lauantai 27. elokuuta 2011

Töitä ja taiteiden öitä

Työpaikka B:stä ei ollut perjantai-iltapäivään mennessä kuulunut mitään. Olin oikeastaan päätökseni jo tehnyt, että työpaikka A olisi paras vaihtoehto kaikista, joten olisi sitä soittoa B:stä tullut tahi ei, niin ei olisi mielipiteeseeni sen kummemmin vaikuttanut.

Kun kello alkoi lähenemään 4 pm:ää, aloin hermostuneena odottamaan puhelua työpaikka A:sta, kuten torstaina oli sovittu. Minuutit kuluivat, eikä kännykästä kuulunut mitään jännää... Kun kello oli lähes puoli viisi, päätin soittaa paikkaan. "Tavoittamanne henkilö puhuu toista puhelua..." Nouh! Kokeilin uudestaan viiden minuutin jälkeen ja sama juttu.

Kunnes pian toisen soittoyritykseni jälkeen kännykkä soi. Wihii! Puhelu meni kutakuinkin seuraavanlaisesti:

Tervehdittiin.

A: Noh, oletkos nyt miettinyt tätä, että miten teet? Onko työpaikka B:stä kuulunut mitään?
Minä: Juu, ei ole kuulunut sieltä toisesta mitään. Luulenpa, että ne oisivat jo soittaneet sieltä, jos minut haluaisivat... Niin että olen kyllä vielä erittäin kiinnostunut tästä teidän hommasta!
A: Ok! No ilmaannu sitten maanantaina tohon aulaan puoli ysiltä?
Minä: ... Joo, käy!
A: Kiva, kiittimoi!
Minä: Moimoi!

Onko työpaikan saanti ollut KOSKAAN näin helppoa?! Oikeasti?! Tähän erittäin vastuulliseen työhönhän valittiin siis 5 tyyppiä, jotka koulutuksen saavat. Ja Sveitsistä tulee joku tyyppi opetusta pitämään, englanniksi - ihan niin kuin edellisessä merkinnässä jo kerroin. Vautsi! Samaan aikaan jännittää, pelottaa ja innostuttaa koko homma!! Huuuiiiiiih! No, ehkä tämä tästä. Kuitenkaan minulla ei ole tässä mitään hävittävää. Toivon tosissani, että läpäisen sen lopputestin sitten ja pääsen tuonne kansainväliseen ympäristöön töihin! Jos en läpäise, niin pääsen toiseen juttuun mukaan ja se on sitten helpompi kuulemma. Töitä anyways!

P.S. En tiedä, milloin paljastan, minne menen töihin. Ehkä sitten, kun orientaatio on suoritettu ja olen (jos olen) läpäissyt loppukokeen siinä! Jeeeee!

P.P.S. Ainiin, äiti oli kuulemma niiiin kateellinen Taiteiden yöstä, että otin sitten kuvia sille sieltä. Tosi hienoja tulikin (not)!

Ööö no on se Eduskuntatalo aika taiteellinen... Joo-o

Kuumailmapallokuva osa 1 (joo, se pieni sininen piste tuolla kaaaaukana).

Kuumailmapallokuva osa 2

Pelattiin Monopolikorttipeliä Eduskuntatalon portailla. Ostin sen jenkeistä E:lle syndelahjaksi ja se on ihan MAHTAVA peli! Paljon parempi kuin lautapeli! Nyt nurisen, että olisi kantsinut ostaa itsellekin oma kappale... Too late!

Tosi hieno kuva jostain bändistä, joka ohitettiin.

Tuolla oli jotkut turnajaiset... Mentiin sitten katsomaan, että minkälaiset ne olisivat.

Ja sinnehän oli vähän jonoa...

Ja tämä oli ainut julkaisukelpoinen kuva. Otin niitä nimittäin vähän hyppimällä ja summassa, kun edessä oli aika mukavasti populaatiota.

Joku oli hoksannut kiivetä puuhun paremman näköalan toivossa.

Hipsuteltiin mennä Lasipalatsin aukiolle hämärtyvässä illassa ja bongattiin sieltä tuollaista taidetta seinälle koneen avulla tehtynä.

The end.

Ainiin ja kun oltiin lähdössä ratikalla pois, siinä pysäkillä katsottiin yhtä heppua ja pohdittiin, että nyt on tutun näköinen... Muttei saatu päähämme, että kuka se oli. Kun päästiin E:n luo (majoituin nyt siis tänne, kun täti saapui Kiinasta perjantaina), menin nettiin ja heti Eduskunnan sivuille. Koska olin 100% varma, että tyyppi on joku ministeri. Ja olihan se! Kimmo Sasi, nimittäin. Ongelma ratkaistu. Siitä olikin hyvä mennä nukkumaan.

torstai 25. elokuuta 2011

Örps

Olin tänään siellä coolilta kuulostavan työpaikan haastattelussa. Sieltä soitettiin eilen, ja sanoin, että mikä ettei voin tulla. Toisesta paikasta ei ole vielä kuulunut mitään. Mielestäni sieltä olisi jo pitänyt tulla jotain...

Anyway, tänä aamuna heräsin E:n soittoon ("Mä tuun käymään siellä, herätyyyys!!") ysin maissa ja keitin puuroa aamupalaksi. E:n lähdettyä huolestuin, kun paita, jonka olin pessyt ja jonka olin suunnitellut laittavani työhaastikseen, oli vielä yönkin narulla kuivuttuaan kostea. No voihan voi! Äkkäsin pesuhuoneesta hiustenkuivaajan ja aloin epätoivoisesti kuivaamaan paitaa sillä. Työhaastis olisi klo 11, ja tuossa 8 minuutin kävelymatkan päässä (according to the google maps). Ja kello näytti yli kymmentä ja minä olin pyjamassa. Vaihdoin farkut jalkaan ja jatkoin kuivattelua, mutta se oli vieläkin kostea, hmph! Ei auttanut muu kuin vetää kostea paita ylle ja toivoa, että se siitä kuivaisi.

Joku 8 minuuttia siinä meni, olin 10 minuuttia aikaisemmin paikalla paikan aulassa. Juttelin aulatyypin kanssa ja täytin nipun papereita ja sain siistin "vierailija" -läpyskän rintaan roikkumaan. Hihii! Työhaastattelija itse oli 10 minuuttia myöhässä jonkun tärkeän puhelun takia. Jossain vaiheessa hän ilmestyi ja ohjasi meidät hissiin ja mentiin kolmanteen kerrokseen tyhjään kokoushuoneeseen.

Juteltiin öö öö puolisen tuntia ellei ylikin siinä työnkuvasta ja muustakin tärkeästä asiasta. Kyselin, kuinka paljon kyseiseen paikkaan oli haettu. "Jonkin verran. Suurin osa miehiä."

Ja mikäs se lopputulos sitten oli? "Kyllä minä mielelläni sinut ottaisin tänne, jos haluat tulla. Mieti kuitenkin vielä, soitan huomenna ja voit vastata sitten." Eli tuota noin, öö. Kyllä minä haluan sinne. Nyt on vain tuo toinen paikka, haluaisin kuulla sen vastauksen sieltä. Tai en oikeastaan. Kivempi ja jännempi olisi ehkä tuo toinen... Ettei nyt mene sekaisin, niin kutsutaan paikkaa A siksi, jonne haluan eniten ja johon oli tämän päiväinen työhaastis. B on sitten se tiistain haastis.

Tuohon A:han on siis koulutus, joka kestää pari viikkoa ja se on kuulemma todella vaativa, ja sen voi feilata. Eikä se maksa mitään, mutta siitä ei saa palkkaakaan. Ja se on englanniksi ja joku tyyppi Sveitsistä tulee pitämään sitä. Olisi kerrassaan ainutkertainen juttu! Ja sinne halutaan naisia, koska a) siellä on vasta 1 nainen valittu ja b) se on asiakaspalvelutehtävä ja haastattelijan mielestä naiset ovat parempia sellaisissa

Olipas monimutkaista kuitenkin. Selittää. Huh. Tällainen viilinki nyt kuitenkin on:


Voi vehnääääää... Työ A olisi silti mielenkiintoisempi. Ja jos ei pääse sitä koulutusta läpi, niin on mahdollisuus osallistua näitten kautta toiseen koulutukseen, josta pääsisi töihin, koska sillä alalla on työpaikkapula (enpä tiennyt muuten tuota). Eli joka tapauksessa olisi työpaikka. jjjsadihoshgjfn !!

Ömm joo. Huomenna kaikki selviää sitten. Hope so!

tiistai 23. elokuuta 2011

Wishing I could be there...

... Jenkeissä siis. Yhyy! Siellä oli ollut äsken jotkut maanjäristyspippalot ja meitsi missasi aika lahjakkaasti ne! Sooooo wrong! Facebook täyttyi "Tääl oli äske maanjäristys" -seinäviesteistä ja minä juttelin samaan aikaan sveitsiläisen Au pair- kamu C:n aka Krissen kanssa, jolta kuulin ensimmäisenä eartquakesta. Tällä hetkellä tuntuu vaan niiiiin väärälle olla toisella puolella maapalloa.

Ei kai tässä muuta. Vai haluatteko kuulla, miten työhaastis meni? Se meni aika hyvin. Sinne oli kuulemma hakenut yli 100 ja the boss oli aika rankalla kädellä tonkinut sieltä 4 tyyppiä, jotka kutsui haastikseen (myönnetään, että aika persoonallisen hakemuksen sinne laitoin - nyt haluan ajatella, että kutsu oli yksinomaan sen ansiota muahaha). Lucky me! 25 % mahdollisuus siis päästä sinne. Aika positiiviselta hän vaikutti minun suhteeni, mutta olin siis toiseksi viimeinen haastateltava, että se viimeinen voi olla vielä kivempi ja nätimpi ja ihanampi kuin minä. Doh, ei pitäisi edes kirjoittaa mitään tällaista, kun sitten tulee paha mieli heti ja tekee mieli mennä peiton alle piiloon...

Ah ja niin joo, piti vielä mainita siitä, kun törmäsin johonkin yli parikymppiseen nuoreen mieheen kadulla. Tai en siis törmännyttörmännyt, vaan hän pysäytti minut ja kysyi, missä Kela on. I have no idea... Sitten juututtiin 10 minuutiksi jutustelemaan, ja selvisi mm., että hän oli ollut aikoinaan Australiassa töissä 9 kuukautta ja oli ollut muutaman kerran siellä koditon, joten oli nukkunut baarien vessoissa ne ajat. Jee. Ja hän ei kuulemma käytä karttoja ja katso, missä mikin paikka on, koska tykkää seikkailla. Ja että sydän- ja verisuonitaudit johtuu ihmisten liiallisista rakastumisista ja seikkailusta, kun se sydän silloin pomppii rinnassa tuhatta ja sataa.

Sellainen tosi mielenkiintoinen päivä siis takana. Ilman kuvia. Ei niitä jaksa täällä kovin räpsiä. Ne olisivat vain tylsää katsottavaa... Ehkä. Viikonloppuna on Taiteiden yö, joten sieltä voisi jotain näppäillä.

Jatketaan tällä Emma-lykkää-videon-loppuun-ja-tehän-tykkäätte -tyylillä sitten. Vaikkei siinä mitään tykkää -nappulaa olekaan. Ei tämä mikään feispuukki ole, hemmetti.

maanantai 22. elokuuta 2011

Normilaiffi continues

Jei moi kaikille!

Pyykkäilin äsken vähän tuossa ja katselin jakson Gilmoreja ja söin salmiakkia, omnomnomn <3. Lisäksi tuli tsekattua taas mol.fi:n työtarjonta, josko sinne olisi tullut uusia ilmoituksia ja olihan sinne. Huomenna on tosin työhaastattelu yhteen paikkaan, jonne tuli kutsu eilen, joten täytyy nyt katsoa, miten se menee... Se olisi osa-aikatyöpaikka ja yksi toinen paikka, minne olisin kiinnostunut menemään, olisi aamu- ja iltaduuni, joten periaatteessa kävisi hyvin yhteen tämän työhaastis-paikan kanssa... Hmm, sen nyt näkee sitten.

Lisäksi tässä viikonloppuna tuli katsottua E:n kanssa meidän yläasteen kotitalousvideoita aka kotsavideoita, joita kai jossain muualla kutsutaan myös köksävideoiksi. Meillä kotsavideoiksi kuitenkin. Naurettiin vedet silmissä niille yli tunnin ajan. Aika pikselimössöähän ne olivat, mutta jonkin verran selvää sai. Legendaarista! Täytyy tosin sanoa, että Emma 14-vee oli jonkin verran erilainen kuin nykyinen Emma soon-to-be-20-vee. Kuudessa vuodessa ovat hiukset ehtineet kasvaa poikamallista melko pitkiksi ja vartalo ei ole enää niin... Noh, yhtä hoikka. Yhyy.

Sitten loppuun ihana kappale mieheltä, josta en ollut koskaan ennen kuullut - en ennen kuin Suomeen saavuin. Kun eipä noita suomenkielisiä biisejä hirveästi jenkkiradioasemilla soiteltu... Myönnetään, etten normaalisti kuuntele tällaista suomenkielistä tuotantoa, mutta tämä iski täysillä. Vau!

lauantai 20. elokuuta 2011

Maija @ Tavastia, 18.08.-11

Torstain Tavastian keikka oli kolmas Maijan keikkani evö. Itse asiassa tajusin juuri, että olen ollut hänen keikoillaan mukavasti joka toinen vuosi - alkaen vuodesta 2007, jolloin Maijan Totuutta ja tehtävää -konserttisalikiertue pysähtyi Kuopion musiikkikeskuksessa. Sinnehän oli päästävä, kun se kerran niin lähellä oli! Olin silloin sweet sixteen, ja istuin 13. rivillä eli ihan liian kaukana että olisin saanut kivoja kuvia. Ja se istuminenkin oli puuduttavaa, kun teki mieli seistä ja hyppiä ja laulaa kovaan ääneen mukana. Onneksi se oli lopussa mahdollista. Silloin keikan jälkeen uskaltauduin mennä pyytämään johonkin paperin palaan nimmarin ja puikkelehdin paikalta täpinöissäni.

Vuonna 2009 oli taas 10+10 -juhlakiertue, eli siellä esiintyi Maijan ex-bändi Tarharyhmä sekä Maija itse nykyisine bändeineen. He rantatutuivat jälleen Kuopioon, samaan paikkaan, joten pakkohan sinne oli päästä. Tällä kertaa pääsin kolmannelle riville, eli aika lailla lähemmäs kuin edellisellä kerralla. Kuvissakin taisi olla jotain ihan okeita yllättäen. Ja sanomattakin selvää, että keikka oli jotain upeaa! Nimmarin sijaan menin otattamaan itsestäni yhteiskuvan Maijan kanssa keikan päätteeksi, vaikken sitten myöhemmin ollut lainkaan tyytyväinen siihen kuvaan (ja asiahan korjattiin tällä keikalla!).

Ja nyt, vuonna 2011, pääsin Helsinkiin Tavastialle katsomaan finaalihuipennusta. Maijahan jää nyt piiiiitkälle tauolle, eikä kukaan ole varma, että milloin seuraavan kerran hän lavalle astuu taas keikkailemaan. Yhyy!

Keikka-asu

Tavastiaa päin lähdin menemään jo 4 tuntia ennen ovien aukaisemista. Virhe! Ei siellä ollut ketään! Olin aika järkyttynyt. Menin sitten vieressä olevaan Kamppiin hengaamaan ja kuluttumaan aikaa. Puoli tuntia ennen ovien aukaisemista kipitin Tavastian ovien eteen katsomaan, onko siellä ketään ja huomasin pari tyttöä siinä. Kysyin, ovatko hekin jonottamassa keikalle ja vastaus oli kyllä. Jäin sitten jonoon kolmanneksi ja puolen tunnin valuessa loppuun taakseni oli muodostunut lyhyt jonon tapainen. Maijan basisti hiippaili jossain vaiheessa ulos Tavastialta, hyppäsi pyörän selkään ja lähti. Heippa vaan, toivottavasti nähdään keikalla... ajattelin.

Päästiin sitten sisälle. Edessä olevilta tytöiltä kysyttiin henkkareita (K-18 paikka), ja minä aloin samalla kaivelemaan omaani laukun pohjalta. Ei olisi tarvinnut. Vuoroni tullessa ojensin tikettiä portsarille, tämä katsoi sitä ja HEITTI ROSKIIN ja sain mennä!!! Ja se oli siinä. Siis kiitos vaan, entä jos olisin halunnut pitää sen muistona?? Ei sitten... Onneksi olin ottanut siitä kuvan aiemmin.


Kävelin lyhyen käytävän päähän ja siinä oli narikka. Ajattelin, että en tarvitse laittaa sinne mitään ja lähdin kävelemään pois. Joku huusi, että "hei neiti!!" Käännyin ympäri ja narikkamies sanoi, että pitää maksaa narikkamaksu. "Täh? Vaikkei tartteiskaan käyttää sitä??" "Niin." Just! Kaivoin rahapussini laukusta ja poimin 2,50 euroa kolikkopuolelta hieman ärsyyntyneenä.

Keikan alkuun oli vielä puolitoista tuntia ja istuin alas johonkin penkille. Huomasin, että seinustalla oli hassuja liukuvia ovia, mutta ne olivat kiinni. Ajattelin mielessäni, että siellä olisi vissiin se keikkapaikka. Baarialue alkoi hiljalleen täyttyä ihmisistä ja kun keikkaan oli enää puoli tuntia aikaa, liukuovet aukaistiin ja ihmiset alkoivat tulvimaan sisään. Pomppasin ylös ja juoksin massan mukana kohti lavaa. Pääsin aika eteen - vain pari tyyppiä oli edessäni. Nice!

Puoli tuntia seisoin siinä, jännityksestä täristen, kelloa vilkuillen, odottaen. Ja sitten se alkoi!

Lavan takana oli iso valkokangas ja siinä näkyi animaatio - samaan aikaan, kun miesääni kertoi tarinaa. Tarina oli siis Hei tie- kappale. Se oli aika suloista.

Sen jälkeen Maija ja kumppanit (basistikin oli palannut pyöräreissultaan, jei) valtasivat lavan ja vetivät mielettömän kaksituntisen show'n, jonka aikana sain vihdoin tanssia ja hyppiä ja heiluttaa käsiä ja laulaa mukana! Tässä kuvaryöppy. Suurimmasta osasta tuli todella sumeita, koska hei, se on digikamera ja daa, en halunnut käyttää salamaa. Whatever.




Lavalla piipahti myös lauluyhtye Viisi, josta en ollut koskaan kuullutkaan. He esittivät yhdessä aivan mahtavasti Mä haluun naimisiin -kipaleen. P.S. Tuon vaaleatukkaisen vasemmalla tunnistin SMG:n laulajan siskoksi. Olenhan oikeassa, olenhan?!






Hien valuessa otsalta pystyin niiiin samaistumaan tämän kuvan fiilikseen.



Tämä laulu oli myös sitten viimeinen laulu, Hei tie. Ympyrä sulkeutui!

Maija bändeineen huudettiin lavalle kaksi kertaa keikan aikana, ja olisin ollut valmis huutamaan vaikka kuinka monta kertaa, mutta kun siinä oli selvä loppu, niin kaikki oikeastaan tuntui hyvältä.

 KIIITOOOOOOS!!!

Ah, olin niin fiilareissa! Pitkästä aikaa siinä hyppiessä ja nauttiessa tunsi, että kaikki kääntyy aina parhain päin, vaikeuksien kautta voittoon! Lisäksi oli jotain niin siistiä, kun Maija lauloi paljon niitä ei-radiohitti-kappaleita. Tai siis ei-sinkkuja. Kiitos siitä!

Kirjoitin tuossa facebookiin kiitokset Maijan sivuille monen muun tavoin ja arvatkaa kuka tykkäsi? No Maija tietenkin! Awesome!

perjantai 19. elokuuta 2011

Kiitos Maija!

Siis. Voi. Apua!

Saavuin juuri Tavastialta, ja hymy on vieläkin korvissa, jotka tinnittävät oikein mukavasti. Mutta vietin ehkä ihanimman illan piiiitkästä aikaa! Rock'n'roll ja silleen. Heiluin ja hakkasin käsiä ilmaan ja hikoilin ja lauloin niin paljon kuin sielu sieti ja nauroin ja nautin. Ihana Maija! Pari tuntinen viivähti ihan liian nopeasti! Keikkaraporttia tulossa viikonlopun aikana - nyt kello näyttää lähes kahta aamuyöllä, eli viuhahdan aika nopeasti tuonne sängyn perukoille tästä nyt seuraavaksi.

:)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pure Talent

Laitetaas tässä työhakemuksen kirjoittamisen välissä lupaamani postaus esille! Elikäs, kaikkihan tietää Sunny D and Rum -biisin, yeh? Jos ei tiedä tai tarvitsee muistinvirkistystä, niin tässähän se:



Videon mimmihän oli jo siirtänyt jossain vaiheessa alkuperäisen videonsa pois netin ihmeellisestä maailmasta, mutta joku oli "yllättäen" sen sieltä kopsannut ja tehnyt version, jossa ensin on tuo original song ja sitten autotunella sama. Onhan siellä aika montakin niitä vissiin. Valitsin nyt tuon ensimmäisenä eteeni tulleen tähän esimerkiksi!

Tämän videon katsomisen johdosta eksyin sitten jonkun random-bändin tekemään versioon biisistä. Ja se on aivan mahti! Check it out, it's short and won't take that much of your time - I promise! Enjoy!



Ah, eikös ollutkin hyvä?! Menin sitten tyyppien youtube -sivulle katsomaan, löytyisikö muita hienoja videoita. Ja löytyihän sieltä, tässä jotain lemppareitani. Voitte sitten tsekata itse lisää, jos huvittaa, youtubesta nimimerkillä walkofftheearth.












Ja nyt sitten sen työhakemuksen kimppuun. Tämä työpaikka, mihin olen nyt hakemassa, olisi ihan mahtava, mutta saa nyt nähdä, pääsenkö vai en... Voi nimittäin olla tunkua. Aina kuitenkin kannattaa yrittää - eihän se ota eikä anna! Turha kuitenkaan tulla kyselemään, mihin hain, koska sitten en kuitenkaan pääse, jos sanon. Niin nimittäin melkein aina käy. :p Mutta jeejee, huomenna Maijan keikalle Tavastialle!!! Sitä kyllä odotan niiiiiiin kovasti! Siitä tulee luultavasti päivitystä seuraavalla kerralla, yay!

tiistai 16. elokuuta 2011

Let's stay with the original plan

Jaahas. Päätin ahdistavan pohdiskeluajan jälkeen jättää opistoelämän sikseen, ja pidättäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Eli töiden hakua pääkaupungissa ja yrittää vaikka tässä syksyn hakuun laittaa paperia jonnekin ja toivoa parasta. Jos ei tärppää, niin aina on kevät. Aina on jotain. Right? Positiivisuutta kehiin, kyllä se tästä!

Päätökseni hylätä kansanopisto oli vai-ke-a. Inhoan tällaisia aika tärkeitä päätöksiä. Lopputulokseen päädyin kuitenkin, kun mietin plussia ja miinuksia kaikkien vaihtoehtojen välillä, ja luulen, että tämä on oikea ratkaisu. Koska a) minulla ei ole rahaa maksaa sitä vuoden opiskelua (jotain 3000 egeä yhteensä) ja b) en halua anella vanhemmilta rahaa sellaiseen, kun siitä ei ammattiakaan varsinaisesti saa. Ja olen jo iso tyttö, kyllä pitäisi itse kyetä maksamaan ja huolehtimaan itsestään! ... Tai ainakin yritys on kova.

Tänään kävin leffassa. Kävelin Tennispalatsin leffateatteriin ja ostin itselleni lipun Heartbreaker -leffaan. Se oli ranskalainen ja siinä naspääosaa näytteli Johnny Deppin vaimo. Siinä kai se pääsyy sitten siihen, miksi menin sen katsomaan. Huvitti vähän, kun luin finnkinon sivuilta, että tämä leffa on ollut oikea hitti Amerikassa ynnä muissa maissa. En itse ainakaan jenkeissä ollessani kuullutkaan moisesta leffasta. Hmm.



Noh, kävelin sisään saliin. Ensimmäisenä. Hetkeen siellä ei ollut ketään. Sitten sinne saapui joku toinen nainen, joka istahti eteeni. Alettiin juttelemaan siinä hirveästi kaikkea randomia, ja selvisi, että hän oli ollut Au pairina kanssa - 3 kertaa! Briteissä, Hollannissa ja Ruotsissa. Ja pitää kuulemma vieläkin yhteyttä brittiperheeseen, jossa oli ollut töissä 10 vuotta sitten! Hattua nostan!

Ennen leffan alkua sali sai lisää täytettä 5 muun ihmisen kera. Ja oli kuulkaas hassu tunne, kun trailereita katsoi. Kaikki kun olivat amerikkalaisia. Joo, mä oon nähny ton jo... Ja ton... Ja ton....

Elokuva oli tosi kiva. Vaikka olin ehkä odottanut jotenkin enemmän siltä. Nauraa kuitenkin sai ja aaaah aina niin ihanalta kuulostavaa ranskaa sai kuunnella! Nam! Leffan jälkeen teki mieli pomppia ja laulaa tätä:



Huomenna paljastan luultavasti lisää jotain hauskaa youtube- kamaa, jonka löysin tuossa muutama päivä sitten. Nyt - very good night ja ennen sitä oikeastaan jakso Gilmoreja, kun en ole tänään niitä katsonut. Mo.

Voi Savo (?)

Haha, löysin tänään tämän videon - mistäs muualta kuin juutuupista! And it's sooooo funny! Teidän kaikkien PITÄÄ ehdottomasti nähdä se! Katsokaa... Tai kuunnelkaa! Hiiiiiihiiiiiii.



Hmm, youtubessa oli heittoa siitä, että onko tämä nyt savon vai lapin murretta... What do U think?

lauantai 13. elokuuta 2011

Kävelen

Aika ihana laiskottelupäivä takana, jesh! Meinasin mennä leffaankin, mutta kauhistuttuani hinnasta (12 euroa viikonloppuna...), päätin toteuttaa suunnitelman arkipäivänä (6,50 - 8,00 euroa). Sen sijaan lähdinkin muutaman lihapiirakan syötyäni kävelemään. Katsoin google mapsista vähän ohjeistusta ja lappasin mennä Kampin suuntaan. Sinne menikin joku 50 minuuttia suuntaansa kävellen.

Oli aivan ihastuttava ilma - aurinko paistoi, vielä ei ollut syksyn kellertäviä merkkejä puissa ja mieli oli kepeä! Ohitin paidattomia poikia skeittaamassa, hymyilin auringonpalvojille puistoissa, kuuntelin kielien sekamelskoja Eduskuntatalon edustalla, katselin vastaantulevia ihmisiä ja ratikoita, jotka poimivat väsyneitä kyytiin. Ja sitten olin Kampissa. Siinä edustalla oli joku isohko tapahtuma menossa, mutten jäänyt siihen sen kummemmin tapahtumaa seuraamaan, vaan päätin mennä sisälle kiertämään. Ensin menin Vero Modaan ja löysin itseeni tonkimasta alennusrekkiä... Ja lähdin kolmekymppiä köyhempänä kaupasta ulos. Pöh, tyhmät alet!

Ihana päällä. Sellainen löysä, normi, mutta.. ah so lovely!

Entäs tämä sitten?! Rakkautta ensisovituksella <3

Nojoo. Se Vero Moda olikin sitten ensimmäinen ja VIIMEINEN kauppa, mihin astuin. Lähdin aika nopeasti menemään kohti ulko-ovia lompakon samalla moittiessa laukun pohjalla sortumista.

Toiset noin 50 minuuttia ja olin kämpillä. Kello näytti jo myöhäistä iltapäivää tässä vaiheessa. Menin nettiin, söin karjalanpiirakoita, katsoin...

Olen ihan liian perso Gilmoren tytöille.

Ja tässä tietokoneen ääressä vieläkin istun. Huomenna taitaisi olla toinen laiskottelupäivä tiedossa. Maanantaina saan toivottavasti äidin lähettämät opiston paperit tänne ja tutkailen niitä, saatan soittaa sinne ja kysellä lisää. Ja teen päätöksen, että menenkö vai enkö mene. Kun se on vähän fifty-fifty. Aaargh, on niin vaikeaa joskus tämä päätöksen tekeminen!

Päivän video:



Olin kuullut tämän joskus YleX:llä ja ahkeralla googletuksella löysin biisin youtubesta! Alussa en kiinnittänyt lainkaan huomiota sanoihin, vaan ajattelin, että onpa tosi kiva soundi... Noh, sitten tämän videon löydettyäni aloin kaivelemaan sanoja. R A N K A T. Wikipediasta löytyi infoa asiaan: 

The song is about a troubled and delusional youth with homicidal thoughts. While certain lyrics of the song were digitally removed for MTVU due to references to guns and bullets. Biisin laulaja on kertonut myös, että the lyrics were written to "bring awareness" to the issue of gun violence amongst youth, which he feels is an epidemic perpetuated by "lack of family, lack of love, and isolation".

Ja sanat tähän lauluun menevät näin:

Robert's got a quick hand.
He'll look around the room, he won't tell you his plan.
He's got a rolled cigarette, hanging out his mouth he's a cowboy kid.
Yeah he found a six shooter gun.
In his dads closet hidden in a box of fun things, and I don't even know what.
But he's coming for you, yeah he's coming for you.

[Chorus x2:]

All the other kids with the pumped up kicks you'd better run, better run, outrun my gun.
All the other kids with the pumped up kicks you'd better run, better run, faster than my bullet.

Daddy works a long day.

He be coming home late, yeah he's coming home late.
And he's bringing me a surprise.
'Cause dinner's in the kitchen and it's packed in ice.
I've waited for a long time.
Yeah the slight of my hand is now a quick pull trigger,
I reason with my cigarette,
And say your hair's on fire, you must have lost your wits, yeah.

[Chorus x2:]

All the other kids with the pumped up kicks you'd better run, better run, outrun my gun.
All the other kids with the pumped up kicks you'd better run, better run, faster than my bullet.

[Whistling]


[Chorus x3:]

All the other kids with the pumped up kicks you'd better run, better run, outrun my gun.
All the other kids with the pumped up kicks you'd better run, better run, faster than my bullet.

perjantai 12. elokuuta 2011

Hei Helsinki

Terpat Helsingistä!

Keskiviikkona raahauduin perheen mukaan Kuopioon, ja juna-asemalla tökkäisin isän käteen painavan laukkuni ja ilmoitin, että hän saa tulla junaan nostamaan sen sinne hattunaulakolle (tai tavaranaulakolle... whateverille). Lähes 5 tuntia junassa istuskelin ja totesin, että sen laukun olisi ihan hyvin voinut jättää naapuripenkin eteen hengaamaan, koska vaunu oli puolityhjä, eikä kukaan ainakaan innostunut viereeni istahtamaan kertaakaan matkan aikana. Noh, u can never know!

Pasilassa jäin pois ja tapasin serkkuystäväiseni. Hänen kanssaan mentiin sitten tätini asunnolle, joka oli tyhjillään tädin paettua Suomen sateita Kiinaan asti. Hänen asunnollaan saisin asustella parisen viikkoa ainakin. Kelpaa!

Tässä nyt ollaan sitten yritetty oppia, miten päästä mihinkin paikkaan täältä ja niin päin pois. Eilen mentiin E:n kanssa shoppaamaan, jonka jäljiltä mukaan tarttui yhdet n. 9 euron housut. Saatoin myös ostaa jotain namia...


Kävin myös vaihtamassa ne vähät dollarit, jotka Auppari-reissulta jäi yli, euroiksi. Tunsin oloni taas vähän enemmän varakkaammaksi (nojaa...).

Lisäksi tässä nyt on vähän hämmentävä situation, kun äiti soitti eilen kiinalaisessa syödessämme, että yksi opisto oli hyväksynyt minut sinne opiskelemaan. Minähän siis bongasin lehdestä (okey, iskä bongasi) ilmoituksen tästä, että vielä olisi vapaita paikkoja jäljellä siellä. Surffailin vähän netissä, pohdiskelin ja juttelin äidin ja isän kanssa siitä, olisivatko he valmiita vähän sponssaamaan, jos sattuisin opistoon pääsemään. Sitten hain. Ainoa ns. pääsykriteeri oli joku motivaatiokirje (miksi haluaa sinne yms.). Ja nyt oli tullut kirje, että tule tänne vaan.

Nyt pitäisi sitten lähettää papereita sinne, että juu, tulen (jos tulen), mutta ne paperit ovat kotona Savossa. Äiti sitten sanoi, että laittaa postissa tulemaan ne tänne Helsinkiin, jonka jälkeen soitan opistolle ja kysyn vähän lisätietoja (kirjeessä ei ollut äidin mukaan selkeästi kerrottu kaikkea) opiskelusta ja rahajutuista, ja vaikka ilmoittaudun suoraan siinä tai en. Kun ne vastauspaperit pitää olla jo keskiviikkoon mennessä siellä.

Eli töihin haku on jäissä at the moment. E lähti mökkeilemään viikonlopuksi ja minä vain olen. Katsotaan nyt, mitä keksii. Ja jos joku täällä päin asuva haluaa hengailla, niin täällä olisi yksi tyyppi hengailua vailla!

