Seoul Day 1

Kotimaan kamaralle on tänään laskeuduttu kahden aikoihin iltapäivällä. En edes jaksa laskea kuinka monta tuntia olen valvonut, mutta... Monta. Päätin nyt kuitenkin tehdä ensimmäisen päivän tiivistelmän tänne. Vähän kämäinen saattaa olla, mutta johtuu siitä, etten yksinkertaisesti kykene parempaan tässä vähäisessä energiatilassani.

Koosteena koko Seoul -reissusta kerrottakoon jo etukäteen, että se oli aivan mahtava ja hauska reissu, sisälsi lukuisia mieleenpainuvia hetkiä! Eksymisiä, 32 k-pop ja k-indie cd:tä, uusia tuttavuuksia, k-popjulkkisbongauksen ja paparazzeilua, eläimiä, ruokaa, sojua ja liian vähän unta. Siitäpä oli tämä reissu suurin piirtein tehty.

No mutta, aloitetaan - ensimmäisestä matkapäivästä, jolloin valvottiin putkeen 32 tuntia!

Finnairin lento tosiaan lähti iltapäivällä 25.6., klo 17:30. Oltiin kentällä 2 tuntia ennen lähtöä ja koko kakkosterminaali oli aivan täynnä. Kerettiin kuitenkin lennolle sopivasti.

Lennolla ei hirveästi nukuttanut, tosin loppuvaiheessa meinasi jännitys jättää ja päänsärky kaivertua esiin, mutta se loppui kun oltiin laskeuduttu. Koneessa katselin korealaisen leffan A Werewolf Boyn, missä näyttelee söpö flower boy Song Joong-Ki. Olin ajatellut katsoa sen joskus, ja nyt tarjoutui loistava mahdollisuus siihen. Tosin se oli tosi traaginen leffa, ja itku oli lähellä monta kertaa. Se oli tosi hyvä, mutta traaginen leffa. Jos ei halua tulla surulliseksi, niin ei kannata katsoa sitä.

Katsoin myös I give it a year- leffan, mutta se oli niin pläääääh, ikävystyttävän tylsä, vaikka tykkään romanttisista leffoista, mutta tuo ei vain iskenyt - ei sitten millään. Grraaaahhh!

Nojoo. Laskeuduttiin seuraavana päivänä klo 08:20 Incheon International Airportille, ja ensimmäinen kuva Etelä- Koreasta oli:

Kun käveltiin vähän matkaa putken läpi, meitä vastaan tuli pari henkilökuntanaista, jotka kantoivat kylttiä, missä oli meidän nimet. Woooot?! Hämmennyttiin ihan täysin. Naiset selittivät että heidän piti ottaa kuva meidän passeistamme, ja lähettää se rajavartiostolle ettei meille tulisi mitään ongelmia siellä. Öööö? Miksi? Noh, se ei selvinnyt ikinä, mutta rajalla ei ainakaan ongelmia tullut sitten. Hmm.

E oli meitä vastassa poikkiksensa D:n kanssa. Oli jännä nähdä E:tä piiitkästä aikaa. Tuntui kuin se olisi ollut vasta eilinen päivä, kun viimeksi nähtiin.

D:n johdatuksella päästiin oikealle junalle, muutaman harhailun jälkeen.

Junassa oli lehtiä ja löysin heti mieheni.

Lähdettiin tosiaan meidän hotskua etsimään. Se olikin työn ja tuskan takana. Vaikka meillä oli kartta ja paikallinen messissä, niin harhailtiin kuin päättömät kanat ympäri katuja. Lisäksi oli aivan tajuttoman hiostavan kuuma, yli +30 ja hiki virtasi. Huhhuh!

Löydettiin sitten jossain vaiheessa hotsku ja päästiin heti viemään laukkumme huoneeseen. Oikeastaanhan se oli meidän oma kämppä tavallaan, sillä se sijaitsi seuraavan nurkan takana toimistosta. Meillä oli siellä oma vessa ja suihkukin eli kaikki hyvin! Ainiin, ja hotskun nimi oli Seoul i guesthouse. Suosittelen.

Koska pankkikortti ei kelvannut maksuvälineeksi hotskussa, niin jouduin käymään pankkiautomaatilla metroasemalla nostamassa rahaa. Ostettiin matkalla kaupasta vettä ja tein lisää julkkisbongauksia!

Tuttuja näyttelijöitä!

Päätettiin sitten lähteä syömään jotain, joten otettiin suunnaksi Hongdae. Hongdae on tunnettu indie-musiikista, klubeista ja baareista ja taiteilijoista.

Hongdaesta joku random kuva.

Löydettiin se ruokapaikka!

Side dishes.

Ahhh näytän niiiiin väsyneeltä!

Meidän ensimmäinen ruokapaikkamme Koreassa oli hyvä, ja kokemus sinällään, että tarjoilija tosiaan paistaa sen lihan siinä silmiesi edessä. Okei, tiesinhän minä sen jo etukäteen draamoista ja kuulemani perusteella, mutta oli silti hauskaa nähdä se omin silmin.

Ruokailun jälkeen mentiin kahvilaan pohdiskelemaan päiväohjelmia.

Juomat ovat täällä tajuuuttoman makeita. Tykkään tosin makeasta, joten ei hirveästi haittaa...

Kahvilassa päätettiin lähteä etsimään Eat Your Kimchi -studiota. Se kun on Hongdaessa. E löysi paikan netistä, eikä se kaukana ollutkaan, joten sinne lähdettiin! EYK studio on tosiaan se kanadalaisten Simonin ja Martinan studio. He ovat siis youtubettajia. En jaksa selittää enempää väsymyksen takia, mutta se on vähän inside juttu, että jos ei tiedä heitä, niin ei tiedä studiotakaan. Joten jos ette tiedä, niin ignooratkaa.

Studion löydettyämme E päätti, että otetaan suunnaksi Itaewon, mikä on pienimuotoinen turistirysäpaikka ja must see sellainen.

Itaewonista löytyi tällainen. Melkein oikein... Öööö...

Tuolla oli vissiin menossa joku juttu, koska nähtiin pari tyyppiä isot järkkärit ojossa tuossa edessä hyörimässä.

Itaewonissa käppäiltiin sinne sun tänne, ja kun saatiin tarpeeksemme, niin mentiin ruokakauppaan taas.

Ostettiin mm. sojua. Eli viinaa. Mitä korealaiset yleensä juo.

Ahhh, se oli siinä se päivä! Nyt kyllä väsyttää! Koitan tarkistella kirjoitusasun, mutta jos se vaikuttaa vielä tarkastuksenkin jälkeen siltä, ettei siitä mitään saa / teksti on kökköä, niin se tarkoittaa sitä, että olen nukahtanut tähän.

Huomenna koitan väsätä näitä lisää!