Googlaukset -5-

Viime kerrasta on jo aikaa ihan mukavasti, joten... Shall we start?

Korttein katsomisjärjestys

riippunee pelistä... ja korteista?

hyi

no hyi itelles

ahmin omenan

ethäääään

ostin vahingossa äitiysvaatteen

ei se haittaa, jos sä tykkäät siitä

nähdään kellon alla lautapeli

never heard, mut nähään vaan

söin keksit

mä luulin et se olin mä

kutittamisesta

niin...?

12 000 syytä olla onnellinen

aika monta!

rakastuitko yllättäen homoon

en

salen työntekijä

ex

jeesus siunaa kotini

well good for you

pieni moka k'vi

k'vik'? Mink'lainen?

kengän koko 41

tunnustan. Tosin se vaihtelee, sillä joskus se saattaa olla 42 myös.

söpöjä aasialaisia poikia

MISSÄ?? *vilkuilee ympäriinsä*

korkkarit jalassa sängyssä

eiks se oo vähä epämukavaa?

Random kuva googlesta.

Mainos

Aika pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että haluan tehdä toisen blogin. Keskittyen erikseen korealaisiin draamoihin, k-poppiin ja sen semmoiseen. Tämä saa keskittyä sitten kaikkeen muuhun, vaikken voi vannoakaan, että ihan täysin puhtain paperein siitä selviydyn...

Anyways, jos haluaa, niin voi mennä lukemaan TÄTÄKIN blogia. Tulen siis pyörittämään BOMW -blogiakin yhä... Tuon toisen perustin sen takia, että voisin välillä vuodattaa sinne rakkaasta harrastuksestani fiiliksiä.

Uudet Kuviot

Woah, niinpä on aika kuulkaas juossut taas sen verran, että koulun penkille olisi pian palattava. Muistan, kuinka (hieman yli) vuosi sitten inhotti NIIIIIIN PALJON, kun ei päässyt vielä opiskelemaan. Siis pääsin sisään kouluun, mutta määräaikaisen työsopparin takia jouduin lykkäämään opintoja vuodella. Yhyy!

Eipä sitä tietenkään kolme vuotta sitten olisi ajatellut, että mitä kaikkea tulisikaan tapahtumaan ennen kuin seuraavan kerran opiskelijan titteliä saisin käyttää...

... Hetken mietin, että haluanko tehdä tällaisen muistelojutun, mutta kai se olisi paikallaan. Jos sellaisen... Lyhyen ?

Lukion jälkeen tosiaan olin kesällä kunnan kautta kolme viikkoa paikallisessa hotelli-ravintolassa töissä. Opiskelemaan en päässyt, enkä sitä odottanutkaan - vaan sitä, että pääsisin Au Pairiksi jenkkeihin. 

Perhetilanne jenkeissä ei ollut kauhean suotuisa ja jouduin odottamaan myöhään syksyyn, ennen kuin tärppäsi. Marraskuussa 2010 koitti lähtö.

Tuo aika ja nuo unelmat tuntuvat tällä hetkellä hirvittävän kaukaisilta nyt jälkeen päin. Onko siitä tosissaan VAIN 3 vuotta? Voi miten sitä tuntuukaan, että asiat ovat muuttuneet paljonkin näinä kuluneina vuosina.

Anyways, Aupaireilu jenkeissä ei mennyt niin smoothisti kuin mitä olin odottanut, ja yhden perheenkin vaihdoksen jälkeen päädyin lähtemään maasta kahdeksan kuukauden oleilun jälkeen. Eihän sekään mikään lyhyt aika tietysti ole.

Epäonnisten sattumustenkin jälkeen koen yhä, että tuo aika kasvatti minua ihmisenä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Amerikan seikkailulta palattuani menin Savoon ja yllätin perheeni, jolla ei ollut mitään tietoa tulostani.

Olin itsekin ihan hämilläni, että mitäs nyt tehtäisiin. Tyhjän päällä oltiin. Töitä kai sitä olisi haettava...

Lähdin siis Helsinkiin. Muutaman hakemuksen jälkeen tärppäsi, ja päädyin lentokentälle töihin. Koulutusta työtehtäviin oli pari viikkoa ennen varsinaisten töiden alkamista. Ja ensimmäisenä työpäivänä pyörryin ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Siis ei kannata edeltävänä päivänä mennä klubille joraamaan juomatta mitään, ja nukkua sitten about pari tuntia ennen kuin pitää herätä taas. Niiiiin, ei.

Njoo, lentokenttäkausi ei kestänyt kuin puolitoista kuukautta, minkä jälkeen olin taas tyhjän päällä. Sitä työttömyyttä kestikin sitten aika kauan... Ainakin puoli vuotta.

Mutta tiedättekö mitä? Ilman tuota työttömyysaikaa en olisi löytänyt ihania korealaisia draamoja ja k-poppia. Se oli se tylsyyden huipentuma -hetki, kun jotenkin päädyin randomisti klikkaamaan jotain aasialaista leffaa youtubessa. Ei se mikään paras ollut, mutta sen verran viihdyttävä, että totesin - näitähän voisi vaikka katsoa lisääkin! Samalla diggailin jotain musiikkiakin, mitä leffoissa/draamoissa soi, ja eksyin k-popin maailmaan. Ja olen vieläkin ihan eksynyt sinne. No way out!

Työttömyyden lasin rikkoi serkun soitto, että tämän poikaystävällä olisi työpaikallaan paikka vapaana. Helsingissä. Sinne siis! Olin ajelemassa vanhemmille ihmisille ruokia kuukauden verran, ennen kuin lentokenttäsesonki alkoi taas, kestäen 5 kuukautta. Sinä aikana pääsin opiskelemaan, mutta jouduin noiden töiden takia lykkäämään opiskeluja vuodella (koska puolella vuodella lykkääminen ei onnistunut).

Lentokenttäsesongin loputtua palasin takaisin edelliseen työpaikkaan (haha kunnon hyppelyä), ja olin siellä aina tämä vuoden juhannukseen saakka.

JA sen jälkeen alkoi kauan odotettu MATKAKESÄ! Sitä suunniteltiin kauan, ja sen takia siitä piti tulla ihana matkakesä, koska syksyllä alkaisi koulu, ja sen jälkeen oltaisiin vähän niin kuin vararikossa luultavasti. Never say never, mutta tällaiset mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon etukäteen.

Matkakesähän - mistä tuli yhtä mahtava kuin olin sen ajatellutkin tulevan - meni niin nopeasti, että siis... Ihan älytöntä! Minkä takia se meni niin nopeasti?

Ensi viikon maanantaina alkaa kuitenkin viittomakielentulkin opiskelut. Toivottavasti hyvin. Mitään ennakko-odotuksia minulla ei ole, mutta sen tiedän, että helppoa se ei alussa tule olemaan.

Lauantaina oli serkun häät Porvoossa, joidenka jälkeen ajoin myöhään aamuyöstä tädin luokse yöksi Pernajaan, ja sieltä jatkoin sunnuntai-iltapäivästä Helsinkiin hakemaan viimeisiä kamoja. En tosin jaksanut lähteä samana päivänä enää Savoon ajamaan, joten päädyin viettämään yhden yön siellä. Maanantaina sitten lastasin tavarat autoon, ja ajelin takaisin Savoon.

Ja nyt on jo torstai. Tiistaina soitin opiston asuntolaan asuntolapaikasta, ja tänään saapui avain sinne. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, joten mikä ettei.

Iiiiiik!

England&Scotland Tour -13: Glasgow

Viimeinen etappimme oli Glasgow. Fort Williamissa saatiin kuulla lontoolaiselta huonetoverilta, että sinne ei kannattaisi mennä, koska se on hieman pahamaineinen paikka. Ei meillä tosin mitään muutakaan mahdollisuutta ollut, koska oltiin varattu hostelli ja meidän lento lähti sieltä myös.

Luin jostain, että junamatka Fort Williamista Glasgow'hun on yksi hienoimpia (niin siis varmaan sen höyryveturin jälkeen?), ja toden totta - maisemat olivat komeat. Kuvia en pystynyt kuitenkaan ottamaan, koska maisemat vilahtelivat niin äkkiä ohi.

Niin, Glasgow. Olihan se vähemmän viehättävä kuin muut paikat, missä oltiin käyty. Siellä kulki vähän kaikennäköistä porukkaa, ja tuli sellaiset vibat, että ei tee mieli näyttää turistilta. If you know what I mean.

Saavuttiin Glasgow'hun myöhään iltapäivällä, ja käytiin heittämässä kamat hostellille, ennen kuin mentiin etsimään ruokapaikkaa. Käytiin Pizza Hutissa koska se oli lähin paikka. Siellä oli joku kuva kehystettynä kunniapaikalla - joku julkkis ilmeisesti keskellä, ja pari raflan työntekijää vieressä. En millään tunnistanut julkkista, vaikka yleensä tiedän aika hyvin. Sisko sitten osaisi valaista, että joku One Directionin jäsenistä se siinä leveästi Pepsodent- hymyili. Aijaa...

Ruokailun jälkeen lähdettiin kävelemään jonnekin päin. Kaupat olivat tässä vaiheessa menneet jo kiinni, joten mitään turistijuttuja ei voitu mennä ostamaan.

Niin, ilta meni jonkun puiston kiertämisessä. Palattiin hotskulle sen jälkeen, ja käytiin tekemässä online check-in, koska seuraavana päivänä tosiaan lähdettiin Suomeen.

Seuraavana päivänä lähdettiin lentokentälle bussilla sen verran ajoissa, että syötiin aamiainen kentällä, ja tehtiin viimeisiä turistishoppailuja kaupoissa. Lisäksi meidän lento oli tunnin myöhässä, mutta onneksi se ei vaikuttanut meidän jatkolentoon, joka lähti Lontoon Heathrow'lta - kerettiin sielläkin käyttää viimeisiä puntia.

Siinähän se meidän matka sitten oli. 13 päivää se kesti. Tykkäsin. Oli se oikein onnistunut.

Paluumatkalla pohdin haikeana, että tässä se nyt oli sitten. Meitsin suuri matkakesä 2013. Nytkö se jo loppui? Niin kauan sitä suunnittelin, ja nyt on aika sanoa heipat sille. Suunnittelen vielä, jos tekisin matkakirjat kaikista matkoista muistoksi. Jos sitä joskus saisi sen aikaiseksi...

England&Scotland Tour -13: Fort William Pt. 2

Meidän juna Tylypahk-... Ummm Glenfinnanin kautta Mallaigiin lähti klo 10:15. Oltiin oikeastaan onnekkaita, että saatiin nuo liput, sillä tuo kyseinen juna on erittäin suosittu, ja lippujen ostoa suositellaan suoritettavaksi netistä kuukausia etukäteen.

Meidän lippu, vaikka eipä sitä edes tarkistettu. Ihan kuin tuolla lukisi LIHA, mutta se on 4th....

Ulkona satoi alkumatkasta, mutta sadepilvet luovuttivat jossain vaiheessa, ja antoivat hetkittäin tilaa auringollekin.

En oikein pystynyt hirveästi ottamaan kuvia, koska lasin läpi heijastui kivasti... En viitsinyt myöskään lähteä tunkemaan ovien luokse, missä ihmiset tungeksivat ottamassa kuvia aukinaisista ikkunoista. Savu tosin tykkäsi ujuttautua sisään silloin tällöin - köh köh!

Suosituin kohta matkalla oli epäilyksettä Glenfinnan Viaduct, mikä on komeutensa lisäksi tuttu Potter -leffoista. Olikohan se jossain siinä "ankeuttajat hyökkää" -kohtauksessa? Enpäs muista, koska siitä on vuosia, kun olen Pottereita viimeksi katsonut. 

