tiistai 29. toukokuuta 2012

Parempi päivä

Ahm, tulin juuri konsertista ja ai että oli tyylikkäät sovitukset! Kuoro kuulosti upealta ja Maija oli yhtä cool kuin aina ennenkin. Tuon ei sitten pitänyt kuulostaa siltä, kuin se olisi jo kulunut asia, ehei. Aina kun Maija avasi suunsa, niin selkäpiitä pitkin virtasi kylmiä väreitä ja teki mieli hypätä seisomaan ja huojua paikoillaan... En sitten viitsinyt, olisi ollut varmaan vähän outoa. Yhhyyy.

Koko Savoy oli aivan täpösen täynnä. Maijan muutaman oman kappaleen lisäksi esitettävien biisien seassa oli muita, Maijan omia lemppareita, sekä hänen UUSIA, erityisesti tätä show'ta varten tehtyjä biisejään 3 kappaletta. Ja nehän kuulostivat aivan loistavilta! Uhiihii, miten toivonkaan, että ne julkaistaisiin jossain - nähtäväksi jää.

Koska istuin parvekkeella melkein takana, niin ei ollut toivoakaan, että kuvia olisin meitsin rähmäisellä kameralla napsinut. No, ei voi mitään.



Lähipäivät ja ensi viikko on sen verran kiireisiä, että saa nähdä, saanko Watch It part 2:sen julkaistua torstaina. Juu, olen huomannut, että ne tulee julkaistua aina torstaisin... Ei mitään hajua tosin, kiinnostaako ketään se, mutta jos ei tule torstaina, niin viikonloppuna luultavasti.

Sain muuten tänään kutsun sinne viittomakielentulkin valintakokeisiin! Kuopioon tosin vain, en Helsinkiin. Mikä ei ollut yllätys oikeastaan, sillä Helsinkiin voi olla vähän enemmän porukkaa vinkuamassa kuin Kuopioon. Noh, ei se mitään. Olen tyytyväinen, että pääsin edes Kuopioon, sillä kuitenkin tein hiki hatussa ja välillä ahdistuenkin niitä etukäteistehtäviä. Jes!

Ainiin! Onko kellään nyt mitään vinkkejä viittomakielentulkin ja hotelli-ravintola-matkailu aka restonomin valintakokeisiin? Kyllähän niitä netistäkin tietysti löytyy, mutta ajattelin, jos joku lukija tai randomi tai teidän kaveri vaikka on käynyt noissa valintakokeissa ja voisi kertoilla niistä jotain. Anyone? :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Rahan menoa ei voi estää


Oli ehkä tämän kuun huonoin päivä tänään. Mikään ei meinannut mennä niin kuin piti. Tosi ärsyttävää.

Onko se hyvä syy ostaa lippu huomiselle YL on pop feat. Maija Vilkkumaa -konserttiin? Todellakin! .... Ja hei, palkkakin kilahtaa tilille muutaman päivän päästä, mikä aiheuttaa ainakin hetkellisen rikastumisen. Jeah.

P.S. Blogger taas tykkää käännellä kuvia miten lystää. Yksi osoitus siitä, kuinka mikään ei melkein mene tänään oikein.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

We're going up-up-up-up-up-up-up

Tuli katsottua eilen illalla Euroopan yhteinen musiikkihupailu, ja iloisia ollaan täälläkin, että Ruotsi voitti. Paras voitti, ehdottomasti. Ruotsin kappalehan on ollut tosi ahkerassa radiosoitossa ainakin täällä Suomessa ja kun ensin kuulin tämän, en edes tiennyt, että se on mukana Euroviisuissa. Vasta myöhemmin kuulin asiasta ja olin vaan että wow, tämä jos ei voita, niin on kumma.



Revettiin E:n kanssa muuten nauramaan aika kovaa, kun Lordi ilmestyi antamaan Suomen pisteet. Ihan huippu veto!

Nojoo. Tosiaan, radiota on tullut kuunneltua aika tavalla nyt, kun on töissä ajellut ympäri ämpäri jakelemassa ruokia vanhuksille, niin on sieltäkin tullut muutama suosikki esille. Siis musiikkipuolelta, ei vanhuksista. Ööh.



En kuuntele muuten B.O.B.:ta, mutta tämä biisi rullaa ja kovaa. Se on muuten mielenkiintoista nähtävää, kun tämä pärähtää radiossa, käännän volumea kovemmalle ja hytkyn tahdissa siinä ratin takana. Ja laulan mukana kertsissä. Lallallllallalllalaaa.



Maroon 5 on ok, mutten heti lämmennyt tälle Payphonelle. Vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen tykästyin. Tosin tämä video on vähän ???!!? ja jos tekisin amerikkalaistenkin musiikkivideoista revieweja, niin tästä riittäisi asiaa.



Ihana Kelly, ihana laulu, ihana video. Ainut asia, joka ärsyttää Kellyn videoita katsellessa, on se, kun rullaan kommenttiosioon ja siellä on niin monta "Kelly is so fat" -kommenttia ja niihin vastakommentteja yms. AAAAARGH oikeasti?! Meinaan väsyä tähän tällaiseen. En jaksa alkaa puhumaan tästä tähän sen enempää, kuin että relatkaa ihmiset. Pliis.

Videot jaeltu youtubesta tänne.

torstai 24. toukokuuta 2012

Hear It! -4-

Huhhei! Yritän tässä saada koottua tämän päiväisen k-musiikkipainotteisen postauksen pakettiin, samalla kun koitan toipua siitä järkytyksestä, joka minuun osui, kun katsoin yhden k-draaman tänään loppuun. Älkää. Ikinä. Katsoko. Fashion Kingiä. Seriously. What a crappy ending.

No mutta, asiaan! Tänään vuorossa vähän rauhallisempi viisu esittelyssä...

