keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Bye Finland - once again

Juupajuu, en tietenkään Savossa ollessani kerennyt kirjoittamaan noita Sveitsin reissujuttuja loppuun, koska siellä ei oikein nettiyhteydet meinannut pelittää. Ne jääkööt tulevaan...

... Huomenna nimittäin UK&Scotland calling! Ah, en ole yhtään suunnitellut, että mitä tehdään missäkin kohteissa, ja aika moni asia on vielä hämärän peitossa, mutta mutta... Adventures are waiting for us! I guess...

Asiasta kukkaruukkuun, isä osti meille (minulle ja siskolle) auton:


Haahhahahaaa. Joo, se on Hyundai -merkkinen pikkuauto, 10-vee, aika söpö?

Kukkaruukusta asiaan, kas näin. Eli jatkan tässä pakkailua ja suunnittelua reissua varten. Pari viikkoa siellä siis ollaan, joten hiljaiseloa tulee riittämään hetken.

Jeps, ei muuta kuin jatkoja, see ya!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Switzerland Day 4

Seuraavana aamuna lähdettiin hotellin aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Luganoa, joka on vielä lähempänä Italian rajaa. Tytöt halusivat käydä jonkun tyypin haudalla nimittäin...


Tien päältä.

Hautausmaalla.


Steve Lee, sveitsiläisen Gotthard -bändin laulaja, kuoli moottoripyöräonnettomuudessa jenkeissä vuonna 2010...

Hautausmaalta lähdettiin kohti Luganon keskustaa. Parkkipaikan löytämisessa oli oma haasteensa, ja meinattiin jo kääntyä takaisin, mutta löydettiinpäs paikka!

Hmm... Swiss Harley Days?

Harley Davidsoneja joka puolella...

Väenpaljoutta




Tuollaisella mentiin ja tultiin aivan keskustaan.

Jaaa sitten ollaan taas menossa. Tällä kertaa kotia kohti - tosin pienten mutkien ja lumihuippuisten vuorten kautta - läpi upeiden maisemien!




Tosi... suora... tie... mitä mentiin. NOOOOT




Torkahtelin autossa loppumatkasta Baseliin, ja kun päästiin kämpille, niin katsottiin Hangover -leffa ja painuttiin nukkumaan melko ajoissa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Switzerland Day 3

Aamu lähti käyntiin sillä, että käytiin C:n ja S:n (C:n kämppis + paras ystävä) kanssa lähikaupassa ostamassa syömistä ja juomista tulevaa matkaa varten. Kohteena tosiaan Sveitsin italialainen osa, ja tällä kertaa tarkemmin pieni kaupunki nimeltään Locarno.

Matkalla.








Ajettiin vähän vuoren rinnettä ylöspäin - tai no sen verran korkealle että vastaan tuli hassuja lumikasoja ja ilma viileni hieman.

Perillä Locarnossa! Maisemat muuttuivat italialaisiksi.


Kuinkas ollakaan... !

Käytiin tsekkaamassa keikkapaikkaa, missä olikin esiintynyt liuta tähtiä tänä vuonna.

Locarnoa.

!

Mentiin jonottamaan joskus neljän jälkeen tuonne, eikä siellä ollut norkoilemassa kuin muutama muu ihminen. Päästiin sitten ihan eteen jonottamaan.

ETURIVI! Lipuntarkastuksen jälkeen ihmiset vain juoksivat lavan eteen - eikä kukaan sanonut mitään.

Lämppäri, en muista enää nimeä.

Ihmisiä asui tuolla, ja heillä kyllä oli hauskaa - etenkin illan pimetessä fiilis nousi entisestään.

Arvatkaas, kenen twiitti pääsi valkokankaalle... No oli pakko kokeilla!

Bryan Adams saapui lavalle jotenkin niin äkkiä, että kesti hetki tajuta, että aiiii se on jo täällä!



Jossain vaiheessa keikkaa alkoi satamaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, enkä minä ainakaan nähnyt eteeni en siis mitään, sillä niin kovaa vesipisarat ropisivat kasvoille. Bryan Adams yhtyeensä kanssa soitteli sen ajan "rain songs". Mikä oli tosi hyvä veto heiltä, sillä ei olisi jaksanut mitään pirteää siinä välissä kuunnella.

Sateen hitusen rauhoituttua Bryan Adams pyysi yleisöstä yhtä henkilöä tulemaan laulamaan "When You're Gone"n kanssaan. Hetken aikaa pidin kättäni ylhäällä, mutta tajusin sitten, etten osannut kunnolla sanoja... Hitsit! Olin kuitenkin tosi iloinen sen naisen puolesta, joka pääsi lavalle. Näytti olevan niin fiiliksissä, ettei varmasti ikinä tule unohtamaan tuota hetkeä - kukapa olisi unohtanutkaan!



Keikan loppua myöten ihmiset valaisivat maiseman. Aika nättiä!

Keikan jälkeen tallustettiin läpimärkinä ihmisvanan keskeltä kohti autoa ja hotellia, ja kaaduttiin lämpimän suihkun jälkeen peteihin.

Bryan Adams oli kyllä niiiiiin hyvä! Olin oikeasti positiivisesti yllättynyt. Tai siis, tykkään kyllä hänen musiikistaan, ja ajattelin, että se mies varmasti on tosi kova livenä - mutta että noinkin hyvä! Vautsi! Äijä on 53-vee, mutta vetää jonkun kolmikymppisen energialla keikat, eikä siihen oikeasti tarvita mitään hirveitä show-meininkejä. Bändi riittää. Ja hyvä musiikki. Ja lavakarisma.

Emmasta tuli ehkä pikkufani...

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Switzerland Day 2

Torstaina C:n äiti tuli aamulla hakemaan meidät, ja lähdettiin kolmistaan kohti vuoria! Siis ihan oikeita vuoria, niitä upeita lumihuippuisia!

Ennen sitä pysähdyttiin kuitenkin matkalla Luzernissa, joka on kaunis pikkukaupunki.








Tyttö kirjoitti esseetään/lopputyötään aiheesta Elämäni näyteikkunassa.



Hyppiviä kaloja!

Kuoleva leijona, muistomerkki. Lue lisää Wikipediasta.

Luzernin jälkeen otettiin sitten tosiaan suunnaksi Engelberg, pieni kunta Keski-Sveitsissä, vuorten keskellä.


On our way... Getting closer!

Ah, nyt ollaan hissillä menossa ylöspäin, korkeimmalle vuorelle, Titlikselle.

Suomiiii

Usvan keskellä

Kohdattiin lunta jossain vaiheessa matkaa.

Ah, ihanat pilvet!

Huipulta.

Me likes!

3020 metriä...

Tuolla oli paljon intialaisia. Syyksi selvisi se, että siellä on kuvattu paljon Bollywood -leffoja (huom. pahviplakaati tuolla edessä päin), ja ihmiset menevät etsimään sieltä niitä kuvauspaikkoja. Kaikkialta löytyi myös intialaisia ruokapaikkoja, sillä intialaiset ovat kuulemma todella nirsoja sveitsiläisten ruokia kohtaan. Hahhah.

Huipulla oli paljon lunta...



Intialaiset ja aasialaiset olivat aika fiiliksissä lumesta.

Löysin tutun naaman Celebrity Gallery -seinältä!

Hengailtiin hetki ylhäällä, kunnes laskeuduttiin kilometrin korkeudelle ja lähdettiin kiertämään kaunista järveä.



Kaunistaaaa! En siis minä vaan maisema!

Tulen tästä kuvasta jotenkin tosi onnelliseksi... I want to go back!


Kävelyn jälkeen laskeuduttiin vähän matkaa tuolla hissillä.

Alempana syötiin jossain raflassa. Tuo on C:n äidin mukaan perus-sveitsiläistä ruokaa - paksun juuston alta löytyy paahtoleipää, joiden välissä on rutkasti kinkkua. Oli aika herkkua kyllä!

Potkulaudoilla viuhahdettiin raflasta ihan alas asti. Se oli samaan aikaan hauskaa - samaan aikaan himpun verran pelottavaa. Tie kun ei ollut maailman tasaisin, ja se oli alamäkeä koko matka, eikä viitsinyt liian kovaa mennä, sillä kimpoamisriski oli, eikä sellaista halunnut kokea. Pidin melkein koko ajan käsijarruilla käsiä.

Vuoren jälkeen kierreltiin Engelbergissä ja käytiin ostamassa paikallista juustoa. Sen jälkeen oli päivä aika hyvin pulkassa ja palattiin Baseliin. Seuraavana päivänä olisi nimittäin vuorossa Sveitsin italialainen osa ja Bryan Adamsin keikka - jippii!

P.S. Inhoan, inhoan, inhoan tätä hidasta nettiä, mikä porukoilla täällä Savossa on. ARGH!!