lauantai 28. huhtikuuta 2012

Here I am

 
Kuva googlesta.

Emma saapui eilen Savoon tädin kyydissä. Koska töiden löytyminen meni ihan plörinäksi, niin ajattelin, että tulen kuukaudeksi kotiin. Kestän olla sen kuukauden täällä ja säästän vähän rahaakin. Sitä paitsi pääsykokeet ovat Kuopiossa, jos niihin kutsut tulevat, joten jossain vaiheessa olisin kuitenkin joutunut tänne palaamaan. Miksei siis nyt?

Sää on täälläkin tosi keväinen - lunta tosin vielä löytyy sieltä täältä, mutta ojat tulvivat, joten hyvältä näyttää. Oh yeah! Tosin vähän petyin, kun eilen illalla lenkillä käydessäni tajusin, että ei ole järvelle enää menemistä. Oli sen verran sulaa meinaan. FFFUUUU- ! Olisin niiiin halunnut käydä pilkillä, koska en viime talvenakaan päässyt, mutta ei sitten. Jos ensi talvena...

Mutta on tosi relaxed -fiilis olla maalla taas välillä. Voi vetäistä päälle vähän huonompaa vaatetusta ja mennä vaikka mörököllin näköisenä ulos, eikä kukaan välitä, koska täällä ei ole oikeastaan ketään katsomassa. On sellainen oma rauha. Mii laiks.

Ei tässä muuta. Vetäydyn viettämään Vappua, mikä meinaa siis sitä, että katson paljon kdraamaa, juon simaa ja käytän YO-lakkia viimekin Vapun edestä. Jeejee.



Tuotakin biisiä voi vielä veivata pari päivää.

IHANAN KEVÄISTÄ VAPPUA KAIKILLE IHKURAKSUPOKSUILLE! <3

xoxo,
Emma

torstai 26. huhtikuuta 2012

Hear It! -1-

Okei. On aivan pakko aloittaa tästä poikaryhmästä, sillä mokomat olivat ensimmäisiä korealaisia poikia, jotka totally blew my mind. Fantastic Baby. Sain kuumia aaltoja sitä katsoessa. Taeyang paidattomana... Umm... Njoo, eiköhän aloiteta.

BIG BANG
Daesung (23), Taeyang (23), G-Dragon (23), Seungri (21), T.O.P. (24)

Ryhmästä
Kaikissa korealaisissa poikaryhmissä on oma leaderinsa. G-Dragon on Big Bangin leader. Yhdessä TOPin kanssa he ovat mitä luultavimmin ryhmän suosituimpia jäseniä faniensa joukossa. Veikkaanpa, että TOP on suosituin jopa... Veikkailen vaan.

Ryhmä debytoi vuonna 2006 ja on pysynyt sieltä asti kasassa ja nostattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Aluksi heillä oli melko hiphopahtavaa musiikkia, mistä en hirveästi tykkää, mutta eihän sitä kaikista biiseistä tarvitsekaan tykätä ollakseen fanityttö... Right?

Korealaisten ryhmien faneilla on yleensä joku faninimi, millä he kutsuvat itseään. Big Bangilla se on VIP. VIP on myös yksi heidän alkuajan biiseistään. Olen kuunnellut sen kerran, mutten lämmennyt. Pitäisiköhän kuunnella toisenkin kerran? Joskus kun toisella kerralla onnistaa. Tai kolmannella... Jos hyvin käy.


Suosio
Kuten aiemmin jo mainitsin, niin Big Bang on kasvattanut suosiotaan hurjasti vuosien kuluessa. Youtubessa heidän musiikkivideoillaan on parhaimmillaan kymmeniä miljoonia katsomiskertoja per video. Varsinkin näillä uusimmilla.

Viime vuonna he olivat ehdolla MTV Europe Music Awardseissa "Best Worldwide Act" -kategoriassa ja menivät enimmäisinä aasialaisina voittamaan tuon himoitun palkinnon. Samassa kategoriassa oli mm. Britney Spears ehdolla. GD ja kumppanit olivat niin yllättyneitä voitostaan, että saapuessaan lavalle vetämään kiitospuhettaan, he unohtivat totaalisesti englanniksi suunnittelemansa puheen ja vetivät sitten koreaksi. Siitäkin huolimatta, että heille oli sanottu, että ei saa puhua mielellään koreaa. Nojoo, kyllä siinä oli joukossa muutama sana englanniksikin, mutta u got the point.

EMAssa voitettuaan he tekivät itsestään entistäkin tunnetumpia ja voidaan ilman muuta sanoa, että he ovat yksi tunnetuimmista korealaisista poikaryhmistä maailmalla. Tänä vuonna he kävivät Amerikassa kuvaamassa parille biisilleen musavideot ja ovat lähtemässä ensimmäiselle maailmankiertueelleen piakkoin.

Kiertueen päivämääriä ja paikkoja ei vielä ole julkaistu, mutta kun ne julkaistaan, niin on meitsi lähdössä jonnekin päin Eurooppaa heidän keikkaansa katsomaan. Live Nation järkkäilee keikat, ja jumantsuka, jos eivät pian niitä ilmoita... Niin revin hiukset päästäni. Tai jotain. Ja sekoan sitten, kun ne tour datet ilmestyy nettiin ja myyntiin asti. Huhhuh!

Video review
Nyt kun ollaan pienimuotoisesta bändin pohjustuksesta päästy eroon (lisää voit lukea vaikka täältä), niin voidaan päästä jopa itse asiaan, eli musiikkivideon esittelyyn. Vaikka kuinka haluaisin esitellä tähän kaikki ne Big Bangin biisit, joista tykkään, niin hillitsen itseni ja valitsen yhden musiikkivideon, josta pidän esittelyn. Koska muuten tästä tulee ihan sikapitkä (eiköhän se jo nytkin ole).

Valitsen siis tämän vuoden puolella julkaistun Bad Boy -musiikkivideon. He, jotka haluavat katsoa ja/tai kuunnella sen ennen analysointini lukemista, niin ollos hyvät, se tulee N Y T.



Musiikkivideo on kuvattu New Yorkissa siis ja saanut youtubessa VAIN n. 12 miljoonaa katsomiskertaa tähän mennessä. Verrattuna siis tänä vuonna myöskin ilmestyneisiin Blue ja Fantastic Baby -biiseihin, jotka taitavat rikkoa piakkoin 20 miljoonan katsomiskerran kumpainenkin.

Olisin siis voinut lätkäistä tähän Blue -biisinkin, joka on siis kanssa ihan loistava (ja hieman erilainen kappale tähän verrattuna) ja olen kuullut, että monet, jotka eivät juuri kpopista välitä, ovat siitä biisistä jostain syystä tykänneet. Bluen musiikkivideo ei kuitenkaan napannut yhtä hyvin kuin Bad Boyn, josta löysin hieman analysoitavaa...


