Big Bang in London -2-

- And the story continues -

Keikan loputtua muuten huomasin, että olin kadottanut lippuni jonnekin. Onneksi on kuva olemassa!

Ensin menivät vihreät. Ei paljoa huolestuttanut, sillä he pääsisivät toiselle puolelle lavaa. Sitten tuli meidän vuoro. Ja me oltiin ensimmäiset violeteista, jotka riensivät sinne. Ensin turvan läpi portaat ylös hakemaan meidän kasseja (missä t-paita ja valotikku), ja sitten odottamaan, että meidät päästetään jotain pitkää käytävää pitkin seisomalohkoon.

Se odotus oli jotain sietämätöntä. Oltiin ihan ensimmäisiä siinä käytävän päässä ja takana oli iso lössi ihmisiä, jotka jossain vaiheessa muuttuivat todella kärsimättömiksi. Eteen päin tönimisiltä ja huudoilta ei voinut välttyä. Toisaalta - olisi se pahempaakin voinut olla.

Juteltiin odotellessa turvahenkilöiden kanssa, jotka olivat kivoja, ja tutustuttiin johonkin ranskalaiseen 16-vuotiaaseen tyttöön, jolla oli huono englanti. Tyttö oli ollut edellisenäkin päivänä keikalla poikaystävänsä kanssa, mutta poikkis oli lauantaille sitten murtanut jalkansa, eikä ollut päässyt tulemaan. Tyttö oli ollut soundcheckissä ja kertoili, että oli päässyt koskettamaan Taeyangia, mistä olin syvästi katkeran kateellinen!

Juteltiin siinä myös meidän takana olevan Taeyang-look-a-like hongkongilaisen pojan kanssa, joka opiskeli tällä hetkellä Lontoossa. Häntä pelotti kärsimättömät fanit meidän takana, enkä epäillyt yhtään.

Odotettiin, ja odotettiin. Odotus päättyi lopulta jotenkin yllättäen, kun meille sanottiin, että saadaan mennä. Käytävällä oli sikin sokin vartijoita, jotka huusivat: "NO RUNNING! NO RUNNING!!!", kun me alettiin liikkumaan.

Sydän pamppaillen, jalat ihan vetelinä lähdin harppomaan käytävää pitkin. Raahasin T:tä perässäni, ja ilmeisesti ranskalainen taas piti T:n kädestä kiinni. En uskaltanut katsoa taakse päin. Pelotti liikaa. Päässä pyöri vain: "Liiku, Emma, liiku. Nopeasti! Älä katso vaan taakse." Hengitys tuntui raskaalle, ja aika kului kuin hidastetussa filmissä. 

Siinä vaiheessa, kun hongkongilainen kavereineen alkoi sivusta saavuttamaan meitä, kiihdytin vähän, ja pysyin kärjessä. Ketään ei ollut edessäni. Ei ketään. Luulin, että meidän pitäisi kävellä koko käytävän päähän, mutta oikea ovi olikin hieman aiemmin jo. Huomasin sen kuitenkin ajoissa, ja luikahdin portaisiin turvamiesten vilkaistua nopeasti rannekettani.

Portaissa meinasin kompastua, koska jalat olivat varmaan maitohapoilla, ja voin kertoa, ettei sellaista jännitystä olekaan aikoihin ollut! Areenalle päästyäni säntäsin kohti kaidetta ja.... ME PÄÄSTIIN SINNE! ETURIVIIN!!!!

Se eturivi ei siis ollut edessä, vaan pitkän catwalkin vieressä. Catwalkin ja sen pään nurkassa. Oltiin ajateltu jo etukäteen, että sieltä näkisi parhaiten. Koska meillä Early Accessilaisilla ei ollut asiaa sinne catwalkin päähän, vaikka se ehkä olisikin paras paikka ollut.

Anyways, siinä me oltiin. Turvassa. Raskas ja jännittynyt olo lieveni himpun verran, vaikka pieni varaus oli siinä, ettei ketään päästettäisi tunkemaan meidän eteen. "Jos päästään eturiviin, niin sit tarrataan siihen kaiteeseen niin tiukasti, ettei kukaan pysty tunkemaan siihen." Niin me puhuttiin ennen keikkaa. Oikeastaan jo aika kauankin aikaa sitten.

Odotellessa meille näytettiin pikkuscreeneiltä Big Bangin musiikkivideoita, ja porukka oli siinä vaiheessa jo ihan fiiliksissä. Kuulosti järjettömän upealta, kun jengi humisi kuorossa laulujen englannin kieliset osat. Niiiiin upeaa! En ikinä unohda.

Musiikkivideoita katsellen aika kului nopsaan, ja keikka alkoi odotetusti klo 19:30. Se oli yksi jännittävimmistä hetkistä. Kun alkuanimaation jälkeen alkoi soimaan "Still Alive"- intro ja esirippu putosi. Tiesin täsmälleen, milloin se putoaisi, sillä olin aiemmin spoilannut sen itselleni youtubesta.

Jos odotusaika tuntui matelevan, niin seuraavat kaksi ja puoli tuntia kuluivat ihan liian nopeasti. Ja kun sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin minulla se ei pidä paikkaansa. Kuvat kun näemmä ovat hirvittävän sumeita ja juuri ja juuri niistä mitään tunnistaa. Äsh, olisi pitänyt tutustua paremmin kameraan, kun en ollut sillä harjoitellut muutamaa kuvaa enempää.

Huonoista kuvista syytän myös turvatyyppejä yleisön ja lavan välissä. Varsinkin yksi heistä tuli heti sanomaan ja katsomaan murhaavasti, jos näki, että jollakulla oli kamera. Minulle hän tuli valittamaan kaksi kertaa, ja sen jälkeen otin kuvia vain silloin, kun tyyppi oli poissa näköpiiristä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Lisäksi siellä oli joku korealainen tiukan näköinen vartija, jonka epäiltiin olevan Big Bangin joku henkivartija. Näytti muuten kuin suoraan jostain k-draamasta!

Tonight! Nuo liekit muuten tuntuivat tuolla aika kuumottavina!

Lauantai-ilta, 15.12.2012, oli yksi elämäni parhaimmista. Big Bang todisti lavakarismallaan olevansa kirjaimellisesti "alive". Vaikka niistä kuvista tuli tosi suttuisia, niin en halua valittaa, sillä oltiin eturivissä (c'mooooon!!), BB oli lähempänä kuin ikinä varmaan tulee olemaan, ja fiilis oli katossa!

Sain tuntea, kuinka hikinen voi G-Dragonin käsi olla (KYLLÄ, hän käveli siitä ohi ja oli pakko koskettaa!), nähdä miten Daesung voi hymyllään saada tytön kuin tytön sydämen pysähtymään muutamaksi sekunniksi paikoilleen (KYLLÄ, hän tuli lavan reunalle tanssimaan ja hymyilemään meille) niin pahasti, että sai ainakin tässä tytössä silmänisku -reaktion aikaan - ja kokea sen valtavan energian tunteen, mikä pojista lavalla lähti. Niin - ja kun Taeyang repi paitansa pois päältään... Hot, hot, HOT!

Lisäksi todistettiin, että vaikka Big Bangin pojat ovat kaikki söpöjä kuvissa ja musiikkivideoissa, niin livenä he ovat vieläkin söpömpiä. REALLY!

Oli myös hauskaa katsoa, kun Big Bang konttaili catwalkin alla kummallekin suunnalle - samoin taustatanssijat, joilla muuten oli myös ihan tajuttoman kuuma. Hekin olivat aika söpiksiä, vaikkeivät voitakaan Big Bangin söpöyttä - muahahaha!

Harmittamaan jäi se, että Taeyang oli keskittynyt ihan liikaa hengaamaan toisella puolella catwalkin päätä, ja ettei Daesung vetänyt Wingsissä siipiä ylleen (liian vaarallista?). Ja ehkä sekin vähän harmitti, että TOP käveli lavan vierellä (pelaten kivi-paperi-sakset -peliä fanien kanssa) tosi pitkälti, mutta poistui takaisin lavalle juuri ennen kuin hän olisi meidän kohdalle saapunut. Ja se, etten käynyt ostamassa sitä Suomen lippua, sillä olisin takuulla saanut sen GD:lle siitä eturivistä heitettyä. DAAAAAMNNN!

VIPpien suunnittelemat missionitkin feilasi. Ainakaan Seungrin synttärilaulua ei onnistuttu kajauttamaan, ja en ole varma niistä valomeristäkään... Koe Wo Kikasetea BB ei esittänyt (yhyy), joten se esti yhteislaulun. Oh well.

Siitä en ehkä ole kateellinen, kuinka muutamat tytöt kaatuilivat dominoina hamutessaan takkia, jonka muistaakseni Daesung(?) heitti pari metriä meidän taakse. Ihmiset olivat ilmeisesti oikeasti kaatuneet siellä nurin ja saaneet mustelmia. Järkkäreitä tarvittiin välejä selvittelemään. Vaikka siis - olisihan meitsille todellakin käynyt vaikka GD:n hikinen pyyhe, johon GD hinkkaili itseään oikein antaumuksella, ennen kuin heitti sen menemään.

Muuten tämä ensimmäinen kpop- keikkani oli jotain niin tajunnanräjäyttävää, ettei uskoisikaan. Ehdottomasti vuoden kohokohta. Ehdottomasti. Näitä muistoja vaalitaan... FOREVER!

Keikan jälkeen kävin ostamassa Big Bang -hupparin ja yhden t-paidan ja kassin, ennen kuin horjahdeltiin ulkoilmaan sekaisin onnesta. Jalat olivat raskaat, ja aivot yrittivät prosessoida, mitä tässä nyt oikein äsken tapahtui. Me nähtiin Big Bang livenä. LIVENÄ! Ne oli siinä!

Käveltiin hitaasti metroasemalle muiden onnellisten VIPpiläisten vanavedessä, ja ennen hostelliin siirtymistä käytiin läheisessä McDonald'sissa.

Seuraava yö meni yllättävän levollisesti nukkuessa, vaikka heräsin pari kertaa siihen, kun joku ilmeisesti pakkasi ja lähti huoneesta pois. Aamulla herätessä harmitti, että on pakko lähteä Lontoosta - olisi niin mielellään vain jäänyt sinne vielä vähäksi aikaa. No can do - maanantaina töihin, joten ei onnistu.

Kiertuepaita takaa!

Käytiin taas hostellin aamupalan kautta (btw, niillä oli siellä muuten kokki!), ja pakko mainita, kuinka hyvä löytö tämä paikka olikaan! Se oli 20 puntaa per yö per henkilö, mikä ei ollut lainkaan paha, ja paljon parempi paikka kuin se, missä yövyttiin kesän 2010 reissulla. Ei siinäkään tietysti mitään vikaa ollut, mutta tämä Swiss Cottage vain oli... Noh, parempi. Suosittelen!

Heathrow'n kentällä mentiin ostamaan ylijäämäpunnilla karkkia (=yli 30 punnalla kröhöm), ja eksyttiin myös yhteen turistikauppaan, mistä ostin Lontoo- mukin. Kassaneiti huomasi meitsin Big Bang -paidan, ja oli heti, että: "Aaaai sä olit siellä konsertissa! Mun pikkusisko on Big Bangin fani, ja se oli siellä. Se kosketti GD:tä ja TOPpia!"

Toinen törmäys VIPpiläisiin koettiin, kun istuttiin laskemaan meidän puntia, ja huomattiin ohi kävelevät tytöt, joilla oli samanlaiset BB -keikkapaidat päällä. Hekin huomasivat meidät, ja vaihdettiin keikkakuulumiset. He olivat Irlannista, ja lentämässä takaisin kotiin myös. Mukavia tyttöjä!

Kiertuepaita edestä!

Lento Lontoosta Frankfurttiin oltiin taas "High high", ja Frankfurtin kentällä löydettiin kiva hengailunurkkaus ja kuunneltiin Big Bangia MP3:sestani. Ja saatettiin vähän heilua ja laulaa mukana. Ja saatettiin myös tästä syystä saada osaksemme muutama ihmettelevä katse.

Frankfurtin lento Suomeen oli myöhässä vähän, mutta lopulta kirittiin menetetty aika niin, että perillä oltiin joku 10 minuuttia myöhässä puoli yhdeltä. Not bad.

Että sellainen reissu. Voisin elää sen uudestaan, jos olisi mahdollista. Tunnen itseni onnekkaaksi, kun sain Big Bangin livenä nähdä. Ihan eturivistä! Oh my, ollaan T:n kanssa tehty jotain hyvää joskus elämässämme, kun näin hyvä tuuri kävi!

KIITOS BIG BANG! KIITOS LONTOO! KIITOS!!