Porukka humisee kuorossa englannin kielisiä kohtia, ollen ihan fiiliksissä - ja se kuulostaa mielettömälle. Kaikki ovat haltioissaan, vaikka kukaan ei ole astunutkaan vielä lavalle. Voiko tämä tunnelma tästä enää paremmaksi muuttua?
Edellisenä päivänä tapahtunutta:
Perjantaina juoksin töiden jälkeen kämpille ja lähdettiin T:n kanssa melkein heti siitä lentokentälle päin. Kentällä käytiin valkkaamassa lennoille paikat, ja käytiin odotellessa Starbucksissa. Ette kyllä ikinä arvaa, kuka ilmestyi siihen juomaan meitsin Strawberry and Creamia!?
Laahustettiin jossain vaiheessa vihdoin ja viimein turvatarkastuksen jälkeen meidän portille, ja jäätiin odottamaan. Ja koitettiin harjoitella laulujen sanoja.
Lento Helsingistä Osloon meni High High:ta ja Number Onea hoilatessa. Hehheh. Oli varmaan sivustakatsojilla ihmettelemistä.
Oslossa meidän lento lähti myöhässä, ja oltiin Heathrow'lla klo 22:00 jälkeen. Täytyy muuten mainita siitä, kuinka kaunis Lontoo on yöllä. Kaikki ne valot koneen ikkunasta - NAM!
Brittein maaperälle laskeuduttuamme meidän ensimmäinen mission oli kalastella yhteinen ruumalaukku baggage claimista, toinen taas puntien hankkiminen ja kolmas metroilu.
Ja kun nuo kaikki oli täytetty, niin vuorossa oli hostellin löytäminen. Kello taisi siinä vaiheessa olla jo puolenyön, kun lähdettiin harhailemaan Swiss Cottagen metroasemalta kohti tuntematonta. Kierrettiin siinä sitten naapurusto, kun käännyttiin vahingossa vierekkäiselle kadulle. Onneksi ei sen kauemmas eksytty.
Hostelli oli tosi siisti ja respassa meitä palveli rastapäinen Kurt. Se oli oikein mukava nuori mies. Ensin opasti meidät oikeaan paikkaan, ja kun mentiin sinne hissillä, niin tuli itse perässä portaat ja auttoi kantamaan laukut oikean huoneen eteen.
Meidän hostelli (kuva otettu lauantaina)
Nukuttiin joku 7 tuntia abouttirallaa, ja herättiin ennen herätyskellojen soimista puoli yhdeksältä. Ja saatettiin vähän fiilistellä tulevaa päivää!
Käytiin aamupalalla, minkä jälkeen päätettiin käydä kysymässä respasta, missä on lähin ruokakauppa, jotta voitaisiin ostaa juomaa ja pientä purtavaa jonottamiseen. Ennen kuin ehdittiin kysymään, niin huomattiin siinä juuri check-innailemaan tulleet tytöt, joilla oli Big Bang- selkäreput sekä muuta BB-kamaa.
Pakkohan siinä oli mennä ensin juttelemaan. "Moiiii, ootteks teki menossa keikalle??" "Joooo!" "Mistä tuutte?" "Ranskasta, entäs te?" "No Suomesta!"
Jutusteltiin jostain muutakin siinä vielä, ennen kuin saatiin respan huomio, ja tiedon, että lähin ruokakauppa sijaitsee 20 metrin päässä. Jaahas.
Hostellin naapurustoa.
Ruokakaupan jälkeen oli aika lähteä kohti Wembley Areenaa! Hypättiin metroon ja päästiin näppärästi oikealle pääteasemalle. Matkalla tunnelma alkoi kohota. Ja se kohosi... Aina sinne asti kun päästiin keikkapaikalle. Mikä tapahtui joskus kello yhdentoista jälkeen.
VIPpejähän siellä oli nimittäin jo aikaslainen kiva kasa valmiina.
Mentiin tuonne jonottelemaan meidän lippuja sen jälkeen, kun oltiin tiedusteltu muilta ihmisiltä siellä, että ollaanhan me oikeassa jonossa. Oltiin. Jo lippunsa ja Early Access / Soundcheck -laatat saaneet ihmiset kirmailivat ulos postista iloisesti nauraen.
Voin sanoa, että kun katsottiin yhtä nopeasti kasvavaa jonoa, jonka epäiltiin olevan Early Accessilaisille, niin vähän vihlaisi. "Ois pitäny tulla aikasemmin! AAAAARGH! Ei saada ehkä kauhee hyviin paikkoi nyt!"
Päästiin vihdoin jonossa sisälle postiin ja huomasin parilla tytöllä Suomen passit, mutten ehtinyt moikkailemaan, kun he riensivät sieltä pois. Tämän jälkeen joku toinen suomalainen tyttö kuitenkin kuuli meidän puhuvan siinä suomea ja tuli juttelemaan. Keskustelu oli tosin aika lyhyt, koska tuli meidän vuoro hakea liput.
Ja tuli se aika, kun liput ja laatat olivat omistajillaan. Ja se aika, kun nämä omistajat hyppivät kiljahdellen ulos postista ja juoksivat oikeaan jonoon. Ja se aika, kun siinä jonossakin vielä piti hyppiä ja hehkutella vuorotellen lippuja ja kiljua vähän lisää.
IIIIIIIIIIIIIHHH!!!
Meidän edellä oli 2 mukavaa irkkutyttöä, jotka katselivat meidän meininkiä naureskellen. Hengattiin siinä sitten heidän kanssaan, ja toinen irkkutyttö lähti ostamaan ruokaa toiselle. Eikä muuten, btw, palannut sinne enää - tai me ei nähty ainakaan. Luultavasti tuli vasta paljon myöhemmin.
Doh, hengattiin siinä kolmistaan sitten, ja tältä näytti edessä jonossa:
Ja takana:
Ja soundcheck -jonossa:
Ilma oli hyvä - joku +10 ja aurinko paisteli vähän. Perjantaina oli ilmeisesti sadellut, että ei hirveästi käynyt kateeksi sen päivän jonottajia.
Siinä sitä meininkiä katsellessa bongailin mm. Ruotsin lipun ja alkoi heti kaduttaa, etten ostanut Suomen lippua. Hemmetti! Se oli harkinnassa, mutta jäi vaan ostamatta.
Lisäksi suurin osa oli tietenkin pukeutunut BB -aiheisiin vaatteisiin ja näin yllättävän monta Taeyangia cosplayaavia nuoria miehiä! Yksikin oli pukeutunut niin hyvin, että kaukaa katsottuna jossain vaiheessa luulin, että siellä on oikeasti Taeyang.
Minuutit kuluivat. Vartit vaihtuivat. Tunnit matelivat. Kaikilla oli silti tosi hyvä fiilis, ja ihmiset olivat mahtavalla tuulella. Mutta hei - miksi kukaan olisikaan siinä näyttänyt sad facea?!
Mietittiin siinä, että OMG, Big Bang on tuolla meidän edessä olevassa rakennuksessa, kuunneltiin BB:tä irkkulaisen puhelimesta ja laulettiin englannin kieliset osiot mitkä osattiin ja loput meni sillä lailla tittitiiidiiiiiii. Ja pohdittiin, kuinka hyvin noita järjestyksenvalvojia oli paikalla pitämässä järkestystä.
Lisäksi joku kävi lykkäämässä meille siniset ranteisiin kiinnitettävät valorenkaat ja Mission (Im?)possible -tyyppisen paprun, jonka olin jo nähnyt netissä.
Neljän maissa tuli yksi järkkäri meidän luokse, ja kuulutti, että jono katkaistaan ja meidät kuljetettiin sitten sen ensimmäisen oikean jonon viereen toiseksi jonoksi. Mies kertoi, että jono nro. 1 menee totta kai ennen meitä, ja sitten vasta me.
Tältä näytti meininki takana siinä vaiheessa.
Meille tultiin melko pian jonon kahtia jakamisen jälkeen jakamaan rannekkeet. Me saatiin violetit ja vierekkäinen jono sai vihreät. Siinä vaiheessa heräsi sisällämme toivo. Oltaisiinko me eturivissä... Voitaisiinko olla... Koitettiin olla liikaa innostumatta, mutta se alkoi olla vaikeampaa siinä vaiheessa, kun aika kului ja h-hetki lähestyi.
Sneak peekkailtiin soundcheckiläisten meininkiä ja nähtiin puoliksi läpinäkyvien ovien läpi isolta screeniltä Big Bang!! Ahhh, niin lähellä, niin kaukana!
Kun soundcheck oli ohi, soundcheckiläisiä alkoi valua paikalle. Luultavasti juuri heitä, joilla oli myös Early Access -lippu. Näin monen itkevän, ja olevan aika hysteerisessä mielentilassa, ja olin lievästi kade.
Jossain vaiheessa BB:n bändin soittajia käveli siitä ohi, ja saivatpa hekin huutoja osakseen. Tai no itse asiassa sen jälkeen, kun he itse hymyilivät ja vilkuttelivat meille. Jaiks!
Kun ovet turvatarkastukseen aukaistiin, sydän pomppi kurkussa asti ja kädet tärisi ja hikoilutti. Fangirl mood - ON!
- To be continued... -
2 kommenttia:
Vooi siellä te ootte ootelleet ja nostattaneet tunnelmaa kun meikäläiset kulki ympäri kaupunkia. :D Jatkoa mielenkiinnolla odotellen!
Hihi :D Ois kyl ollu ihanaa jos ois Lontoon katuja saanu myös käppäillä, mut ei se haittaa :D Oli niin mahtavaa siellä jonossa odotella kuitenkin, että ei kaduta! :)
Lähetä kommentti