John Park

John Park, 23

Laulajasta
John Park on syntynyt aavan meren tuolla puolen eli Amerikan mantereella, missä hän tulikin ensin tutuksi osallistuessaan American Idolin 9. tuotantokaudelle. Valitettavasti kävi niin, että hänen taipaleensa kilpailussa loppui semifinaaleihin, jolloin hän muutti Koreaan ja kokeili siipiään siellä, toisessa laulukilpailussa, viime vuoden puolella. Ei hän sitäkään tosin voittanut, mutta sai sen verran julkisuutta ja huomiota, että käteen lätkäistiin levytyssoppari ja hei - isn't it all that matters?

Video Review
John Parkilta ilmestyi tämän vuoden helmikuussa ensimmäinen sinkku ja siihen kuuluva musiikkivideo youtubeen. Videolla on katselukertoja miljoona ja rapiat.



Videon tarina
Ennen tätä postausta en ollut katsonut videota kunnolla, vaan pelkästään kuunnellut biisiä silloin tällöin. Nyt, kun aloin sitä paremmin katsomaan, niin heräsi heti kysymyksiä ja erilaisia ajatuksia siitä.

John Park on jossain isossa varastolaatikossa / kontissa, joka taas on lentokoneessa. Kone lentelee taivaalla, ja Park angstaa. Äkkiä peräluukku aukeaa ja kontti putoaa. Parkin vollottaessa: "Faaaaalllliiiingg foooorrr yooouuuuu", kontti putoaa aika hitaasti ja uppoaa jonnekin mereen, mistä se sitten randomisti hilaa itse itsensä rantaan kuivumaan, ja Park astelee sieltä ulos sitten ilman naarmun naarmua.

Siis... What happened? Haluaako Park pudota rakkaansa niskaan, sitäkö tässä yritetään hakea? Koska laulussahan sanotaan englanniksi, että "falling like this, falling for you; even if you can't catch me; falling once again, falling for you; can't you embrace me?". Pudotusta siis kirjaimellisesti niin.

Hmm. Videossa oli muutama juttu, jotka kiinnittivät huomioni ja saivat pään täyteen kysymysmerkkejä:

1. Miten ihmeessä se boksi lähtee sieltä koneesta putoamaan? Siinähän näytetään yhdestä kuvakulmasta, että reunalle olisi vielä matkaa ihan kivasti. Vaikuttaa sille, että joko kontti on ottanut jalat alleen ja hilannut itsensä lähemmäs reunaa tai Parkki on supermies ja työntänyt sen sinne... Tai sitten siellä on joku muukin koneessa Parkin ja lentäjän lisäksi. Hämärää.

2. Park, ethän ole alkoholisti???? Yhdessä kohtaa pullo, joka näyttää ihan sellaiselle alkomahoolia sisältävälle pullolle, vierii lattian poikki ihan Parkin jalkojen juuresta. Lisäksi taustalla näyttää ainakin yhdessä avonaisessa pahvilaatikossa olevan niitä saman näköisiä pulloja... Selittäisi tosin Parkin angstin tilan ja sen, ettei hän ole millänsäkään, vaikka kone putoaa ja hän vaan pysyy paikoillaan ja jossain vaiheessa vain leijailee laatikon sisällä...

3. ... Mistä päästään siihen, kuinka maan vetovoimassa on ollut juuri sillä hetkellä jotain häikkää, koska ei näytä tuo putoaminen ihan normaalilta. Jos minä olisin tuolla, niin olisin ihan mustelmilla ja pyörisin siellä. Luultavasti kuolisin, kun nuo pahvilaatikot hakkaisivat minut hengiltä. Ja pullot hajoaisivat ja sirpaleet lävistäisi ihoa ja... Niin.

4. Mistä, siis MISTÄ ne höyhenet tulevat? Ei kai niissä laatikoissa niitä ole? Ehkä joku lintu on törmännyt sinne ja höyhenet vähän pöllyneet? Who knows. Call Sherlock please.

Videon lopussa, kun varastolaatikko on rantautunut biitsille, John Park aukaisee oven ja lähtee muina miehinä kohti uusia seikkailuja. Uutta elämää. Mikäs siinä.

Miksi John Park sitten putoaa lentokoneesta kontin sisällä?

a) Laskuvarjohyppy ei olisi tuntunut miltään, onhan tämä Park sellainen seikkailijaluonne kuitenkin. Pakko kokeilla astetta kovempaa lajia eli tässä tapauksessa konttihyppäämistä.

b) Parkin exä on ollut vihainen ja tunkenut jätkän konttiin ja lentokoneeseen. Maksaa vähän enemmän, mutta ainakin eroon pääsee... Hetkeksi.

c) Park on vähän nuts.

d) Park näkee unta. Se selittäisikin aika paljon. Itse asiassa kaiken.

e) Kontti oli Parkin koti ja pullot frendejä. Park halusi muuttaa, muttei suostunut astumaan jalallaankaan ulos laatikosta. Hän tilasi lentokoneen, joka voisi lennättää heidät kaikki turvallisesti uuteen kotipaikkaan. Matka mutkassa. Eikun mutka matkassa! Koneen peräluukun kiinnitys on vähän hutera ja se aukeaa (mitäs menit vuokraamaan halpiskoneen) ja varastolaatikko pomppaa ilmavirran mukana alas tuntemattomaan. Käyhän se muutto tietysti noinkin.


Biisi
Tuolla Parkilla on niiiiin pehmeä ääni, on sillä! Huokaus.

Pidin biisistä kovasti. Ja pidän edelleen. Sitä kuuntelee juuri silloin, kun haluaa rauhoittua.

Öööö riittäähän tämä biisistä?

American Idol
Katsoin Parkin American Idolin auditionin, ja se oli okei, mutta sen jälkeen alkoi mennä vähän vikaan... Ei iskenyt. Olen oikeasti tosi iloinen, että Park päätyi Koreaan unelmansa perässä, sillä olen varma, että menestystä on luvassa. Ei ehkä mitään megahypermenestystä, mutta menestystä kuitenkin. Aika näyttää.

Kuvatukset googletettu.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

What a Nice Surprise

Olin tänään vähän toimistotätinä töissä ja kun töiden jälkeen saavuin kämpille, minulle oli tullut postia. Kaksi isoa kirjekuorta. Toinen oli Yleltä ja toinen oli työvuorolista lentokentälle.

Hetken piti etukäteen päätä raapia, että mitähäh, miksi Yle lähettää jonkun kirjeen minulle? Sitten muistin taannoisen kisan YleX:llä ja että voitin ja että ilmeisesti se laukku tuli nyt. Jes! Ja tulihan se:



Eikös olekin kiva? Olin kuvitellut, että se olisi ollut jotenkin pienempi, mutta tuonnehan mahtuu vaikka mitä. Ei se varmaan kuvista välity niin hyvin, mutta se on ihan mukavan kokoinen

Työvuorolistasta olin myös tosi innoissani, ja tuntuu, että kohtahan minä saan mustan agenttipukuni jälleen tunkaista päälleni ja mennä hengaamaan lentokentälle. Ja tekemään töitäkin siinä hengailun välissä. Cool!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Versatile Blogger Award

Ohhoh, nähdäänpä sekin päivä, kun Emma ja Blow On My Way -blogi palkitaan ja haastetaan elämänsä ensimmäistä kertaa Bloggerissa! Khuul! Sain tällaisen hienon merkinkin, sitä voi sitten varmaan virtuaalisesti kiillotella tai jotain. Miten ikinä se sitten tapahtuukaan.

1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Ilmoita heidän nimeämisestään heidän blogissaan.
3. Jaa 7 faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut.
5. Lisää Versatile Blogger Award -kuva blogipostaukseen.

Kiitos ja kumarrus Eerikalle, joka meikäläiselle tämän palkinnon luovutti. Virtuaalisesti.

Olen tänään tyhmä, enkä luettele ketään tähän, vaan HAASTAN JA PALKITSEN SINUT, JOKA LUET TÄMÄN, ETKÄ OLE TÄTÄ AIEMMIN TEHNYT. Because you're worth it. Ole hyvä. Kiitos.

1. Etunimeni ovat Emma Karoliina. Sukunimessänikin on nimi, minkä takia ihmiset usein vahingossa kutsuvat minua sillä nimellä... Ei se kivaa ole, koska mieluummin olisin ihan Emma vaan, mutta olen tottunut siihen, enkä jaksa lähteä enää korjaamaan, jos joku vahingossa kutsuu toisella nimellä. Lisäksi näitä saman sukunimen omaavia on olemassa yhteensä jotain 40 maailmassa, enkä ole ihan varma, haluanko vaihtaa sitä, jos satun menemään naimisiin joskus tms. Aika näyttää.

2. Olen suunnitelmallinen ihminen, joka ei aina tykkää, jos pläänit muuttuu jotenkin radikaalisti, enkä pysty vaikuttamaan asiaan. Tai siis, totuttelemiseen menee hetki jos toinenkin.

3. Minussa asuu pieni äidinkieliperfektionisti. Jos luen tekstiä, jossa on jotain kielioppivirheitä (esim. kirjoitettu sanat, jotka eivät kuulu yhteen, yhteen), niin hieman ärsyttää ja tekisi mieli mennä editoimaan se kohta... Vastaavasti sitten tiedän, että itselleni tulee mitä luultavammin myös kielioppikämmejä, joita en huomaa ja sekin ärsyttää.

4. Tajusin muutama päivä takaperin, että olen koko ajan ollut siinä ajatuksessa, että totta kai pääsen nyt syksyllä johonkin kouluun sisään. Argh, pakko alkaa muuttamaan ajatuksia myös siihenkin suuntaan, ettei ehkä pääse ja tehdä jotain plan B ja C:itä. Suunnittelija-Emma iskee...

5. Saan tällä hetkellä lieviä sydäreitä joka kerta, kun Big Bang nimeää facebookin sivuillaan uuden keikkapaikkansa Alive -tourilleen vuosimallia 2012. Se on jo kuulkaas sovittu, että menen johonkin Euroopan maahan heitä katsomaan, kun tulevat tänne päin. Unfortunately, olen nähnyt parina yönä unta, että missaan lippujen myynnin / en kerkeä ostamaan niitä, koska olen liian hidas. Toivottavasti se ei toteudu.

6. Haluaisin tulla kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, ja petyn hetkeksi, jos joku ei tykkääkään minusta. Fail.

7. Välillä mietin, että mitäköhän tämä bloggaaminen tekee minulle, mitä lukijat miettivät minusta ja minkälaisen kuvan täällä antaa itsestään. Tosi syvällistä.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Luonnon helmassa

Ah, onpas kiva tuplanimppariviikonloppu Savossa takana! Lähdettiin E:n kanssa ajelemaan perjantaina kuuden aikaan illalla täältä Helsingistä kohti Itä-Suomea ja löydettiin itsemme periltä puoli yhdentoista aikaan. Ei paha siis.

Viikonloppu meni nopeasti perheen ja ystävien kanssa hengaillen ja vaan maalla olemisesta nauttien. Oli sielläkin tosi keväistä, vaikkei tietenkään niin vihreää kuin pääkaupungissa, mutta kuitenkin. Käkikin kukkui ja västäräkistä vähäsen. Juhuu.





Aika creepy kuva Pepistä ja sen suusta. Mielestäni.

Koitin epätoivoisesti ottaa yhteiskuvaa Pepin kanssa, mutta tämä oli ainut, joka onnistui edes jotenkuten. Pepi kun tuntui olevan koko ajan menossa ja oli paljon haisteltavaa yms.

Mmmmh, nyt tuitui nukkumaan, koska väsyttää ja että jaksaisi edes jotenkin herätä puoli seiskan maissa töihin.

Kuvat googlesta... No eikä oo! Ihan mun omii.

torstai 17. toukokuuta 2012

Hear It! -3-

Tämän kertaisessa k-popbiisiesittelyssä Emma tunnustaa tykkäävänsä joskus nuoremmistakin pojista *facepalm, facepalm, FACEPALM!!* - mutta vain sen takia, että luuli heidän olevan parikymppisiä ensin, ennen kuin karvas totuus paljastui... Seriously!

NU'EST

Baekho, Ren, Minhyun, Ren ja JR, 16, ja Aron, 18

Ryhmästä
Fresh (boy) blood! NU'EST on 5-henkinen poikaryhmä, joka debytoi juurikin tänä vuonna. Maaliskuussa heiltä ilmestyi ensimmäinen pläjäys (=musiikkivideo) juutuupiin, nimeltään Face. Se on tasaisen varmasti kerännyt katsomiskertoja ilmestymisestään lähtien ja tällä hetkellä se hätyyttelee neljän miljoonan katselukerran rikkomista, ja eiköhän se sen piakkoin tulekin rikkomaan. Koska tuo on enää muutamasta sadasta katselukerrasta kiinni...

NU'EST on vielä niinkin tuore tuttavuus k-popissa, ettei heidän faneillaan ole vielä omaa nimeä. Tässä jokin aika sitten järjestettiin kilpailu, jossa fanit saivat ehdotella faniryhmän nimeä, ja ilmeisesti niistä vaihtoehdoista yritetään nyt raapia kasaan yhtä ylitse muiden.

NU'EST tulee, btw, sanoista New Established Style and Tempo. Ryhmän musiikkityyliään kuvaillaan urbaaniksi electroksi. Näin ainakin wikipedia kertoo. Ja joo, kyllähän tuo taitaa paikkaansa pitääkin - ei sillä, ettäkö epäilisin...


Video Review
Alussa olin, että wow, ihan kiva video. Kunnes tajusin jotain... Siis voi pojat, pojat, pojat... Mitä hittoa te teette??



Videon tarina
Videossahan pureudutaan koulukiusaamisesta kertomiseen. Ja tähän on totta kai laitettu rekvisiitaksi koulu ja angstaavat ja ahdistuneet koululaiset. Koulun pääjengi (?) on ottanut silmätikukseen yhden, yksinäisen pojan, jota sitten kiusaa kaikki. Paitsi Nu'est... Eikun hetki - eikös ignooraaminenkin ole periaatteessa kiusaamista? I had high expectations for u guys but it looks like u are badass bitchessss.

Nuoret hengailee koululla. Vähän tulee sellainen meininki mieleen, että se on ihan oikeasti joku aivopesty koulu, jossa kaikilla on sama ilme naamavärkissä. Eikä. Ketään. Vittu. Kiinnosta. Mikään. ASDASDASD.

Opettajatkin ovat häippässeet jonnekin. Paitsi yksi opettaja, jolla on maski päässä, heiluu karttakepin kanssa taulun edessä yhdessä kohtauksessa. Rohkeaa. Tai no, jotenkinhan sitä on elätettävä itsensä - vaikka henkiriepunsa uhallakin.

No mutta, puhutaanpa hetki Nu'estilaisista. Siellä käytävällä vaan laulellaan ja katsellaan, kun poikaa potkitaan raadollisesti. Eiiiii näin! Juoskaa, ja auttakaa, herran tähden! Te edes vaikutatte vähän sellaisille, että välitätte edes jotenkin, niin olkaa hyvät ja näyttäkää vähän esimerkkiä muille. Please?

Okei, autatte kyllä parissa kohtaa poikaa, mutta silti pitää suurimman osan ajasta vaan kiinteästi tuijottaa kameraan, kun ympärillä porukka pieksee toisiaan. Öhh. Saamme syyttää tästä vain ja ainoastaan käsikirjoittajaa. Tai sitten teen kärpäsestä härkäsen. Hyvin mahdollista.

Videon tanssi on ihan jeez, mutta ehkä vähän lälly. Olisin toivonut enemmän jotenkin voimaa siihen. Ei se huono ole, mutta olen nähnyt parempiakin.


Biisi
Kappale kertoo paineista erottua massasta. Olla erilainen. Tai jotain sellaista muistelen kuulleeni jostain.

Pidin biisistä heti ensikuulemalta. Pidän sen soundista. Se on ihanan rytmikäs ja tarttuva. Kertsissä on hauska hoilailla mukana aina ne englannin kieliset kohdat, muut menee lallatellen. Kuulostaa järkevältä ja näin.


Emman random-ihkutusloppupläjäys
Ensimmäistä kertaa, kun katsoin Facen videon, ajattelin, että onpas kivan näköisiä parikymppisiä poikia. Kunnes sain tietää, että ovat tosiaan sitä sweet sixteen -luokkaa + yksi kasitoista. Holy cow!

Siis voi härreguud. Tämä on taas niitä hetkiä, kun toivoo itsekin olevansa joku 16-vee, että olisi ihan ok vielä tykätä niistä ilman pientä syyllistä taputusta rinnassa. Tulee väistämättäkin pedonoona olo. Yhyyy.

Kuvat googlesta.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Googlaukset -2-

HejMoj!

Tässä ennen kuin lähden bailabailaamaan opiskelijabileisiin (kyllä, Emma the kuokkavieras iskee jälleen), niin teen tämmöisen toisen googlaus-postauksen. Edellinen oli viime kuussa. Eli siis seuraavaksi hakusanoja, joita ihmiset ovat näpytelleet googlen hakukenttään ja päätyneet jotenkin kummasti sitten johonkin Blow On My Way -nimiseen blogiin...