Videon tarina
Haluatteko lyhennetyn vai pidennetyn version? Laitetaan molemmat... Ensin lyhyt:

Tarinassahan on simppelisti kyse kilteistä tytöistä, jotka haluavat vain lenkkeillä, mutta joutuvat ahdistelevien pahojen poikien yllättämiksi. Tytöt kuitenkin saavat karistettua laulavat pojat kannoiltaan ja pääsevät lenkilleen. Pojat jäävät ignoorauksen seurauksena harjoittelemaan tanssimuuveja NYCin kylmille kaduille. Johan helpottaa.

Sitten se pidempi ja melko ajatusvirtana päästä valunut versio:

Kamera kiertää ensin ylhäältä päin kuvaamaan GD:tä, joka nyhjöttää jossain kadun kulmassa - valmiina lähtemään liikkeelle, kun laulu alkaa. "Baby, come back", uikuttaa GD ja laulaa ja tanssii jonkin matkaa kadulla.

Kun GD:n lauluosuus loppuu, kamera siirtyy sulavasti kuvaamaan Daesungia, joka jatkaa hunajaisella äänellään. Yksin hän ei ole, vaan mukana roikkuu joku tyttö. Vai onko se sittenkin Daesung, joka roikkuu?
O-ou. Daesung yrittää kovasti lämmitellä laulullaan tyttöä, mutta tyttö ei tykkää, koska Daesung on ilmeisesti ollut sitten bad boy. TAI sitten tyttö haluaisi vaan rauhassa lenkkeillä... Hmm!

Daesungin lopetellessa taustalle itsensä palauttaa GD the stalkkeri, joka hämmentyneiden raksamiesten katseiden alla tulee jatkamaan biisiä. Selviää, että GD:lläkään ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa ja hänkin on ollut paha poika, eikä hän voi sille mitään.

Ja uh, GD bongaa oman tyttönsä kadulta ja herää kysymys - onko hän itse asiassa stalkannutkin vain tätä tyttöä? Anyway, GD lähtee seuraamaan tyttöään ja pyytelee vuolaasti anteeksi bad boy -syndroomaansa. Sitä näyttää olevan liikkeellä. Ehkä Daesung tartutti sen GD:henkin? Vai toisin päin? Tyttöä ei GD kuitenkaan kiinnosta, ja GD näyttää luovuttavan.

Kamera vaihtuu Taeyangiin, joka hengaa itsekseen... Jossain. Yksin hengailu loppuu siihen, kun Taeyang huomaa oman tyttönsä olevan lenkillä. Tulen siihen tulokseen, että GD:n ja Daesunginkin tytöt olivat mahdollisesti lenkillä.

Taeyang lähtee seuraamaan tosi coolien muuviensa kanssa tyttöä, mutta tyttö koittaa olla huomaamatta Taeyangin huomionosoituksia. Ei auta anteeksipyytelyt, ei.

Ah, on TOPin vuoro astua esiin. Sinitukkaisellakin on oma tyttönsä. Tyttö istuu moottoripyörän päällä, mutta haluaa kanssa lähteä lenkille, mutta TOP mokoma yrittää estää. TOPpikin on ollut bad boy, joten tyttö jättää vilkutuksien kera supersuositun Big Bangin räppääjän yksin. Forever alone...

Tytön lähtiessä lenkilleen, TOP palaa muiden pahojen poikien joukkoon aloittaakseen yhteisen forever alone- tanssin. TANSSIHARKAT NEW YORKIN KADULLA! Onko parempaa paikkaa treenatakaan? No ei. Once in a lifetime experience.

Harkat loppuvat ja nyt on Seungri- paran vuoro päästä valittelemaan paha poika- syndroomaansa kameralle. Seungrinkin tyttö haluaa lähteä lenkille, joten hän ei jaksa kuunnella poikaa ja läpsäisee tämän hellyyden kipeän käden pois edestään. Oi voi.

Seungri on tästä ihan käärmeissään. "Hitto ku toi muija ei tajuu, ku mä vaa haluisin kertoo et oon ollu paha poika. Täs kadulla näin. Just nyt. Mut sit se haluu lähtee lenkille. Beibe sä oot jo tarpeeks hyvässä hapessa, unoha lenkkeily ja kuuntele mua ku mä haluun laulaa sulle ja kato kuinka hyvin mä tanssin... *angst, angst*"

Juoni tihenee!

Seungri häippäsee kuvioista, ja TOP palaa ruutuun. Vieläkin yksin. Hän on alkanut kärsimään päänsärystäkin nähtävästi, mikä kuulunee tautiin.

TOP lopettaa osuutensa ja Taeyang on valmiina näyttämään skillejään kameralle. Hänenkään tyttöä ei näy, mutta ei se haittaa, kun voi keskittää huomionsa lippikseen ja sen kanssa leikkimiseen. Yhdessä vaiheessa lippis on näkyvissä, sitten se katoaa, ja sitten se on taas pelissä mukana. Magic!

Taeyangin päästessä turvallisesti tien toiselle puolen, lähtee Seungri jatkamaan laulua. Hetkeksi. Daesung varastaa nopeasti huomion. Sitten Seungri. Ja taas Daesung. Taeyang seuraa poikien perässä ja fiilistelee.

Seuraavaksi GD on kehissä taas. Hän on ollut hetkeksi lepäilemässä autossa (vai onko??) ja odottamassa lauluvuoroaan. Jaksaa, jaksaa.

GD innostuu tanssimaan ja Taeyang liittyy pian hänen seuraansa. Mikäs tässä surressa, kun voi tosiaan dancedanceilla NYCin katuja. How cool is that?!

Hetken päästä Daesung, Seungri ja TOP säntäävät mukaan tanssiin, ja tanssipartyt jatkuvat entistä paremmissa fiiliksissä. "Sorry I'm a bad boy" - lauletaan ja hymyä vähän väännetään. Kyllä se siitä, elämä jatkuu.

Biisin loputtua tanssikin loppuu - paluu maan pinnalle. Sitten voisikin seuraavaksi lähteä Starbucksiin kahville. Kyllä se oli mukavaa tanssia näin parhaiden ystävien kanssa! Ne tytöt sieltä lenkiltään varmaan kohta palaa. Relax, take it easy...


Biisi
Mitä. GD. Laulaa. Alussa? Se voisi olla "wat up, wat up", mutta myöskin joku "water, water".  Tai sitten se on vaan "vola, vola". Jaa-a. En ole netistä ainakaan selitystä tälle kohdalle vielä löytänyt.

Lauluhan kertoo siis rakkaudesta ja siitä, kuinka bigbangilaiset on niin assholeja, etteivät kykene päättämään, että haluavatko vai eivätkö halua olla tyttöjensä kanssa. Kertsissähän laulellaan, että (vapaa suomennos englannin kielen muunnoksesta á la Emma):

Sä vaan mua rakastat mut sori mä oon paha poika
Joo, jätä mut vaan, hyvästi, oot hyvä tyttö
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän sä opit tuntemaan mut ja vain pettymykset jää, mut
Beibi älä jätä mua, mä tiiän, et sä rakastat mua
Miksi - kyllä, kerron joskus totuuden, tarvitsen sinnuu
Mun lei-lei-lei-lei-leidiii
Mun lei-lei-lei-lei-leidiii

Siis how desperate is that? Ensin ilmoitetaan ylpeinä, että jätä mut vaan, oon paha tyttö poika ja sitten kinutaan takaisin syliin. Sellaisiako ne pahat pojat sitten on?

Tästäkin huolimatta Big Bang on iiiiihana *itkee silti nurkassa, eikä tajua, että se on vaan laulu eikä oikeesti kerro bigbangilaisista*! Ja Bad Boy on hyvä biisi.

Big Bangilla on paljon musiikkia, joka on tosi dance-discosävytteistä, mutta Bad Boy ei ehkä sellaiseen kuitenkaan sovellu. Bad Boyssa on popahtavaa ja R&B -sävytteistä meininkiä.

Ja niin, pakko mainita vielä englannin kielen käyttämisestä korealaisissa biiseissä ensimmäisen tällaisen kpopmusiikin esittelyn takia. Se on tosi yleistä. Ja kiva niin, sillä itsehän en edelleenkään koreaa osaa (paitsi muutaman yksittäisen sanan tunnistan), joten on kiva aina laulella ne englannin kieliset osaset sieltä laulujen välistä. Kuulostaa joka kerta yhtä järkevältä ja näin.


Kaikki kuvat googlesta.

JEEEE tää merkintä loppuu nyt... vihdoin...

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Coming Soon

Warning! Pitkä teksti tällä kertaa...

Niin. Kiusaus oli liian suuri. Päätin toteuttaa suunnitelmani. Siihen saattoi tosin vaikuttaa myös sekin, että olen jo kirjoittanut ensimmäisen merkinnän tähän liittyen valmiiksi ja ihan hyvältä näyttää. Omasta mielestäni siis.

Olen jo tästä tainnut mainitakin, että olen viime aikoina ollut erityisen kiinnostunut korealaisista draamoista ja musiikista. En tajua, miksi. En ole koskaan ollut mikään Aasia -fani. Nuo korealaiset vaan kuitenkin osui ja upposi syvälle.

Koreasta tulee varmasti monelle mieleen vaan Pohjois-Korea ja että se situation siellä ei kauhean ihmisystävällinen ole. Entä sitten Etelä-Korea? Noh, se on siinä Pohjois-Korean vieressä, so what? Niin. Varmaan ei tule mitään sen kummemmin mieleen.

Ei minullakaan ollut sen kummempia ajatuksia Koreasta. Kun viime marras-joulukuussa kuitenkin törmäsin youtubessa yhteen korealaiseen leffaan, ja päätin huvikseni tylsyyttäni kokeilla katsoa sitä, yllätyin. Positiivisesti. Niinkin positiivisesti, että halusin lisää sitä. Gimme more!

Parin leffan jälkeen vaihdoin korealaisiin draamoihin. Tajusin, että ne ovat vielä parempia kuin ne leffat, jotka olin nähnyt.


Mikä niissä sitten viehätti? Ne olivat tietenkin hieman erilaisia kuin jotkut jenkkisarjat, mutta ei paljon. Kulttuurierot eivät häirinneet mitenkään hirveästi, ja elämä näytti muutenkin korealaisilla soljuvan suht koht samanlaiseen tahtiin kuin meillä täällä muuallakin. En ole vieläkään ihan varma, että mitä hittoa tapahtui, mutta minä... Viehätyin. Tykästyin. Tosi paljon. Korealaiset osaavat tehdä draamoja. Ihan oikeasti. Olen minä tosin huonojakin nähnyt, että en kaikkia nähtyjä draamoja väittäisi mahtaviksi.

Draamoista aloin tiputtautumaan vähitellen korealaiseen popdancemusiikkiin. Indiehen myös. Saatoin miettiä, että hei - tuo biisi tuossa draamassa kuulostaa itse asiassa hyvälle, kukakohan sen esittää? Tapahtui myös odottamaton käänne joku kuukausi-pari sitten...

EMMASTA TULI FANITYTTÖ !

Mitä. Ihmettä?
Emma, joka vannoi vahvojen naisartistien nimeen, alkoi tykkäämään poikabändeistä... Korealaisista sellaisista.

Mitä. Ihmettä??
En ehtinyt olla hämmentynyt, sillä olin niin rakastunut Taeyangiin ja muihinkin korealaisiin nuoriin miehiin ja halusin tietää kaiken heistä. Liityin jopa Twitteriin heidän takiaan. Oh my.

Mitä. Ihmettä???
Kuulostaa vakavalle. Samaan aikaan se oli (ja on edelleen) ihan hirvittävän kihelmöivä tunne ja tuntui, kuin olisin löytänyt jonkun uuden ulottuvuuden. Miksi en ollut tiennyt tällaisesta jutusta aiemmin?


Toisin sanoen, kdraamat ja musiikit pelastivat meikäläisen. Ihan älytöntä. Olisin nimittäin kuollut tylsyyteen näinä työttöminä aikoina, jollen olisi löytänyt tätä maailmaa. Wow!

En ole ainut. Parina viime vuonna kdraamat ja etenkin kpopbändit ovat räjäyttäneet potin ympäri maailmaa. Miksi? Kuka tietää. Ehkä pikkulinnut ovat vähän laulelleet.

Suomessakin heitä on. Moni ei tosin taida kauhean julkisesti asiasta huudella. Se kun on - harmi vaan - sellainen juttu, että helposti sellaista ihmistä aletaan katsomaan eri tavalla. "Ai toi on se joka tykkää jostain ihme korealaisista jutskista."

Siis AAARGH. Ihan sama. Aziaan tämän tosi hienon pohjustuksen jälkeen:

Aion kirjoittaa esittelyjä / arvosteluja kdraamoista ja kmusiikista tänne kerran viikossa. Kaksi kertaa peräjälkeen esittelen jonkun yhden videon ja kerron vähän bändistä sen takana. Joka kolmas esittely koskee jotain draamaa.

Nyt sitten jos ja kun jotkut voihkii, että seriously, lopetan tämän blogin lukemisen tähän näin angst angst, kun teet näin, niin pelko pois. Se on vaan kerran randomisti viikossa, eli tulen tietenkin kirjoittamaan kaikesta muustakin kuin korealaisista jutuista tänne. Ei tästä mitään kdraama-musiikki -ihkuttelublogia tule.


Miksikö teen näin? Koska:

a) Olen huomannut, että esittelyjä tällaisista jutskista suomen kielellä ei vielä ole. En ole ainakaan löytänyt mitään sellaista.

b) Lukijat, jotka ovat kiinnostuneita kdraama ja -popkulttuurista voisivat löytää jotain hyviä uusia draamoja ja biisejä listalleen katseltavaksi ja kuunneltavaksi.

c) Myös ne lukijat, jotka eivät ole keskittyneet korealaiseen musiikkiin ja draamoihin, voivat löytää jotain, josta tykkäisivät, vaikka alussa ajattelisivatkin, että eivät tulisi koskaan tykkäämään niistä. Muahaha.

d) Haluan kokeilla, kuinka kiinnostavasti kykenen kirjoittamaan arvosteluja tällaisesta aiheesta. Saanko ihmiset innostumaan? Vai onko tämä sittenkin ihan paska idea? Jos on, niin ainakin itselleni tuotan iloa, kun saan lukea myöhemmin niitä arvosteluja. Vähän omaa kivaa. Tai jotain.

Tässäkin tosiaan on riskinsä. Voi tulla liikaa kerrallaan. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan sillä tavalla, että jokainen ymmärtää. Vaikkei olisi ikinä ennen katsellut tai kuunnellut korealaista. Itsekin kun aloitin ihan nollasta tämän - step by step. Korealaiset draamat ja musiikit ovat minut tässä vaiheessa jo johdattaneet englannin kielisille koreajuorusivustoille, mistä saan tietää enemmän näyttelijöiden ja bändien meiningeistä reaaliajassa.

Siinäpä se. Katsotaan, mitä tästä tulee. Vähän hirvittää, mutta onneksi, siis ONNEKSI tämänkin voi lopettaa, jos sattuu tapahtumaan niin, että tämä idea ei saa tuulta alleen tms.

Jesh. Huomenna alkaa. Kpopmusiikin kingeillä. Jotka voittivat viime vuonna arvostetussa EMAssa eli Europe Music Awardseissa Best Worldwide Act -palkinnon - ollen näin ollen ensimmäinen aasialainen bändi, joka on koskaan, ikinä voittanut sen. Päihittivät sitten Britney Spearsinkin, joka oli ehdolla samassa kategoriassa. My little bastards. <3


Kuvat googlesta röyhkeästi tongittu ja kopsattu tänne näin.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Day 30

YOUR DAY

Uhh, viimeinen haastepäivä pärähtää käyntiin! Tai pärähti. Tai öhh... No niin.

Tämä päivä koskee 23. päivää, joka oli siis eilen. Tarkoituksena oli, että olisin kuvannut, että mitä teen (siis sellaisen lyhyitä pätkiä sisältävän videon), mutta olin sitten niin laiska, etten jaksanut, joten kerron vaan aika ympäripyöreästi, että mitä tapahtui. Varautukaa äksöniin (not) !

Noh, puolen yön jälkeen aloin tiskaamaan astioita, ja olin tyhjentämässä tuota kuivauskaappia whateveriä ja onnistuin tuhoamaan yhden ison lautasen, joka taas onnistui pudottamaan yläpuolellaan olevan coca cola -mukin. SUCCESS! Ajattelin siinä, että ei ole totta, ja tuijotin hämmentyneenä sirpaleita ympärilläni ja teki mieli kääntää kelloja vähän taakse päin ja estää accidentti.

Siinäpäs meni mukavasti aika ennen nukkumaan menoa sirpaleita siivotessa.

Lisäksi huomasin siivouksen jälkeen, että olin haavoittunut siinä rytäkässä...

Menin aika myöhään nukkumaan - kolmelta. Heräsin vähän ennen kahtatoista päivällä.

Aamupalaksi keittelin puuroa sekä minulle että E:lle ja käynnistelin laptoppia. Tsekkailin twitterin, facebookin, blogit, sähköpostit... Umm, siinäpä ne tärkeimmät.

Olin koneella melkein kaksi tuntia pötköön, ennen kuin menin lenkille ja lenkiltä kauppaan.


Lenkillä kävin heittämässä etukäteistehtävät sisältävän kirjekuoren postilaatikkoon. Saattaapi olla, että vähän henkeäni pidätellen sujautin sen sinne... Oli siinä ja siinä, että se edes mahtui siitä kapeasta luukusta pudottautumaan boxiin. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut turvautua väkivaltaan. Kuvittelin, että tehtävistä irti pääseminen olisi helpottanut oloa, mutta nyt on sitten kuitenkin todella, TODELLA huolestunut fiilis. Voih.

Kaupasta saapuessani söin ja menin... koneelle. Yllätys! Siinä sitten kökötin lähes neljä tuntia, ennen kuin lähdin lenkille Kapun kanssa.

Jaaaa lenkiltä tullessani aloin katsomaan New Girliä aka Kolme miestä ja tyttöä. Minkä jälkeen olin hetken koneella, ennen kuin menin suihkuun, ja sieltä takaisin tullessa taas koneelle...

Hahhah. Joo. Siinäpä se.

Umm... Tässä olisi suunnitelmissa yksi juttu toteuttaa täällä blogissa - ei iso juttu, eikä tästä nyt kannata excited -fiiliksiä itselleen luoda... enkä tiedä, miksi sanoin tästä tässä vaiheessa, jos se ei ole iso juttu öö -, mutta pitää nyt katsoa, minkälainen siitä tulisi. Siis että onko se tarpeeksi kiinnostava idea vai eikö toteutettavaksi. Hmm, luultavasti on, koska päässäni se vaikuttaa hyvältä. Pitää vielä kirjoittaa jo valmiiksi jotain juttuja siihen, niin näkee vähän, että toimisiko se teoriassakin.

Good Night!

xoxo,
Emma

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Day 29

A PLACE YOU SEE YOURSELF IN 5 YEARS

Ah, olen pelännyt päivää, kun tämän päivän haaste tulee eteen. Nyt se on täällä. Let's face this fear... Alone... Yhy yhy. Yhyyy.

Viisi vuotta tästä hetkestä olen siis 25-vee, going to 26. Huhhei! Vanha vai vanha. No ei nyt niin vanha.

Missähän olisin... Töissä jossain? Ehkä. Ulkomailla? Who knows. Toisaalta, jos nyt käy ohraisesti, enkä pääse vielä opiskelemaan, niin voi olla, että viidenkin vuoden päästä vielä opiskelen.

Mikä taas tarkoittaa sitä, että perhettä tuskin tuolloin vielä on. Toivottavasti ei vielä ole. Tai eihän sitä tiedä. Viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika. Oikeastaan.


Kuva googlesta.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Day 28

SOMETHING THAT YOU MISS

Good old days... Kaikkihan oli pienenä paremmin. Miksi, oi miksi menin toivomaan, että kasvaisinpa mahdollisimman nopeasti aikuiseksi?

Ikävöin edesmenneitä ihmisiä. Myös niitä eläviä ihmisiä, joiden viimeksi näkemisestä on kulunut jo jonkin aika. Niitä mansikkapeltoja. The Cheesecake Factorya.



Onhan noita. En. Jaksa. Enempää. Kuitenkaan. Miettiä. Niitä. Tähän.

Tv. LAISKA

kUVAT GOOGLESTA OHo jäi caps lock päälle sori

torstai 19. huhtikuuta 2012

Day 27

WHAT'S IN YOUR BAG

Naisen laukusta aina jotenkin oletetaan löytyvän hirveästi kaikkea, mutta meikäläisen laukusta... No, ei nyt niin hirveästi. Yllätyin ehkä vähän itsekin tavaran vähyydestä. Riippunee tosin, minne menee, mutta yleensä sitä tavaraa on tämän verran:


Öhh, mitenköhän nuo sormikkaat ovat eksyneet laukkuun? En ole niitä käyttänyt vähään aikaan, mutta sieltä pohjalta ne löytyivät - nenäliinojen kanssa ystävystyneinä. Nuo nenäliinat on siis ihan käyttämättömiä (ai mitä, miten niin ei näytä sille??). Olen ne varmaan laukkuun tunkenut silloin, kun oli nuha tässä muutama viikko sitten. Nenäliinat on kyllä must - ikinä kun ei tiedä, että mihin tilanteeseen joutuu ja niitä tarvitsee.

Lisäksi sieltä löytyy avain kämppään, rahapussi (mmm, rakastan tuota yksilöä!), mustekynä - jossa muuten lukee "Emman! Please return! <3 TY! <3"... Se on lentokenttätöistä, ja on muuten tosi hyvä kynä. Lisäksi sitten löytyy kännykkä, jonka yleensä tungen laukkuun, jos lähden jonnekin. Ei se siellä laukussa muuten hengaile.

Ja laukku, josta kaivelin tämän sisällön, on tämä:


Tajusin muuten, etten käytä mitään muita laukkuja tällä hetkellä kuin tätä! Siis ihan oikeasti... No mutta, tämä käy kätevästi mihin tilaisuuteen vaan, ja se on helppo kuljettaa mukana. Jos totta puhutaan, en tykkää hirveästi tuosta rusetista tuosta. Se on vähän hassu. Voisi sen ottaa tietysti poiskin, mutta olkoot nyt siinä.

Aiemmin olin hirveä laukkufriikki, mutta en enää. Varmaan siihen jotenkin vaikuttaa sekin, ettei ole varaa sellaisiin yksilöihin, joita tarvitsisi. Sitä paitsi, jos yhdellä pärjää, niin miksi ostaa uutta? Myönnetään, etten aina ole ajatellut näin, mutta tällä hetkellä ajattelen. Ja kun mietin sitä, kuinka voin säästää tulevaisuudessa siintäviin mahdollisiin matkusteluihin yms. kivoihin juttuihin, niin kappas vaan, kun mieli kirkastuu!

Mooooiii! Missä mun peukalo on....

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Day 26

YOUR FEARS

Että joku läheinen kuolee. Että maailmaan leviää joku tappava tauti ja kaikki kuolee. Että maapallo täyttyy eventually ihmisistä, joita ei kiinnosta välittää luonnosta ja kaikkialla on roskia... roskia... roskia. Me hukutaan roskiin.

On niitä itseäkin koskevia pelkoja tietenkin. Jostain syystä suurimpia pelkojani on tulla ryöstetyksi - tai että joku varastaa jotain tärkeää minulta (no köh, sama asia?). Tai että kadotan jotain itselleni tärkeää.

Googlasin "fear" -sanalla ja löytyi Pattinsonin kuva... Hmm...

Kuva siis tosiaan googlesta.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Day 25

WHAT YOU ATE TODAY

Ruokaaaaaa. Vielä ei ole ainakaan pahviin epätoivoissaan tarvinnut tarttua ja sitä mutustella.


Heräsin kympin jälkeen, ja puoli yhdeltätoista aamupala näytti tältä. Makkaraa ja eilisen päivän perunamuussi+vihanneksia -leftover. Paloitellessani makkaraa huitaisin yllättäen puukolla etusormeen huolimattomuuttani, ja sieltä tuli kuulkaas sellaiset verisuihkulähteet sieltä syvästä haavasta, että huhhei! Varsinaista verenluovutusta siis. Yhyy, sattui. Pari talouspaperia siinä meni, mutta ei meinannut tyrehtyä vuoto, ei. Tuskastuin, että nytkö se sormi vuotaa kuiviin ja läimäisin nopeasti muumilaastarin siihen ja johan loppui.


Saavuin neljän jälkeen kämpille leffasta (Kerro, kerro kuvastin - enkä muuten nauranut kertaakaan. Prinssin ja Lumikin välillä ei ollut mitään kemiaa, ja vaikka se prinssi oli hyvännäköinen, niin siltä puuttui tarvittavaa karismaa ja aaargh, se laski sen hyvännäköisyyttä vähän. Enkä tykkää Julia Robertsista. En tiedä miksi. Kyllä, hän osaa näytellä, mutta joku siinä naisessa on, että en meinaa välillä kestää sitä... hmm. Melkein ainut hyvä juttu leffassa oli puitteet ja puvustukset, ne olivat häikäisevät) ja ahmin omenan.


Puoli kuuden aikaan popsin tuommoisen kananuudelivalmisjutun. Ensimmäistä kertaa kokeilin sitä. Ihan ok, vaikkei meinannut lähteä nälkä sillä.


Aaaah, Lapin rieskaset on NAM! Söin noita kaksi... Okei, kolme.


Keksit olisin ehkä voinut jättää syömättä... Lahjoitin yhden E:lle, kun tuli vähän syyllinen olo. Tai ei oikeastaan tullut.

Nojoo, siinäpä nuo. Vielä olisi illalla tarkoitus syödä jogurtti! Tämä on ihan lemppari:


Uh, päähän koskee. Tein tänään viimeistä viittomakielentulkin etukäteistehtävää ja minusta tuntuu, että... SE ON VALMIS!! Jeeeeeeeeeeeee ! Se onkin sitten toinen juttu, että onko se hyvä ja oikein ymmärretty. Jos ei ole, niin turha odottaa kutsua valintakokeisiin. No mutta, parhaani olen yrittänyt, enkä tässä vaiheessa muuta voi kun pitää peukkuja pystyssä.


Päähän... Koskee... Nggghh.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Day 24

YOUR FAVORITE MEMORY


Varmaan kaikki kesäiset lapsuusmuistot. Joitain lemppareimpia on ne muistot, kun juoksin paljasjaloin kesäaamuina läpi kostean nurmen meidän mansikkapellolle juttelemaan mansikoiden poimijoiden kanssa. Se oli niin kivaa.

Kuva googlesta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Day 23

SOMETHING THAT MAKES YOU FEEL BETTER

Ystävät. Kaakao. Suklaa. Tekstarit. Hymyilevät ihmiset. Onnekkaat sattumukset. Gilmoren tytöt. Korealaiset draamat. Hyvät elokuvat. Musiikin kuuntelu. Lusikallinen hunajaa. Aurinko. Nauraminen.






Kuvat googlesta!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Day 22

A PHOTO YOU TOOK

Jokin aika sitten kävin vihdoin ja viimein deletoimassa profiilini IRC-Galleriasta. Ihan sen takia, koska en ollut siellä muutamaan vuoteen erityisen aktiivisesti käynyt. Facebook vs. IRC-Galleria fightingin oli auttamattomasti voittanut Naamakirja.