Nyt menen katsomaan Gilmore Girlsiä (niin. Piti sitten raahata pari tuottista tänne just in case). Ulkonakin olisi kiva käydä JOS TUO SADE HELLITTÄISI EDES HETKEKSI.

maanantai 8. elokuuta 2011

Youtubettelua

Joko se maanantai on jo? Päivät ovat menneet aika laiskasti eteen päin. Tällä hetkellä olen turhautunut siitä, ettei ex-hostperheeni äiti ole lähettänyt suosituslappusta aka työtodistusta minulle. Vaikka lupasi ("of course!"). Ja viime keskiviikkona lähetin hälle oiiiiikein ystävällisen sähköpostin (jota oli jostain kumman syystä vähän ahdistavaa naputella...), jossa asiasta kysyin. Eikä mitään vastausta. Nyt sitten taidan laittaa uudestaan viestiä, kopsaan edellisen viestin jaksoksi, hah. Koska työtodistus olisi aika kiva.

Torstaina alkoi ykkösellä North and South -draamasarja, johon totaalisesti ihastuin. Piti sitten loikkia youtubeen right after that first episode and katsella loputkin jaksot sieltä. Ah, ihania pukuja! Sellainen pukudraama kun oli siis se. En tiedä, miksi muuten sitä kutsua. Sarjaa katsoessa taisin vähän ihastua tuohon päähenkilömieheen (kumma juttu)!

Ah, Richard Armitage <3

Innokkaana pukudraamojen ystävänä eksyin youtubettelun seurauksena katsomaan Daniel Derondankin, jossa oli kanssa miespäänäyttelijänä aika namupala... Nyt on menossa The Way We Live Now, jossa nauran sille näyttelijälle, joka näyttelee Harry Potterissa Murjottavaa Myrttiä. Ei siinä mitään, mutta kun se ääni! Tulee heti mieleen Harry Potter ja Murjottava Myrtti. Ei millään pahalla siis.

Anyway, pukudraamailuista meikän Helsinki-seikkailuun, joka alkaakin tässä keskiviikkona. Alkuperäisesti suunnittelin meneväni sinne jo tänään maanantaina, mutta eipä ole ketään viemään Kuopioon ja juna-asemalle. Keskiviikkona on. Silloin siis.

Tällä hetkellä en voi olla miettimättä ensi viikon Maija Vilkkumaan keikkaa Tavastialla! Kun olin USAssa, niin harmittelin kovasti, etten sinne pääsisi, mutta nyt kun tulin vähän aikaisemmin pois, niin PÄÄSEN! Onni onnettomuudessa, etten sanoisi.

torstai 4. elokuuta 2011

Ai moi!

Hei eksynyt,

Sinut tervetulleeksi toivottelen, ja toivon, että luettuasi tämän tekstin tunnet kenties olevasi vähän vähemmän eksynyt. Tai kukas minä olen siitä sanomaan. Luultavasti voihkaiset ja surffaat itsesi heti takaisin sinne, mistä ikinä tulitkaan. En estä.

Argh, in-ho-an aloituksia! Blogialoituksia siis! Ne kai pitäisi aloittaa heti, että "joo moi mun nimi on se ja se ja mä oon tän ikänen ja asun siellä ja täällä ja nyt alotan tän blogin jippiiii". Meikäläisen überupean aloituksen (hah!) jälkeen voisin sen tehdäkin. Eli nyt. Kestäkää.

Joo hei vaan, olen Emma, soon-to-be-kakskymppinen nuori nainen Savosta. Ja nyt aloitan tämän uuden blogin *hurraa huutoja*. Edellinen käsitteli Au pair in the USA -jutskia, ja se, että olisin jatkoasioita siinä ruotinut, olisi tuntunut vaan niin väärältä, että päätin sitten aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Tuntuukin jo nyt jotenkin niiiiiin freshimmältä, että aaahh.

Minulla ei ole mitään hassua näkymää tulevaan, että tietäisin kertoa, mitä tässä blogissa tulee tapahtumaan sen olemassaolon aikana, joten se jääköön nähtäväksi. Elämä on yhtä seikkailua, vaikka siltä se ei ole juuri näinä parina viikkona, jonka olen kotikulmilla Suomessa pyörinyt, tuntunutkaan. Täällä ei kirjaimellisesti ole mitään.

Tämän takia lähdenkin pakoon taas. En tosin sen kauemmaksi kuin Helsinkiin. Ostan noin 60 euroa maksavan menolipun täältä eteläiseen Suomeen ja yritän saada töitä. Ensi viikolla. Mitäpä minä siinä häviän (rahaa?).

Siinäpä erittäin viralliselta tuoksahtava aloitus tähän hätään. Katsellaan, milloin seuraavan kerran tapahtuisi jotain jännää ja tänne voisi tulla lisää kivoja lauseita suotamaan. Tänks!