¤pokemon kortit homo¤
sanattomaks vetää...
¤olen ihana¤
jei! Congrats
¤jalankoko 41¤
 ollaanks samiksii?
¤jokaisella on kohtalonsa¤
 kyl mä uskon niin
¤romanttinen laivareissut¤
 mun salainen sivubisnes vink vink
¤kadonneita kappaleita¤
 jatka metsästystä
¤en tykkää kahvista, miten tehdä se hyväksi¤
 en mäkään, mut ei se haittaa
¤wohoo¤
 FANTASTIC BABY - DANCEEEEE. Joo-o...
¤ei huomaa että oot juonut yhden siiderin¤
 ei huomaa, ei
¤raksamiehen laulut¤
 joku kokoelma-cd?
¤"ei se haittaa"¤
 ei tietenkään. Kaikki annetaan anteeks. Ennen pitkää
¤vihainen nainen¤
 ... on vihainen?
¤174 cm pitkä blog¤
 on se pitkä
¤pitkän naisen muoti¤
 ei mitään hajua
¤käyrä ulos¤
 eihän tää meinaa mitään kaksmielistä... Voi ei
¤kuinka moni on reppureissannut?¤
 en oo yhyyy. VIELÄ!
¤iloinen juoksu¤
 smile!
¤friend¤
mä voin olla sun frendis :)

En jaksanut oikein panostaa omiin kommentteihin, blaaah. No ei se haittaa. Annan itselleni anteeksi tämän. Khih.

Kuva googlesta narrattu.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Onnellisuuspiikki

Äsken sain jonkun onnellisuuspiikin. Äsh, en edes tiedä, mistä se tuli... Sen jälkeen, kun olin katsonut muutaman hyväntuulisen videon youtubesta, niin tuli sellainen jeejeee-fiilis. Ja aloin sen jälkeen miettimään, että asiat on tällä hetkellä tosi hyvin. Sain yhden kutsun pääsykokeisiin (ei vielä viittomakielentulkin kuitenkaan, että sitä jännitellen odotellessa), ja töitä näyttäisi olevan lokakuun loppuun asti. Rahaa... Muahaha.

Olen oikeasti viihtynyt tuolla töissä tosi hyvin, ja enää olisi 12 päivää jäljellä siellä. Niin vähän vaan! Hassua... Sen jälkeen sitten 3 päivää vapaata ja olisi kertauskurssi lentokenttähommiin. Se kestää siis päivän. Sen jälkeen matkaan Savoon pääsykokeisiin ja sitten takaisin Helsinkiin toiselle kertauskurssipäivälle. Kiirettä pitää.

Meitsin päivät on oikeasti täynnä tekemistä, eikä tylsiä hetkiä ole töiden kuvioihin tultua juuri ilmestynyt. Ei se tietysti aiemminkaan kovin tylsää ollut, mutta tuntuu, kuin elämä olisi nyt saanut enemmän "täytettä". Siis, että nyt on enemmän hyödyksi. Tai jotain. Haha, en osaa järkevämmin ilmaista asiaa.

Umh, tässä oli siis yksi ehkä tylsimmistä blogimerkinnöistä ikinä. Tämän vahvistukseksi laitetaan vielä yksi random- kuvatus Kampista, jossa oli siis torstaina menossa se päivä, kun kaupat olivat auki 24:ään. Olikohan se nimi Urban Night? Ehkä. Anyways, siellä oli jotain ohjelmaa ja kun me sinne E:n kanssa eksyttiin, niin siellä oli Axl Smith esiintymässä. Ei sitä tosin hirveästi muuten tuijoteltu, vaan koluttiin kauppoja, joissa oli tarjouksiaaaaah.

torstai 10. toukokuuta 2012

Watch It! -1-

Kuten jo aiemmin olen maininnut (ja mainitaanpa vielä kertaalleen siis), niin meitsin kiinnostus korealaisiin ja korealaisuuteen lähti pikkuhiljaa käyntiin draamoista. Sitä ennen minulla ei ollut mitään erityistä mielikuvaa korealaisista tai heidän draamoistaan, musiikistaan... Noh - mistään. Enkä varmasti vieläkään tiedä kaikkea.

Aiemmin katsoin yhden draaman kerrallaan, mutta sitten se vähän räjähti käsistä ja tälläkin hetkellä seuraan neljää draamaa yhtä aikaa... Huppista! Kolme niistä airaa Koreassa samaan aikaan ja katson niitä vain muutaman päivän jäljessä niiden alkuperäisestä esitysajasta. Riippuen siis, kuinka nopeasti ne saadaan laitettua nettiin ja subitettua englantiin. Neljäs draama taas on vuodelta 2010, ja seuraan sitä silloin, kun odotan muilta draamoilta uusia jaksoja tulevaksi.

Olen aiemminkin blogissani esitellyt muutamia draamoja, TÄÄLLÄ sekä TÄÄLLÄ. Tästä lähtee kuitenkin käyntiin tämä esittelen-yhden-draaman-kerrallaan -putki, joka siis ilmestyy blogiin joka kolmas viikko.

Let's start!

You're Beautiful

Valitsin tämän k-draaman ensimmäiseksi esitelmäksi lajissaan, koska olen kuullut, että tämä on ollut monen ensimmäinen katsottu k-draama ikinä. Ja onhan se tuolla DramaCrazyssakin katsotuin ja saanut MyDramaListilaisilta yhteispisteitä 8.67 asteikolta 1-10. Ei paha lainkaan.


Kategoria
Romanttinen komedia

Valmistusvuosi
2009

Jaksoja
16 (n. 1h 5 min. / jakso)

Juoni
You're Beautiful kertoo suositusta idoliryhmästä nimeltään A.N.JELL, joka tarvitsee uuden laulajan ryhmäänsä. Uusi jäsen, Mi Nam, joutuu kuitenkin lähtemään Amerikan maalle jonnekin silmäoperaatioon juuri ennen kuin hänen pitäisi mennä allekirjoittamaan soppari. Shit happens. Mi Namin neuvokas agentti keksii sitten, että tämän kaksoissiskonsahan voisi auttaa häntä ja esittää olevansa tämän veli.

