Watch It! -6-

Oukkei. Emma on takaisin k-draamojen ja k-popmusan esittelyissään! Vauhti tosin hidastunee, ja esittelyt tulevat tästä eteen päin joka toinen viikko. Eli suurinpiirtein joka kuukausi 1 draamaesittely ja 1 musaesittely. Ihan vaan sen takia, kun ei ainakaan tällä hetkellä ole aikaa väsätä joka viikko jotain. Tilanne voi muuttua jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä mennään näin.

Aloitetaas sitten tällä kertaa draamasta!

The Moon That Embraces The Sun

Kategoriat

Historia, romantiikka, fantasia

Valmistumisvuosi

2012

Jaksoja

20 (kesto n. 1h 5 min. / jakso)

Juoni

Draama kertoo tarinan Lee Hwonin, kuvitteellisen Joseonin kuninkaan, ja Wolin, shamaanin, välisestä rakkaudesta.

Wol syntyy jalosukuiseen perheeseen, ja voittaa Hwonin, kruununprinssin rakkauden. Kateelliset kuitenkin tulevat ja sekoittavat pakkaa - kieroilevat Wolia vastaan ja syöksevät tämän julmasti kruununprinsessan paikalta, melkein tappaen hänet samassa rytäkässä.

Vuosia myöhemmin katkeroitunut Hwon tapaa Wolin, jolla ei kuitenkaan ole mitään muistoja menneestä.

Emman oma arvio

The Moon That Embraces The Sun oli alkuvuoden suuri draamahitti kotimaassaan, joten pakkohan se oli minunkin katsoa. Siitäkin huolimatta, että pelkäsin tämän historiallisen draaman olevan tylsä. Oh my, miten väärässä olinkaan!

Mistä tunnistaa hyvän draaman? Siitä, että haluaa jokaisen jakson loputtua katsoa aina seuraavan jakson. Tulee sellainen kutina, että lisää, lisää, lisää! Sellaista TMTETS tarjosi.

Suuri hatun nosto myös näyttelijöille - etenkin lapsinäyttelijöille. OIi kyllä niin lahjakasta porukkaa mukana, että sarjaa olisi voinut tuijotella pelkästään heidänkin takiaan. Väittäisinpä näinkin, että lapset osasivat jopa paremmin kuin vanhemmat kollegansa. Etenkin Wolin esittäjän lapsinäyttelijästä pidin hirmuisesti (niiiin suloinen tyttö, aww!) - mutta sitten kun se mokoma meni aikuistumaan ja näyttelijä vaihtui, niin kesti jonkun aikaa, ennen kuin lämpenin hänelle.

Ei TMTETS tosiaan tylsä historiallisen draaman maineestaan huolimatta ollut. Se oli hauska ja viihdyttävä ja tasapainottavasti surullinen, ja kerran jos toisenkin huomasin hipaisevani silmäkulmiani kyynelten sumentaessa näkökenttää. Lisäksi juoni piti otteessaan alusta loppuun yllättävän hienosti, vaikka usein k-draamoissa onkin aikoja, jolloin ei tapahdu mitään ja aika tuntuu pysähtyvän, eikä sitä jaksaisi katsoa.

Ah, ja niin, olihan siellä toki ripaus taikaa mukana. Sellaisessa sopivassa suhteessa.

Mistä voi katsoa

DramaCrazysta löytyy ainakin. Sekä MyKimchiDrama.net:istä.

Tähdet, tähdet

9/10 Great

The Moon That Embraces The Sun -draama on ehdottomasti must-see. Voisin kuvitella, että tämä voisi olla mainio "my first k-drama" -experience. Ja heille, jotka eivät ole uusia k-draamojen parissa, niin saavat hienon täydennyksen katsottujen draamojen listaan. Suosittelen!

Kuvat embracetettu googlesta.