Kopsailin sieltä itselleni kuvat, jotka halusin vielä savettaa. Niitä kuvia kun ei ole missään muualla - niitä en ollut tajunnut laittaa aikoinaan muistitikulle tms. säilöön. Ne kuvat oli laitettu joskus koneelle, ja kone oli sitten mennyt rikki ja bye bye kuvat. Onneksi niistä ajoista on viisastuttu.

Tietysti galtsusta kopsaten ne kuvat ovat pieniä ja huonolaatuisia, mutta kuvia kuitenkin. Tämän päivän haasteeseen ajattelin liittää kuvan Pepistä, joka täytti eilen 9 vuotta. Wanha! Tämän kuvan olen ottanut ehkä joskus vuonna 2006 tai 2007.


Kuvasta tulee auttamattomasti kevätfiilis. Voi keltainen toukokuu, mikset sä jo tuuuuu?

P.S. Noniin, banneri vaihtui, kuten varmaan muutamat blogin lukijat huomasivatkin. Samalla vaihtui blogin ulkoasukin. En oikein itsekään tiedä, tykkäänkö vai enkö. Kaikkeen varmaan tottuu? Meillä ei ollut E:n kanssa mitään ihmeellistä mielessä, kun aloitettiin eilen neljän tunnin suunnittelu ja photoshoppailu. Ja sitten siitä tuli tuommoinen.

Bannerista löytyy siis minä, Taeyang, Pepi, Kapu (E:n koiruus), kaakao, kysymysmerkkejä, sexy-pinssi ja joku take a smile -muistilappu. Mitä tästä voimme päätellä? Sekavaa? Ehkä vähän joo. Jokainen voi tehdä asiasta omia päätelmiään, että mikä meinaa mitäkin.

P.P.S. Tämä blogimerkintä on 100. tässä blogissa! Vaude!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Suunnitelmat uusiks

Moi kaikki...

No olipas surulliselta kuulostava alku. Mutta kun ei sitä voi millään muullakaan lailla oikeastaan aloittaa.

Tulin juuri työsopparin allekirjoittamistilaisuudesta, jossa tapasin kaksi esimiestäni - tuttuja naamoja viime syksyn lentokenttätyöstä. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa ja kiva päästä taas kesällä takaisin kentälle töihin.

Yritän nyt tässä kuitenkin vielä sulatella tietoa siitä, etten tule opiskelemaan ensi syksynä, jos satun pääsemään jonnekin sisään. KOSKA sopimus on määräaikainen, kestäen lokakuun loppuun saakka. Sitä ennen on turha pyristellä töistä pakoon, ellei jotenkin hommaa itselleen potkuja... Ehkei nyt kuitenkaan.

Ymmärrän kyllä, miksi halutaan määräaikaiseksi ajaksi se sopimus. Jos ihmiset voivat lähteä periaatteessa milloin vaan, niin ollaan aika pulassa näin nätisti sanottuna. Tuohon työhön koulutetaan tarvittava joukko ihmisiä, ja jos parikin lähtee kesken kaiken pois, niin sen huomaa. Ja lisätyövoiman kouluttaminen aina maksaa mukavasti rahaa.

Siinä sitten istuin ja mietin siellä toimistossa, että nyt pitäisi sitoutua sinne lokakuun loppuun saakka, että turha haaveilla opiskelun aloittamisesta tulevana syksynä. Aloin hetkellisesti epäröidä, että onko se sittenkään hyvä idea, kunnes tajusin, että tulee olemaan aika vaikeaa löytää jostain toista työtä tänä kesänä alkavaksi. Olin ajautunut auttamattomasti umpikujaan. Oi voi.

Ei siis muuta kuin nimeä paperiin ja suunnitelmat hieman uusiksi. Toisaalta not a big deal ja sitten kuitenkin tosi nnnggghhhh!!, koska inhoan tällaisia meikäläisen hienojen suunnitelmien muuttamisia. Mutta totuus on se, että asiat muuttuu ja joskus on vain mentävä mukana muutoksessa. Sellaista se elämä on. Ja olisihan se kai aika boring, jos suunnitelmat menisivät aina according to the plan. Kai?

Joo. Eli siis päivitetysti: Kesäkuussa aloitan taas kentällä työt ja ne jatkuvat lokakuun 31. päivään asti. Lentojen jatkumisesta tuon päivämäärän yli ei ole tietoa vielä - kaikki on mahdollista. Kuitenkin siis sopimus on lokakuun loppuun. Ennen töiden alkamista kerkeän käydä pääsykokeissa, jos minut niihin kutsutaan. Jos satun pääsemään jonnekin sisään, niin lykkään opiskelun aloittamista, koska... no... en voi muuta. Onneksi lykkääminen on mahdollista. Onneksi.

Että jeejee, kolmas välivuosi edessä. Yhyy. Sad. Mutta nuorena ehtii.

Lentokenttähommista kyllä todellakin iloitsen, koska se on ihan unelmatyöpaikka. Kyllä, ei-niin-kivoja päiviäkin tulee vastaan, mutta suurimmaksi osaksi se on kivaa. Koskaan ei tule samanlaisia työpäiviä eteen, mikä on virkistävää ja tekee työnteosta mielenkiintoista.

Uusia kollegoita on tulossa kentälle joku kymmenkunta - näin minulle kerrottiin. Ekat jotkut pari viikkoa me vanhat (joita on... ilmeisesti 6 vielä jäljellä ja tulossa uudestaan) ja rumat saadaan suurin piirtein vaan seurata vierestä, miten uudet opettelee käytäntöön. Tulee ihan mieleen oma harjoittelujakso. Voin vaan toivoa, ettei kukaan uusista pyörry ensimmäisenä työpäivänä. Hmm, pitäisiköhän siinä heitä opetettaessa mainita asiasta ("Ah niin, ja joku joskus oli pyörtyny täällä ekana työpäivänään! Mut ei se mitään, oon kuullu, et se on nykyään yks parhaista työntekijöistä täällä.")?

Ei tässä muuta tällä kertaa. Piti päästä purkamaan höyryjä tänne. Tuntuu jo puoliksi paremmalta. Fighting!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Day 21

A MOMENT

Se hetki, kun olet 5-vee ja haluat oopperalaulajaksi ja kerhon jouluesityksessä kinaat kerhotädin kanssa mikrofonista ja tädiltä meinaa palaa pinna ja sinua pelottaa, ettet saa mahdollisuutta esittää kaikille ikimuistoista oopperaesitystäsi ja ihmiset alkaa lähtemään jo, kun luulevat esityksen loppuneen, kunnes kerhotäti antaa hermostuneena periksi ja kuuluttaa, jos ihmiset voisivat palata paikoilleen, että täällä on vielä yksi esitys jäljellä ja sinä hypit silkasta ilosta paikoillasi, että jes, muahaha, voitin kerhotädin kanssa tappelun lälläslää, mutta kun esityksen aika tulee, ja ihmiset katsovat hymyillen sinua, niin vähän alkaa jännittää, mutta annat mennä siitä huolimatta ja tajuat vasta laulun lopetettuasi, että hitto olipas se lyhyt hups, eivätkä katsojat tajua sen loppuneen ennen kuin niiaat nätisti kuin prinsessa konsanaan, mutta tunnet olosi tosi epävarmaksi, vaikka kaikki taputtavat hurjana, mutta ei se haittaa, koska tunnet silti olosi tosi otetuksi, vaikket vielä tiedäkään, että saat kuulla asiasta loppuikäsi ja olet aluksi tosi nolona siitä, mutta että aikuisempana osaat jo muistella sitä nauraen.