Mi Namin sisko, Mi Nyu, on nunna-to-be, mutta suostuu auttamaan veljeään hädässä, sillä Mi Namin plääni oli, että he voisivat löytää kadonneen äitinsä, jos Mi Namista tulisi kuuluisa.

Kuinkas sitten käykään... Mi Namin esittäminen ei jää Mi Nyulle vain yhteen kertaan, kun veljen Amerikassa olo venähtää. Luvassa hupaisia kommelluksia ja ripaus romantiikkaa!


Emman oma arvio
You're Beautifulhan ei ollut ensimmäinen draamani, jonka katsoin. Itse asiassa aluksi ajattelin, että kyseessä on joku tylsä bänditeinidraama, koska plottikin kuulosti tosi lässylle ja jopa ne promokuvat olivat ihan hassun näköiset.

Sitten menin katsomaan ensimmäisen osan siitä, koska se oli tosiaan arvosteltu niin korkealle, ja yllätyin positiivisesti. Se oli mielestäni tosi hauska ja mukaansa tempaava ja oli ihan pakko katsoa lisää. Ja lisää. Ja lisää. Ja sitten se meni loppumaan. Nouuuuh!

Kaikki hahmot olivat uniikkeja ja hassun hauskoja, ja välillä sai kunnolla revetä nauruun. Mi Nyu oli tosin todella naiivi ja hitusen clueless koko ajan, mikä aiheutti välillä facepalmeja, mutta laitetaan se siihen luostarielämän piikkiin, right? Ei hän tyhmä siis ollut, mutta kyllähän se merkkinsä jättää, kun on jonkin aikaa luostarissa asunut.


Kenelle?
Sinulle, joka pidät romanttisista komedioista. Tämä ei ollut mitenkään imelän romanttinen, vaan hauskan romanttinen. Öh. Melkein sama asia? Melkein.

Mistä voi katsoa
DramaCrazysta. Itse streamasin Speedy Joen avulla, mutta on toki muitakin kanavia käytössä. Daily Motion on myös erittäin hyvä - ellei jopa parempi Speedy Joeen verrattuna. Kokeilemalla eri reittejä löytää varmasti itselleen parhaimman ratkaisun.

Tähdet, tähdet
Very Good 8/10
8 tähteä. Se on tosi hyvä tähtimäärä mielestäni. Tykkäsin sarjasta paljon, enkä kyllästynyt missään vaiheessa, vaan klikkasin uutta jaksoa peräjälkeen katsottavaksi. Ei siinä kauan mennyt, kun 16 jaksoa oli katsottu.

Itse tykkään, että sarja alkaa kiinnostaa heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Olen kuullut monen sanovan, että korealaiset draamat usein lähtevät kunnolla käyntiin vasta muutaman jakson päästä. Ehkäpä, en tiedä. You're Beautiful koukututti kyllä heti ensimmäisestä jaksostaan lähtien. Ainakin minut.

Kuvat googlesta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Some Shit From The Past

Teki mieli kirjoitella blogiin, mutta koska tällä hetkellä ei ole mitään erityistä sanottavaa tämän hetkisestä elämästä (koska ei ole tapahtunut mitään), niin ajattelin mennä onkimaan ex-blogista jotain vanhaa. Kuten jo joskus aiemmin olen maininnut, niin ex-blogeja on yhteensä 3. En tule koskaan linkittämään niitä tänne - ainakaan kahta ensimmäistä -, mutta voin kopsailla sieltä jotain merkintöjä tänne. Silloin tällöin. Niitä ns. vähemmän noloja. Vaikka vähän saattaakin naurattaa ajoittain. No mutta, vanhoja merkintöjähän ne ovat, joten SAA NAURAA. Annan luvan. Olkaa hyvät.

Tämä seuraava merkintä on syyskuun 21. päivältä, vuodelta 2009.

"Maija pelasti päivän

Perjantaita voisi kutsua istumispäiväksi, koska istuin lähes koko päivän.

Klo 09.00-15.00 oli ruotsin YO-kirjoitukset. Sen koko ajan istuin salissa ja väänsin jotain ihmeellistä paperille. Edellisen yön olin nukkunut jokseenkin rauhallisesti ja olo oli salissakin tyyni. Oli mukava napsia viinirypäleitä välistä suuhun. Kaikki ruoat menivät muutenkin äkkiä, kun tuli kymmenen jälkeen tuskainen nälkä!

Kuusi tuntia tuntui vain parille tunnille. Koe ei sinällään kovin vaikea ollut, mutta silti voi liipata läheltä, pääsenkö läpi vai ei. Jos pääsen läpi, kiljun innosta ja menen sekaisin. Jos en pääse, niin... En kilju innosta...

Kirjoittelun jälkeen hyppäsin bussiin. Kuopio kutsui. Matkan aikana soitti äiti, joka kyseli huolestuneena, miten voin. Seuraavaksi soitti kummitäti (se Kuopiossa asuva), joka ilmoitti tulevansa kotiin vasta myöhään sunnuntai-iltana, joten saisin yöpyä yksikseni hänen asunnollaan. Kolmas soitto tuli taas kummitädiltä, joka toisti tulevansa vasta sunnuntai-iltana... Okei, okei! Ja neljännellä kerralla soitti taas äiti, joka kertoi soittaneensa kummitädille, että onko hän kotona... Aaaah!

Kun pääsin Kuopion kaduille puoli kuuden aikaan, alkoi tulla kiire. Piti käydä lähikaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita ja viemässä tavarat kummitädin asunnolle.

Loppujen lopuksihan siinä kävi niin, että ihan turhia kiirehdin. Kerkesin matkalla jopa kiertää leffateatterin kautta ja varata liput lauantaille The Ugly Truth -leffaan.

Olo oli jokseenkin aika tyhjä ja outo, vaikka minun piti olla ihan fiiliksissä konsertin suhteen; sitä oli sentään odotettu kuin kuuta nousevaa monta, monta kuukautta! Vähän vain taisi nakertaa ruotsin YO, vaikka en asiaa pahemmin ajatellutkaan. Kai se alitajunnassa jossain hiiviskeli - anyway.

Olo muuttui kuitenkin kihelmöivän onnelliseksi, kun istahdin kolmannelle riville, melko keskelle. Jalkoja tärisytti. Ja jännitti! Lava oli niin lähellä! Ihan eri näkökulma kuin helmikuussa 2007 konserttikiertueella, 13. riviltä! Nam!

Ja vihdoin se alkoi. Tarharyhmä nousi lavalle. Maija Vilkkumaa, Isa-Eerika Lehto ja Minna Haapkylä. Ja Eppu Kosonen (ei tainnut olla alkuperäisessä kokoonpanossa). Räväkkää tyttöpoppia. Tai naisenergiaa. Tuntui silti, että naiset muuttuivat taas 16-vuotiaiksi. Sellaista menoa se oli! Mutta hyvä niin.






Hunajamelonit valtasivat lavan Tarharyhmän jälkeen. Ikinä en ollut heidän musiikkiaan kuullut, mutta hauskalle kuulosti (vaikken ehkä levyä ostaisi).

Väliajan jälkeen Maija Vilkkumaa astui vihdoin ja viimein lavalle ja fiilis salissakin muuttui. Ihmiset lauloivat enemmän mukana.






Maijan viimeisen biisin aikana koko poppoo - Tarharyhmä, Hunajamelonit ja Maija - kiipesi lavalle ja oli upean näköistä, kun kaikki lauloivat Yöllä- biisiä.



Nämä kuvathan eivät siis laadulla koreile. En ollut edes varma, saiko siellä valokuvata (huhuja olin kuullut, ettei saisi), mutta niinpä vain räpsin kuvia.
 
 
Keikan jälkeen Maija vielä ilmestyi nimikirjoituksia rustaamaan. Sain lisäksi yhteiskuvan hänen kanssaan. Kiitin myös keikasta ja sanoin, että se pelasti päivän, kun oli YO-ruotsi. Maija kyseli, että miten meni. Minä vastasin, että: "Öööö... Ööööö... Jotenkin..." "

torstai 3. toukokuuta 2012

Hear It! -2-

Hear It! -sarjan toisessa osassa paneudutaan siihen, kuinka olla hottis ihan vaatteet päälläkin... Vaikka sataisi. Okei, aina puhutaan, että ihmiset ovat seksikkäimmillään, kun sataa (according to E), mutta en minä ainakaan. Koska kaikilta se ei onnistu, mutta näiltä pojilta - voi kyllä, kyllä onnistuu. Ouuuuu jea.

MBLAQ

Mir (21), Thunder (23), G.O (24), Lee Joon (24), Seung Ho (24)

Ryhmästä
Jotkut varmaan miettivät, että mikä MBLAQ? Tuleeko se jostain sanoista vai mistä? Vastaus on kyllä. MBLAQ tulee sanoista Music Boys Live in Absolute Quality. Jos nyt repeätte nauruun siellä, niin ei se mitään. Niin minäkin tein, kun kuulin nimen ensimmäistä kertaa. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, ettei tuo nimi edes ole paha verrattuna muutamaan muuhun... No mutta, ei nimi miestä pahenna, vai miten se sanonta meni?

MBLAQiin kuuluu siis 5 jäsentä ja leaderina heillä toimii Seung Ho. MBLAQin suosituinta jäsentä en mene suoraan vannomaan, mutta veikkailenpa, että Seung Ho ja Lee Joon (joka muuten on oma lempparini) ovat aika kärjessä. Vaikka ovat he kaikki kyllä tosi ihania... Hihi.

MBLAQ debytoi vuonna 2009 ja heidän faninsa kutsuvat itseään nimellä A+.


Video Review
Ja video ensin. Varoitus! Videon katselu saattaa aiheuttaa väristyksiä jossain muuallakin kuin sukissa. Örps.




Videon tarina
Olla seksikkäitä.

Videon tarina
Oh. My. God!

Muistan, kun ensimmäisen kerran näin tämän videon. Alussa ajattelin, että ookoo, nämä laulavat tässä jossain näin öö. Videon edetessä aloin kuitenkin tuntemaan kuuuuumia aaltoja selässä (eikä vain selässä... voi ei) ja siis...

Videossahan ei oikeastaan ole mitään tarinaa. Mutta video käy tosi hyvin biisin fiilikseen. Ja kyllähän se aika sanattomaksi vetää, kun miehet tanssii noin ja itkee rakkautensa perään ja on seksikkäitä sateella. Vaatteet päällä. Hot, so HOT!

Lisäksi rakastan niitä hidastuskohtauksia, koska tuntuu, kuin ne tukisivat voimakkaasti laulun sanomaa. Ja kyllähän ne tukevatkin. Hidastuskohtaukset MBLAQin pojistakin on aika kivoja...


Biisi
You're making me cry - cry!

Siinäpä se sitten onkin. Kyllä pojat, saatte minutkin itkemään. Hymyillään kun tavataan (varmaan never siis... cry - cry!)!


Vinkkiboksi!
Tämän vuoden alkupuolella MBLAQ oli mukana variety show'ssa nimeltään Hello Baby. Hello Baby on show, jossa joku suosittu k-popryhmä alkaa hoitamaan vauvaa/lasta/lapsia. Konsepti saattaa kuulostaa tosi tyhmälle ja nimi on taas vähän öö öö, mutta ei saa antaa sen hämätä.

MBLAQ hoiti siis kolmea lasta 12 jakson ajan ja voi elämä, miten hauska sarja! Se oli siis ihan mahtava! Siinä sai ihan eri perspektiivistä katsoa MBLAQilaisia. Miten cool voi olla esim. Cry -videossa ja sitten ihan kreisi Hello Babyssa? Aito, mutta kreisi. Ihanalla tavalla siis, totta kai.