Kotikonnuilla

Noniin, kerrankin on aikaa vähän kirjoitella tännekin kuulumisia! Olin tosiaan viime viikonlopun kotona Savossa pyörähtämässä, 16 päivän työputken jälkeen - and it feels good! ... Noooot really. Nuha nimittäin pukkasi perjantaina tulla esiin kurkkukivun saattelemana, joten ei oikein kyennyt viikonlopusta täysillä nauttimaan. Voi höh.

Eniveis, perjantai-iltana lähdin kohti lentokenttää (ja oli sellainen "oon menossa töihin taas" -fiilis sattuneesta syystä...).

Kun olin saanut printattua erittäin successfully meitsin boarding passin itsepalvelulaitteesta, niin suuntasin Starbucksiin. En ollut lentokentän Starbucksissa aiemmin käynyt (!!!!), vaikka juujuu, luulisihan sitä, että olisi tullut käytyä, kun kerran kentällä töissä on. Mutta ei - jotenkin sitä oli aina skipannut sen. Ehkä vähän vierasti ajatusta käydä tall hot chocolatella Suomen Starbucksissa, kun jenkeissä ollessa siitä tuli niin tapa (makes sense?). Nimimerkki kävin siellä 1-2 krt viikossa. Hmm.

Oli miten oli, maistelin siinä lentoa odotellessa kaakaotani, joka maistui jokseenkin erilaiselta kuin Amerikassa. Tai sitten kuvittelin. Tai se johtui siitä, että kurkku oli kipeä ja nuha tulossa ja en maistanut kaikkea niin hyvin kuin yleensä.

Ei ollut varmaan lentoemollakaan koneessa mikään maailman parhain päivä menossa, koska lennon aikana tämän juomia tarjoillessaan (vettä / mehua) meidän keskustelu meni näin:

Lentoemo: Hei, mitäs sulle?

Minä: Ei mitään, kiitos *huitoo käsillään torjuvana efektinä*!

Lentoemo: Aiii omenamehua, okei!

Minä: .... Öööö kiitos... I guess...

Join omenamehuni kuitenkin ihan mielelläni, vaikken välttämättä olisi sitä tarvinnutkaan. Whatever.

Isä oli hakemassa lentokentältä, ja kotona oltiin joskus yli puolen yhdentoista. Horjahdin aika nopeasti sänkyyn siitä, sillä kipeänä ei ole hirveän pirteä olo. Plus ehkä se 16 päivän työputkikin vähän vaikutti asiaan...

Lauantaiaamuna heräsin siihen, että minulle saapui tekstiviesti. Kello 8:00. Ongin kännykän käteeni, ja melkein nauroin, kun huomasin sen tulleen esimieheltäni. "Moi voitko tulla töihin??" Siis joo en taida nyt ihan päästä... Lähetin sitten vastauksena, että "Terveisiä Savosta!" Sen jälkeen ei viestejä kuulunut sitten sinä viikonloppuna.

Lauantai meni nenää niistellessä, sohvalla hengatessa ja Pepiä lenkitettäessä. Pepi on niin vanha jo - kohta 10 vuotta! Ihan hyvin kai se silti on jaksellut ja kovasti vielä oravia haukkuu. Vaikka kyllä siitä jo jotenkin huomasi, että vähän vanhemmaksi se on tullut.

Aloitin myös lukemaan Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa, jonka löysin meidän kirjahyllystä! On se siellä hengaillut vuosia, mutta tietääkseni kukaan ei ole ikinä koskenut siihen. Nyt päätin, että aloitan sen, jotta olisin edes vähän sivistyneempi. Leffat olen nähnyt joskus kauan aikaa sitten, mutten oikein muista niistä mitään. Paitsi että ne olivat vähän pelottavia mielestäni. Ehkä ne eivät ole niin pelottavia sitten sen jälkeen, kun on kirjat lukenut, eh?

Äiti-kulta oli myös tehnyt minulle kakun. Siis KAKUN! Ihana <3 Mansikkakakku vieläpä, nam! Syötiin se aika nopsaan pois...

Oli pakko mennä lauantaina nukkumaan jo yhdeksältä, koska väsymys oli ihan hirveä. Nukahdin heti, kun laskin pään tyynyyn, ja uinuin seuraavat 12 tuntia heräämättä ja näkemättä yhtäkään muistettavaa unta.

Sunnuntaina sain vihdoin sitä äidin sorsapaistia, jolla tankkasin itseni täyteen, ennen kuin oli vuoro taas tallustaa lentokentälle päin. Ilma oli aurinkoinen ja kirkas, joten yritin nauttia siitä parhaani mukaan ennen kuin saapuisin sateiseen Helsinkiin.

Lentokentällä meikäläisen laukku tarkastettiin, ja oli jännä nähdä matkustajan silmin se tutkiminen sen jälkeen, kun on itse tutkinut muiden laukkuja töissä. Se on yksi osa työstäni, josta en erityisemmin pidä - varsinkin, kun siinä vaiheessa saa useimmiten matkustajien vihat päällensä. Itselläni ei ollut mitään ongelmia, nainen sai ihan rauhassa tutkia laukkuni - vaikka aika nopeasti se sinne vain kurkisti. Olisi puolestani saanut kauemminkin sen kanssa siinä puuhastella.

Paluumatka sujui leppoisissa merkeissä ja sain ilman misunderstandingeja itselleni vettä pyydettyä. Success! Laskuvaiheessa tosin korvissani paukkui ilotulitteita tai jotain - kiitos pahemmaksi paisuneen nuhani. Muistan, kuinka joskus 14- vuotiaana Bulgarian matkalla olin nuhassa ja sattui koneessa myös niiiiin paljon korviin, että aaargh!

Sellainen oli matka se, ja ankea paluu arkeen koitti tänään. On se vaan niin kovin pilvistä... Tajusin myös, ettei minulla ole täällä mitään pipoa ja ainoat hansikkaat, jotka omistan, ovat pinkit, eivätkä oikein matchaa työasun kanssa. Huomenna on siis ilmeisesti asteltava kaupoille. Jos jaksan. Tai sitten en, ja se siirtyy. Ja siirtyy. Ja siirtyy. Ei olisi varmaan ensimmäinen kerta. T: Laiskamato

Emman laukku

Very busy Emma tässä hei! Tämän videon tein öö öö olisiko torstaina/perjantaina ollut. Sitä editoin tässä pari päivää, ja jaksoin jopa downloadata sen tänään youtubeen. Huhhei, ei ole videoiden tekeminen nopeaa puuhaa, ei. Lisäksi kun tässä on nyt kavereita meettaillut yms., ja joka päivä töitä, niin missä välissä kaikkea ehtii tekemään... Hyvä kysymys.

Anyways, tässä tämä video, jota Kapu tuli välissä sabotoimaan - siitä lisää videolla! Palailen kun kerkiän!

P.S. Tosiaan saa HD-laadulle kuvan myös, kun klikkaa oikeassa alakulmassa olevasta nappulasta, missä nämä vaihtoehdot ovat. Ja anteeksi leveä ruutu, kaikki näkyy leveänä. Huppis.

Synttärityttö

Täällä väsynyt Emma 21-vee toivottelee kaikille hyvää iltaa vaan... Eilen olin tosiaan töissä, ja itseäni piristääkseni ostin suklaakakkupalan lentokentän Picnicistä, ja huutelin työkavereiden seassa, että MOI MULLON SYNTTÄRIT. Kerrankos sitä vuodessa saa onnitteluja. Kröhöm kröhöm.

Töiden jälkeen painuttiin E:n kanssa Korea Houseen eli korealaiseen ravintolaan! Tämä oli 3. kerta, kun käytiin siellä. Ruoka siellä on aivan törrrkeän hyvää, ja omistajat aivan mielettömän mukavia. Eikä siellä nyt oikeastaan ihan kallistakaan ole, muttei silti viitsi kuin jonkun kerran kuukaudessa ehkä käydä.

Kimbap, alkuruoka. Jaettiin E:n kanssa. Niiiin hyvää <3

Meitsin pääruoka Bibimbap. Nomnom...

Väsyneen näköinen synttärisankari siinä.

Jepa, tuossa viimeisessä kuvassa on sitten korealainen kakku. Kyllä, korealainen kakku. Googlasin tuon jo aiemmin, ja tuli jotain samankaltaisia kuvia, mutta myös toisenlaisia, "normikakkujen" kuvia. En sitten ollut ihan varma, että mikä olisi oikea, joten ajateltiin E:n kanssa selvittää asia.

Selvisi, että ne olivat tuollaisia riisipalloja. Pallot olivat todella pehmeitä, mutta ihanan makuisia. Kruunasi täydellisesti täydellisen aterian!

Illemmalla menin katsomaan hetkeksi ilotulituksia, ja olihan ne hienoja. Ja paljon taas ihmisiä. Surprise, surprise.

Sellainen oli se päivä. Ensi vuonna uusiksi, eh?

21

Tämän päivän soundtrackina toimii aika vahvasti seuraava kappale:

ONNEA EMMA eh eh eh eh eh eh 2NE1!

Ja jos sitä sit töihin lampsis - onneks kone on vähän myöhässä tänään, niin saadaan aluksi piiiiitkä tauko!

Tänään se olisi alkanut...

... Koulu siis. Jos olisin voinut sen aloittaa. Vielä olisi kuitenkin vuosi sinniteltävä, ennen kuin viittomakielentulkin opinnot starttailee. Vuosi tuntuu todella pitkälle ajalle tällä hetkellä, mutta eiköhän se aika nopeasti taas rullaati rullaile ensi vuoden puolelle ja hups - ollaankin koulua sitten aloittelemassa. Ainakin toivottavasti.

Onpahan jotain, mitä odottaa! Odotankin, että vuoden päästä kouluun astuessani saan alkaa käyttämään...

TÄTÄ ÜBERHIENOA KYNÄPENAALIA!!! Se on niin cool! Löysin sen Kalajoen reissulta, kun piipahdettiin paluumatkalla jossain Prismassa. Ei varmaan kellään muulla ole tällaista sitten amk:ssa... Kjeh kjeh.

Nojoo, ennen penaalin käyttöönottoa koitan nauttia tästä kolmannesta välivuodesta vielä kun voin (kuitenkin koulussa jossain vaiheessa tulee sellainen "aaargh en jaksa opiskellaaaaa!!1!!1!" -fiilis) - lähtölaskenta alkaa ÄN-YY-TEE-NYT!

Sen nauttimisen voisin aloittaa sillä, että varaan lennot Savoon yhdeksi viikonlopuksi tälle kuulle, että äiti saa tehtyä sorsapaistia. Slurp!

Ihanat kiharat

Step 1. Laita hieman kosteisiin hiuksiin t-paitasuikaleet. Pitäisi näyttää sitten valmiina tältä:

Step 2. Aukaise solmut ja päästä kiharat valloilleen (itse teen tämän yleensä niin, että ed. iltana suihkun jälkeen olen paketoinut hiukset ja seuraavana aamuna aukaissut ne)!

Step 3. Yritä laittaa hiukset jotenkin siististi nutturalle niskan taakse. Tai okei, voivat ne olla ihan miten vaan, mutta itse on pakko laittaa ne kiinni töiden takia.

TADAAAA!

Anteeksi huonolaatuisista kuvista ja aika kehnosta ohjeesta. Voitte katsoa alla olevan videon youtubesta, se auttaa - ja sen avulla minäkin opin kihartamaan hiukseni.

Kyyyllä, tottahan toki voi raudallakin kiharrella, mutta itse koen sen todella vaivalloiseksi, sillä liukkaat hiuksenihan eivät meinaa kihartua pelkästään sitä käyttämällä... Varmaan pitäisi jotain muotoiluaineita käyttää tms. Nyt löysin tämän helpon ja vaivattoman keinon - mihin ei mitään aineita edes tarvita! -, enkä tajua, miten en ole aiemmin sitä tajunnut. Ah, ihanat kiharat!