Ei mennyt ihan näin fiineissä merkeissä se Emma 5-veen oopperaesitys...

Niin siis tällaista muistoahan tässä nyt haettiin, eh...?

Kuva googlesta kahlittu.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Day 20

Tänään tullessani lenkiltä ja istahtaessani omenaa syömään, meinasin tukehtua siihen palaan, koska kännykkä alkoi äkkiä soimaan. Koska siis minullehan ei yleensä kukaan soittele, paitsi äiti. Tai E. Tiesin kuitenkin, että äiti se ei voisi olla, koska hän on töissä. E:kään se ei pystyisi olemaan, koska tietääkseni hän oli vielä koulussa.

Kännykän ruudulla komeili joku tuntematon numerosarja, eli vaihtoehtoja oli 2... Tai oikeastaan 3.

a) Väärä numero.
b) Joku lehdenmyyjä tms.
c) Työjuttuja????

Hämmentyneenä vastasin koko nimellä ja tittidii - se oli c- vaihtoehto! Yksi lentokenttätyön esimiehistäni soitti ja kyseli, kerkeäisinkö työsopimusta kirjoittamaan jossain välissä. Ööööö JOOOO! Sopparihan tosiaan purettiin silloin syksyllä, koska en tiennyt, tulenko takaisin vai enkö. Sovittiin sitten, että torstaina menen sinne allekirjoittelemaan nimiä papruihin. Samalla voisi myöskin kysäistä, että vieläkö se on alkamassa se työ vasta kesäkuussa vai onko mahdollisesti aikaisemmin jo. Ilmeisesti ovat kuitenkin kouluttamassa tällä hetkellä uusia työntekijöitä lentokentälle... Jo nyt. Noh joo, pitää kysellä sitten torstaina lisää. Jee!


YOUR FAVORITE RECIPE

Ei meitsillä mitään lemppareita oikein ole, mutta koska itsellä joskus oli etsinnässä mahtava pizzapohjaohje, niin jaan sitten löytöni teidänkin kanssanne nyt.


En jaksa sitä reseptiä tähän kirjoittaa, joten kopsaan vaan sen osoitteen TÄHÄN. Eli siitä näette koko jutun. Olen tehnyt tuolla reseptillä monta kertaa ja oikein rapsakka ja sopivan ohut pohja on tullut. Naminaminamiiiiii!

Kuva googlesta miau miau.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Day 19

SOMETHING YOU REGRET

Uskotteko, jos kerron, että olen pitänyt kirjaa näistä regreteistä koko ikäni? En minäkään.


Ne asiat, joita on katunut jonkin aikaa, ovat kadonneet jonnekin lokkien mukaan paskottaviksi. Että hus hus vaan. Ei sellaisia asioita muistella enää. Kohti uusia katumuksia ja niiden pois heittoja päin! Yea.

Kuva täältä (ihana sivusto aww).

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Day 18

YOUR FAVORITE BIRTHDAY


Muistan, kuinka 12-vuotta täyttäessäni mietin lujasti, kuinka tämä on elämäni parhain synttäri. Muistan sen hetken. Mutta mitäs siellä synttäreillä tapahtui?

Öööö, niin. Oli koulua ja aurinko paistoi. Koulussa oli joku urheilupäivä. Sen jälkeen mentiin kavereiden kera meille ja syötiin kakkua ja sain lahjoja. Oliko se siis paras synde evö? Noh jaa. Taisin silloin kuitenkin olla melko onnellinen, kun noin ajattelin, että se on paras vuosien täyttöpäivä ikinä.

Lapsuusajan synttärit taisivat olla tietenkin niitä ihanampia muutenkin. Niitä odotti intopiukeana jo jotain pari kuukautta ennen h-hetkeä ja niitä edeltävä yö meni sängyssä pyöriessä ja pohtiessa, mitä lahjoja saisi ja paljonko karkkia pystyisi vetämään ennen kuin tulisi sokerihumalaan. Voi niitä aikoja!


Uskon, että tulevaisuudessakin on tulossa jotain mahtipirskeitä. Vielä ei etukäteen tiedä, mitä silloin tapahtuu, mutta parhaat kekkerit syntyykin suunnittelematta... Right? Niitä odotellessa siis.

Kuvat googlesta.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Day 17

Heheeiii, Kätevä Emäntä asuu tässä samassa talossa! ... Siis Kätevän Emännän näyttelijä. Sattumoisin myös lempparinäyttelijäni koko sarjasta. Mahtia! En tosin paljasta, että kuka se on, koska miksi ihmeessä paljastaisin toisen ihmisen asuinpaikan (okei, siis äh, en saa järkevämmin taas muotoiltua tätä)? Anyway, hieraisin muutaman kerran silmiäni, kun näin hänet tänään tuossa rapussa menossa myöskin ulos. En viitsinyt sanoa mitään muuta kuin ole hyvä, kun hän kiitti oven avaamisesta. Mutta jeejee, mennäänpäs tästä sivupolulta nyt päivän aiheeseen...

SOMETHING THAT MAKES YOU CRY


Tällaisena herkkänä ihmisenä itken kaikille ja kaikelle. Tai siis, en nyt tietenkään 24/7, mutta kaikki koskettavat jutut saavat meikäläisen tunnepuolen tosi usein valtaansa.

Eniten itken elokuvia ja sarjoja katsoessa. Eniten IKINÄ olen itkenyt silloin, kun menin katsomaan P.S. I love you:n sen ilmestyessä leffoihin. Itkin alusta loppuun. Kirjaimellisesti. Kaikkein ahdistavinta tästä tekee se, että minulla oli tuolloin laukussa mukana VAIN ja AINOASTAAN yksi (1!) talouspaperiarkki, koska olin unohtanut nenäliinat kotiin. Shit happens. Itkin siinä sitten silmiä päästäni ja yritin kuivatella läpimärkää paperiarkkia samalla... Mitenkään onnistumatta. Onneksi istuin ihan takana salissa, joten vältyin ihmetteleviltä katseilta. Leffasta lähdin ulos med punainen ja kuivunut naamavärkki sekä ahdistunut ilme silmissä.

Tämän yhden katsomisen jälkeen en ole P.S. I love you:ta uskaltanut katsoa (pieni trauma?), vaikka ostin sen aikoinaan halvalla cdon.com:ista odottamaan hyllyyn. Jonain päivänä jos sen pystyisi taas katsomaan...

Totta kai kaikki ihanatkin jutut meinaa itkettää, jos tapahtuu jotain maata mullistavaa.

