Työpaikka B:stä ei ollut perjantai-iltapäivään mennessä kuulunut mitään. Olin oikeastaan päätökseni jo tehnyt, että työpaikka A olisi paras vaihtoehto kaikista, joten olisi sitä soittoa B:stä tullut tahi ei, niin ei olisi mielipiteeseeni sen kummemmin vaikuttanut.
Kun kello alkoi lähenemään 4 pm:ää, aloin hermostuneena odottamaan puhelua työpaikka A:sta, kuten torstaina oli sovittu. Minuutit kuluivat, eikä kännykästä kuulunut mitään jännää... Kun kello oli lähes puoli viisi, päätin soittaa paikkaan. "Tavoittamanne henkilö puhuu toista puhelua..." Nouh! Kokeilin uudestaan viiden minuutin jälkeen ja sama juttu.
Kunnes pian toisen soittoyritykseni jälkeen kännykkä soi. Wihii! Puhelu meni kutakuinkin seuraavanlaisesti:
Tervehdittiin.
A: Noh, oletkos nyt miettinyt tätä, että miten teet? Onko työpaikka B:stä kuulunut mitään?
Minä: Juu, ei ole kuulunut sieltä toisesta mitään. Luulenpa, että ne oisivat jo soittaneet sieltä, jos minut haluaisivat... Niin että olen kyllä vielä erittäin kiinnostunut tästä teidän hommasta!
A: Ok! No ilmaannu sitten maanantaina tohon aulaan puoli ysiltä?
Minä: ... Joo, käy!
A: Kiva, kiittimoi!
Minä: Moimoi!
Onko työpaikan saanti ollut KOSKAAN näin helppoa?! Oikeasti?! Tähän erittäin vastuulliseen työhönhän valittiin siis 5 tyyppiä, jotka koulutuksen saavat. Ja Sveitsistä tulee joku tyyppi opetusta pitämään, englanniksi - ihan niin kuin edellisessä merkinnässä jo kerroin. Vautsi! Samaan aikaan jännittää, pelottaa ja innostuttaa koko homma!! Huuuiiiiiih! No, ehkä tämä tästä. Kuitenkaan minulla ei ole tässä mitään hävittävää. Toivon tosissani, että läpäisen sen lopputestin sitten ja pääsen tuonne kansainväliseen ympäristöön töihin! Jos en läpäise, niin pääsen toiseen juttuun mukaan ja se on sitten helpompi kuulemma. Töitä anyways!
P.S. En tiedä, milloin paljastan, minne menen töihin. Ehkä sitten, kun orientaatio on suoritettu ja olen (jos olen) läpäissyt loppukokeen siinä! Jeeeee!
P.P.S. Ainiin, äiti oli kuulemma niiiin kateellinen Taiteiden yöstä, että otin sitten kuvia sille sieltä. Tosi hienoja tulikin (not)!
Ööö no on se Eduskuntatalo aika taiteellinen... Joo-o
Kuumailmapallokuva osa 1 (joo, se pieni sininen piste tuolla kaaaaukana).
Kuumailmapallokuva osa 2
Pelattiin Monopolikorttipeliä Eduskuntatalon portailla. Ostin sen jenkeistä E:lle syndelahjaksi ja se on ihan MAHTAVA peli! Paljon parempi kuin lautapeli! Nyt nurisen, että olisi kantsinut ostaa itsellekin oma kappale... Too late!
Tosi hieno kuva jostain bändistä, joka ohitettiin.
Tuolla oli jotkut turnajaiset... Mentiin sitten katsomaan, että minkälaiset ne olisivat.
Ja sinnehän oli vähän jonoa...
Ja tämä oli ainut julkaisukelpoinen kuva. Otin niitä nimittäin vähän hyppimällä ja summassa, kun edessä oli aika mukavasti populaatiota.
Joku oli hoksannut kiivetä puuhun paremman näköalan toivossa.
Hipsuteltiin mennä Lasipalatsin aukiolle hämärtyvässä illassa ja bongattiin sieltä tuollaista taidetta seinälle koneen avulla tehtynä.
The end.
Ainiin ja kun oltiin lähdössä ratikalla pois, siinä pysäkillä katsottiin yhtä heppua ja pohdittiin, että nyt on tutun näköinen... Muttei saatu päähämme, että kuka se oli. Kun päästiin E:n luo (majoituin nyt siis tänne, kun täti saapui Kiinasta perjantaina), menin nettiin ja heti Eduskunnan sivuille. Koska olin 100% varma, että tyyppi on joku ministeri. Ja olihan se! Kimmo Sasi, nimittäin. Ongelma ratkaistu. Siitä olikin hyvä mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti