Hei eksynyt,
Sinut tervetulleeksi toivottelen, ja toivon, että luettuasi tämän tekstin tunnet kenties olevasi vähän vähemmän eksynyt. Tai kukas minä olen siitä sanomaan. Luultavasti voihkaiset ja surffaat itsesi heti takaisin sinne, mistä ikinä tulitkaan. En estä.
Argh, in-ho-an aloituksia! Blogialoituksia siis! Ne kai pitäisi aloittaa heti, että "joo moi mun nimi on se ja se ja mä oon tän ikänen ja asun siellä ja täällä ja nyt alotan tän blogin jippiiii". Meikäläisen überupean aloituksen (hah!) jälkeen voisin sen tehdäkin. Eli nyt. Kestäkää.
Joo hei vaan, olen Emma, soon-to-be-kakskymppinen nuori nainen Savosta. Ja nyt aloitan tämän uuden blogin *hurraa huutoja*. Edellinen käsitteli Au pair in the USA -jutskia, ja se, että olisin jatkoasioita siinä ruotinut, olisi tuntunut vaan niin väärältä, että päätin sitten aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Tuntuukin jo nyt jotenkin niiiiiin freshimmältä, että aaahh.
Minulla ei ole mitään hassua näkymää tulevaan, että tietäisin kertoa, mitä tässä blogissa tulee tapahtumaan sen olemassaolon aikana, joten se jääköön nähtäväksi. Elämä on yhtä seikkailua, vaikka siltä se ei ole juuri näinä parina viikkona, jonka olen kotikulmilla Suomessa pyörinyt, tuntunutkaan. Täällä ei kirjaimellisesti ole mitään.
Tämän takia lähdenkin pakoon taas. En tosin sen kauemmaksi kuin Helsinkiin. Ostan noin 60 euroa maksavan menolipun täältä eteläiseen Suomeen ja yritän saada töitä. Ensi viikolla. Mitäpä minä siinä häviän (rahaa?).
Siinäpä erittäin viralliselta tuoksahtava aloitus tähän hätään. Katsellaan, milloin seuraavan kerran tapahtuisi jotain jännää ja tänne voisi tulla lisää kivoja lauseita suotamaan. Tänks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti