torstai 27. helmikuuta 2014

Bye bye February!

Stressaava ja väsyttävä. Sitä on pian päättyvä helmikuu 2014 minulle ollut. Ryhmä- ja yksilötehtäviä kasapäin sekä lähestyvien deadlinejen kanssa painiskelua. Yritäpä siinä sitten kahlata koulussakin, että pääsee kurssit läpi. Huhheijjaa! Jouduinpas karsimaan vapaa-ajastani k-draamojenkin katselua, mikä voi tulla monelle minut tuntevalle yllätyksenä. Nimim. k-draama-addikti...

Tämän viikon maanantaina me amk:laiset jalkauduttiin busseihin jakamaan tietoa HUMAKista ja sen koulutusaloista. Jaettiin esitteitä, karkkeja yms. yms. matkustajille. Bussikuskille tosin unohdettiin antaa... Huuups!


Eli siis sellainen bussitempaus oli kyseessä. Ihan ok, vaikka suurinta osaa ei tainnut juuri kiinnostaa. Oli siellä muutama kiinnostunut, mikä tietysti oli aivan mahtavaa! Bussissa mainostaminen vaan ei ehkä ole otollinen paikka kouluista mainostamiselle...

Tällä viikolla on myös tuskasteltu kovasti suomen ja ruotsin kielen parissa. Tänään oli ruotsin syventävä ammatillinen -koe, ja siinähän oli kirjallista, kuuntelua ja sitten piti vielä puhuakin! Puhuminen oli kyllä aika jäätävää, mutta onneksi sentään kysymykset olivat valmiina, ja niiden pohjalta sitten vastattiin. Sen jälkeen opettaja totesi, että ihan jees, pääsit läpi. Jesjesjes, eli se osio ainakin meni läpi! Ah, I'm so happyyyyy! Eikun... Jag är så glad... Tai jotain. Toivottavasti muutkin osiot menisivät (edes sitä rimaa hipoen!) läpi, niin ei tarvitse enää ikinä lukea ruotsia. Hihihihi!

Toissapäivänä onnistuin myös katkaisemaan kännykkäkoruni koiralta (se on siitä Late Lampaasta vai mistä lie) pään irti vartalostaan. Tai siis, huomasin, että se oli puoliksi jo irti, ja repäisin sen sitten kokonaan pois. Muuten sen roikkuminen olisi häirinnyt...

Siinä se sitten roikkuu, pää vain... Vähän ehkä creepyä, mutta kunnes paremman keksin, niin siinä roikkukoon!

Tänään alkoi "itsenäinen työskentely" -viikko. Koska huomenna ei ole enää koulua. Talvilomanakin kai ensi viikko tunnetaan, mutta me amk:laisethan olemme ahkeria ja teemme koulutehtäviä!

Niin. Voi miten toivoisinkaan, että olisi oikea loma, mutta pläääh - pari deadlinea on ensi viikolla, ja ne työt pitää siis pökäistä valmiiksi within a week. Yaiks!

Sunnuntaina käännän Kentsuni nokan kohti Helsinkiä. Tarkoitus olisi ehkä visiteerata Kuurojen Liitossa tai jossain. Ja nähdä kavereita. Ja tehdä niitä hemmetin tehtäviä.

Tänä iltana en kuitenkaan niistä jaksa murehtia, sillä meillä on kavereiden kanssa viini ja juusto -ilta. On siellä jotain keksiä ja viinirypäleitäkin mukana. Hehe. Ihanaa! Tervetuloa maaliskuu!

torstai 20. helmikuuta 2014

PIZZAA!

RAAAH!

Löysin kotikokista aivan mielettömän makoisan pizzan ohjeen, minkä voi tehdä nopeasti ja aika edullisestikin (totta kai riippuen täytteistä). Kokeilin sitä eilen ja tein sitä tänäänkin - ja kyllä, teen sitä vielä huomennakin! Koska täytteet riittävät!

Pohjaan tarvitsee...

1 kananmuna
5 rkl vehnäjauhoja
4 rkl kermaviiliä
ripaus suolaa

Sekoitat nuo kaikki yhteen, kunnes löysä taikina on tasaista. Sitten humpsautat pannulle koko jutun (laitoin vielä ennen sitä pannulle hieman voita), ja annat olla liedellä keskilämmöllä (itse väänsin 3 kohdalle).

Kun pohja on päältä tasoittunut (siinä ei kestä kauaa), alat mättämään kaikki täytteet siihen päälle.

Itse laitoin tomaattimurskaa, tonnikalaa, kinkkusuikaleita, tomaattia, pepperonia, juustoa ja oreganoa. Tuossa järjestyksessä. Namiiiii!!

Sitten kansi päälle ja annat olla sen niin kauan siinä, kunnes juusto on päälle ehtinyt sulaa. Voit myös kurkata pohjan alle, onko se missä vaiheessa. Aika nopeasti se on valmis.

Tämän jälkeen voit syödä... Etkä luultavasti ehdi ajattelemaan, että otanpas tästä kuvan ja laitan blogiin.

Hyvää ruokahalua!

Toivoo eräs onnellinen pizzan mussuttaja

P.S. Hyviä, nopeita ja edullisia ruokavinkkejä otetaan kiitollisna vastaan

torstai 13. helmikuuta 2014

Joillakin loppuu koulu, joillakin ei

Kiireet koulussa senkun jatkuvat, eikä tahti ainakaan tunnu hiljenevän 4. ja 5. jaksojen uusia lukkareita tarkastellessa. Oh my gooooood! Parin viikon päästä olevat suomen kielen ja ruotsin (etenkin sen!) kokeet tuskastuttavat kovasti, ja toivon niiiiin että ne olisivat jo ohi!

Tänään oli polttarit... Ähhhh eiiiiiiiiKÄ kun penkkarit. Hetken aikaa olin lievästi kateellinen kuorma-autoissa matkustaville abiturienteille, kunnes totesin, että nyt on aika hyvä olla tässä elämäntilanteessa. Lukioon kun en ole erityisemmin kaivannut sieltä lähdettyäni. Nimimerkki 4 vuotta omista penkkareista.








Oli loskainen nollakeli ulkona. Omissa penkkareissa oli joku -30, eikä se hirveästi naurattanut, kun jäsenet kangistuivat ja halusi vain sisälle lämpimään.

Meikäläisen karkkien keräily rajoittui yhdeksään, sillä keskityin ottamaan kuvia ja näyttämään sydän- merkkejä penkkareiden sankareille. Jotkut jopa vastasivat sydämin. No AWWWW.

Jossain noista rekoista hengaili varmasti myös abiturientti -kämppikseni, joka oli tyhjentänyt jääkaapin yläkerran noin paristakymmenestä siideristään ja parista punkkupullosta, kun tänä aamuna avasin sen oven.

Asiasta kukkaruukkuun - kesätöistä ei huolen häivää enää. Laitoin lentokenttä-esimiehelle emailia asiasta, ja toivoin, että hän vielä olisi siellä esimiehenä, eikä vaihtanut alaa tai mitään... Olihan viime kerrasta kuitenkin lähemmäs pari vuotta, kun siellä olin töissä viimeksi. Onneksi sieltä tulikin viestiä, että tervetuloa takaisin. Olin nimittäin laiska, enkä jaksanut etsiä muualta töitä. Doh, problem solved siltä erää. Tosin jos jolla kulla olisi Helsingistä asunto vuokrattavana kesäksi, niin ilmoittakoon minulle asiasta! E:n luokse en nimittäin pääse, sillä hällä alkaa jonkinmoinen remppa siellä kesällä.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Opiskelijaelämän pieniä iloja

... On se, kun menet Prismaan ostamaan haalaribileisiin jotain kivaa (ja ehkä pakenemaan kämpillä odottavaa puheen viimeistelyä suomen kielen tunnille ja viittomakuulusteluun kertaamista ja olihan ne ruotsinkin tyhmät tehtävät vielä siellä), ja harhailtuasi sikin sokin edes takaisin läpi koko kaupan ja kun kahlailtuasi aikasi ja löydettyäsi oikeastaan kaikki tarpeellinen ja ei-niin-tarpeellinen, bongaat kanankoipipakkaukset alennuksesta. ALLE EURON KAIKKI RAINBOW'N KANANKOIPIPAKETIT!! Voi sitä opiskelijan riemua, kun upotat kätesi kanapakettien sekaan ja etsit halvinta mahdollista yksilöä!


Ja sehän löytyi, 89 senttiä. VAIN 89 senttiä. Itkettää melkein!

Tämän jälkeen lähdet iloisesti hyrähdellen ja melkeinpä pienesti hyppelehtienkin kassoja päin, kunnes tajuat, että hemmetti, eihän kämpillä ole leivinpaperia! Käännyt ja pieni ahdistuneisuus hiipii rintaan... Miten tästä sokkeloisesta kaupasta löytää jotain leivinpaperia?? Koluat kaupan (taas!)päästä päähän, mutta ei-löydy-mitään-ei. Luovutat, ja nöyrryt käymään vielä kerran lähikaupassa ostamassa sitä leivinpaperia.

Nyt on kaikki niiiiin hyvin <3