MBLAQ oli siis HB:n viidennessä tuotantokaudessa ja olen lukenut monen pitävän sitä parhaimpana tuotantokautena tähän mennessä. Itse en sano tosin tuohon mitään, sillä en ole aiempia kausia katsonut, mutta voinen hieman agreeailla siihen kuitenkin...

Hauskinta oli huomata se, että sarja itse asiassa parani loppua kohden. Toki se oli alussakin hauska, mutta se vaan jotenkin muuttui entistä hauskemmaksi ja hauskemmaksi jakso jaksolta. Korealaiset on niiiiin hauskoja!

Jos joku kiinnostuu, niin youtubesta löytää TÄÄLTÄ (ensimmäinen jakso). Muutkin osat löytyy sieltä. Ei ehkä samalta kanavalta, mutta etsivä löytää.


Ensi viikolla ensimmäinen virallinen draamaesittely sarjassa Watch It! Hahaa.

Kuvat googlesta.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Yllätyksiä

Jeesjees. Saavuin Helsinkiin sitten. Jälleen. Suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla, kun sain työtarjouksen yllättäen eilen aamuna. Siitä lisää myöhemmin.

Mutta arvatkaapas, kuka soitti eilen elämänsä ensimmäistä kertaa radioon ja voitti kisan? Joku tyttö nimeltä Emma.


Eli oltiin matkan puolivälissä, kohti Helsinkiä menossa tädin kanssa ja kuunneltiin YleX Iltapäivää. Siinä oli menossa joku kilpailu ja täti ojensi kännykkää, että soita, soita. Missattiin sitten lahjakkaasti ensimmäisellä kerralla joku kisa, mutta pikavoittokilpailuun ehdittiin.

Se oli aika yllättävää. Että soitin siis. Hitto, uskallan soittaa jonnekin YleX Iltapäivään, mutten Joulupukin Kuumaan Linjaan??! Lol.

Anyway, näpytin numerot nopeasti kännykkään ja painoin vihreää luuria. Hetken siinä kesti, ja ehdin jo ajatella, etten ollut tarpeeksi nopea. Sitten toinen juontajista äkkiä vastasi. Tai en oikeastaan ollut edes varma, että kuka se oli, koska en kuullut muuta kuin että joku sanoi jotain. En kuitenkaan hämääntynyt, vaan sanoin reippaasti oman nimeni ja että soitin kilpailuun.

Sain kuulla, että kerkesin kisaan mukaan. JES! Täti sulki auton radion ja jäin kännykkään kuuntelemaan, milloin musiikki loppuisi ja kisa alkaisi.

Kisan ideanahan oli siis keksiä juontajien nikkaroimalle linnunpöntölle asukki. Tai siis nimi ja ääninäyte siitä, miten olento ääntelee. Ei ollut pakko olla lintu.

Henkeäni pidätellen odotin vuoroani, ja suututti, kun en meinannut kuulla kunnolla. Oliko se autossa matkaamisen vika? Vuoroni tullessa minut kuitenkin kytkettiin langoille mukaan, jolloin kuulin juontajien äänet paremmin. Olin siis kolmas eli viimeinen osanottaja kisassa.

"Noniin, otetaanpas sitten viimeinen soittaja langoille! Moi Emma!"
"No moi!"
"Olepas hyvä sitten, annapas meille vähän ääninäytettä!"
"Okei... Muahahahawootwootmuahahaha!" *täti vieressä yrittää olla repeilemättä ääneen*
"Ohhhohooho, mikäs toi wootwoot oli?!?" *juontajat repeilee*
*repeilee itsekin* "No sehän oli Ilolintu!"
"Ilolintu?! No huhhuh......"

Sitten juontajat + Petri Nygård (vieraileva tuomari vissiin) valitsivat voittajan. Ja se voittajan julkaiseminen tapahtui tosi nopeasti. Olivat ilmeisesti aika samaa mieltä voittajasta.

"Ja voittaja on.... EMMA!"

Taisin vähän säikähtää, kun juontajat karjaisivat nimeni ilmoille yhteen ääneen ja taustalla kuului se voittomusa. Olin hetken tosi hämmentynyt, ja aloin miettimään vaan, että pitäisikö tässä nyt hurrata tai jotain? Jotain jeetä taisin kíljahtaa... En ole varma, koska muistikuvat siitä ovat melko hämärät. Jostain kumman syystä.

No mutta, aloittelijan tuuria. Voitin kuitenkin ne kaksi miestä, jotka minua ennen esittivät omat versionsa. Ja voitin YleX kassin. Öh, jeee? No todellakin jee! Minä en ikinä voita mitään. Ainakaan suurempia. Siksipä sitä kai osaa olla tuollaisista tosi pienistä voitoistakin tosi iloinen.

Ja siis loppumatkahan meni tädin kanssa radiosoitolleni repeillessä. Nauru pidentää ikää.

Ömm, ja juu, sain töitä. Oikein sopivasti kuukaudeksi. Ensimmäinen kerta, kun suhteiden kautta sain. Peukut töille! Wohoo!

Tänään oli ensimmäinen päivä, ja siinähän se meni, kun yritti tutustua paikkaan ja ihmisiin ja meininkiin. Perus. Työni tulee olemaan siis sellaista, että vien ruokaa vanhojen ihmisten koteihin ja toimistolle tullessani naputtelen koneelle tietoja ylös. Simppeliä, mutta mukavaa. Huomenna pääsen sitten vihdoin mukaan asiakaskierroksillekin haistelemaan, että minkälaista meininkiä se oikeasti on.

Huomiseksi olisi vissiin tulossa osa 2 Hear It!:istä. Luvassa aikas hottiksia meininkejä, stay tuned!

Söpö kuvatus googlesta pöllitty. Purrr.