Kuva googlesta.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Googlaukset

Ennen kuin päästään päivän aziaan, niin haluaisin ilmaista mielipiteeni elokuvasta Iron Sky, jonka juuri kävin katsomassa. Ja se oli... AWESOME! Juoni oli oikeastaan melko ennalta arvattava näin jälkikäteen mietittynä, eikä suuria yllätyksiä siinä tullut varsinaisesti vastaan, mutta se ei haitannut. Sai vaan istua siinä ja katsoa ja nauttia ja nauraa, sillä se oli todella viihdyttävä - ja se sen tarkoitus oli ollakin. Leffahan on arvosteluissa saanut ristiriitaisen vastaanoton, mutta itse menin siitäkin huolimatta ihan fiiliksissä katsomaan sitä ja kohonneissa fiilareissa käppäilin salista jälkikäteen poiskin. Kävelin Tennispalatsista takaisin kämpille todella hyvillä mielin. Siihen varmaan vaikutti myös ihana sää: Aurinko paistoi ja jossain varmaan jotkut linnutkin lauloi ja oli muutenkin tosi jeejee.

Okey, sitten päästään tämän blogin ensimmäiseen Googlaukset -osioon. Eli siis paljastan teille, minkälaisin erilaisin hakusanoin tänne blogiin on eksytty. Jotkut on ihan ok-hauskoja, jotkut tosi randomeja ja toiset taas kuuluu wtf -osastoon. Enjoy!

hmm, oiskohan tää kissakuva söpömpi, jos toinenkin korva ois ylhäällä?

¤ eilen tekstaria ¤
öö okei, kiva juttu... kai?
¤ kengän koko jo 39 ¤
no hui hirveetä, mulla on jo 41
¤ vihainen sonni ¤
missä?
¤ näen unta kutittamisesta ¤
mäki joskus! Ne on vähä ahdistavii...
¤ maria ja kamran montazami on ollut naimisissa jo 24 vuotta ¤
on vai? En tiennykää
¤ lättänät hiukset ¤
mulla oli ennen. Nyt ne on hieman ehkä tuuheemmat
¤ korealainen mies ¤
MISSÄÄÄÄÄ??! *vilkuilee ympärilleen sydän innosta pamppaillen*
¤ suomi24 kukkuluuruu ¤
vetää sanattomaks
¤ saat leffalipun ¤
ai ku kiva, tänks
¤ lumi shampoo ¤
never heard. Onks tää nyt joku luonnonshampoo?
¤ videoita pariskunnille ¤
en ees haluu tietää, millasii videoita oot hakenu...
¤ kaisa mäkäräinen alasti ¤
siis kuka pervo oikeesti on googlettanu tän... Ja miten se on voinu päätyy tänne?
¤ maija vilkkumaa alasti ¤
eiiih, lopeta jo!
¤ lapset alasti ¤
seriously, hey... yäk

 Kuva googlesta!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Day 16

A SONG I WISH I KNEW THE WORDS TO

Siis näitähän on. Korealaisiin ihkuihin lauluihin, totta kai. Ne sanatkin tosin löytyy googlettamalla, mutta olisihan se makeaa osata joku laulu ulkoa ja osata vielä ääntääkin oikein... Sitten voisi hoilailla sitä ympäriinsä ja kaikki miettisi, että mitähän kieltä tuo osaa.

Tällä hetkellä eniten haluaisin oppia ulkoa sanat tähän lauluun:



Ahihii, ne on niin söpöjääää! Ja tuo tanssi... Umm.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Day 15

YOUR DREAMS

Peace and love. That's all we need.


Ja jos henkilökohtaisiin unelmiin mennään, niin onhan niitä jonkin verran. Tässä muutama, jonka voin uskaltaa laittaa julkisesti kiertämään.

- Päästä opiskelemaan. Yksi hartaimmista unelmista tällä hetkellä. Lisäksi olisi aika kivaa päästä alan töihin sitten sen opiskeluruljanssin jälkeen.



- Sitten kun olen työelämässä ja rahaa löytyy, aion mennä rintaleikkaukseen. Pienennysleikkaukseen, of course! Mitään suurempia enää tarvita... Niin, tämä on varmaan ensimmäinen kerta, kun kerron tämän julkisesti. Sitä en tosin kerro, minkä kokoiset tissit löytyy. Muah. Leikkauksesta kuitenkin haaveilen, vaikka vähän pelottaakin, mutta uskon, että se on sen arvoista. Uskon, että se parantaa elämänlaatuani ja minusta tulee tätäkin itsevarmempi. Sen leikkauksen aika ei kuitenkaan ole vielä. Ennen kolmikymppisiä kuitenkin olisi suunnitelmissa käydä operoitavana. Katsotaan, josko on samat fiilikset vielä silloin.

- Tavata tuleva mies jotenkin tosi romanttisesti. Esim. ruokakaupassa/kirjastossa koitan kurottaa jotain ylähyllyltä, mutta sitten horjahdan ja meinaan kaatua ja joku lähellä oleva söpis pelastaa minut siepaten käsivarsilleen ja aaaah, meidän katseemme kohtaavat ja se on siinä! Tai sitten törmätään kirjaimellisesti vaikka niin, että kumpikin tulee toisen nurkan takaa jostain ja mäts. Vähän sattuu, mutta rakkaus kestää kaiken. Hihi.


- Kirjoittaa se kirja.

- Voittaa lotossa ja matkustella maailman ympäri niin kauan kuin huvittaa.

Kuvat googletettu.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

VLOGGING

Tein tänä aamuna nopean ja vähän ehkä kökön vloggauksen, ennen kuin lensin lenkille loskakeliin (yhhh). Enjoy (or not)!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Day 14

A YOUTUBE VIDEO

Nyt ei ollut muuta videota mielessä, niin kaappaan youtubesta tämän... Vähän pohjustusta ensin:

Simon ja Martina ovat kanadalainen pariskunta, joka muutti Etelä-Koreaan opettamaan englantia kolme-neljä vuotta sitten. Tyypit alkoivat tehdä videoita youtubeen alun perin Kanadassa asuville sukulaisilleen, jotka olivat tietenkin huolissaan siitä, että miten he pärjäävät maassa, josta eivät juuri mitään tiedä.

Ei kestänyt kauaa, kun Eat Your Kimchi -nimistä show'taan pyörittävä pariskunta tuli tunnetuksi videomaailmassa ja nykyään he elättävät itsensä pelkästään videoita tekemällä. Videoita on ihan mielettömän hauska katsoa ja Simon ja Martina ovat aivan supersuloisia yhdessä! Joku lempparipariskuntani youtubessa evö!

Tämä video on Simon ja Martinan hauska pätkä siitä, mitä tapahtuu, kun he maistavat vähän suomalaisia herkkuja (siinä seassa on kyllä muunkin maalaisia nameja). Kyllä, joku Suomesta on lähettänyt sinne suomalaista namia! Mikä tarkoittaa siitä, etten ole ainut, joka heidän videoistaan tyksii. Video on kuvattu viime marraskuussa, eli muutama kuukausi sitten.