Sillalta näkymä Glenfinnaniin.

Juna pysähtyi vähäksi aikaa Glenfinnanin asemalla. Olin haaveillut siellä, ja Glenfinnan Viaductin alapuolella käymisestä, mutta aika ei meidän reissulla antanut oikein periksi sille.

Pysähdyksen aikana ihmiset tungeksivat Potter- vaunuun, eli sinne, missä filmejä oli kuvattu (tai jossain samankaltaisessa). Oltiin tietenkin mukana tungeksimassa.

Jatkettiin matkaa Mallaigia kohti.

Mallaigissa pysähdyttiin, ja poika posetti turisteille.

Mallaig on pienen pieni satamakylä, mistä pääsee lautalla Isle of Skyelle. Lisäksi siellä on kuvattu myös Pottereita.

Viivähdettiin Mallaigissa yli tunti ainakin. Sinä aikana käytiin ostamassa ruokakaupasta lounasta ja mentiin syömään niitä satamaan. Sen jälkeen käveltiin tuonne rannalle ja hengattiin hetki siellä, ennen kuin palattiin junalle.

Paluumatkalla lähdin kävelemään, ja otin ovien ikkunoiden kautta kuvia. Koska ajattelin, ettei siellä olisi niin paljon ihmisiä kuin menomatkalla. Tosin tajusin, että olisin saanut silti parempia kuvia mennessä kuin tullessa, ja palasin sitten jossain vaiheessa takaisin paikalleni.

Paluumatkalla myös myrtsi espanjalainen pariskunta, joka istui meitä vastapäätä, heräsi, kun Glenfinnan Viaduct tuli kuvioihin taas. He aukaisivat yläpuolella olevan pienen ikkunan ja ottivat kuvia, kun ylitettiin silta. Kun he olivat lopettaneet kuvailunsa, otin myös aurinkoisia kuvia aukinaisen ikkunan kautta, ennen kuin suljettiin se.

Takaisin Fort Williamissa taidettiin olla joskus neljän jälkeen iltapäivällä, ja käytiin etsimässä ruokapaikka. Syötiin illallinen, käytiin hotskulla levähtämässä, ja päätettiin sitten, että lähdetään käymään iltaristeilyllä.

Oli niin kaunis iltakin! Risteily kesti 90 minuuttia, ja oli tosi leppoisaa, kun ei ollut hirveästi ihmisiäkään. Plus meidän "kuski" oli ihan mahtava opas samalla, kun hän kertoili Fort Williamista ja Ben Nevisistä yms.

Ben Nevishän se siellä.

Ilta-yhdeksän aikaan oltiin takaisin satamassa, ja käveltiin sitten vaan suoraan hotskulle, ja vietettiin loppuilta siellä.

Fort William oli kyllä tosi kiva paikka, ja voisin palatakin sinne vielä uudestaan - kiipeämättähän jäi Ben Nevis (koska ei ollut sopivia varusteita mukana), pistäytyminen Glenfinnanissa ei onnistunut nyt... Lisäksi Isle of Skye jäi kokonaan tältä reissulta pois!

Ehkäpä jonain päivänä palaan sinne vielä uudestaan... Mutta oli kyllä positiivinen yllätys tuo Fort William!

England&Scotland Tour -13: Fort William Pt. 1

Matkattiin bussilla Invernessistä Fort Williamiin, missä vietettiin 3 yötä - eli eniten öitä yhdessä paikassa koko matkallamme.

Bussista otettuja kuvia.

Bussin reitti kulki aivan Ness- joen vierestä, joten näimme upeita maisemia sekä linnoja ja niitä turistipaikkoja, minne olisimme halunneet mennä... Hmh. No voidaanpahan sanoa, että nähty on!

Fort William oli pieni, mutta söpö kaupunki, joka vetää paljon turisteja puoleensa, sillä siellä sijaitsee Brittein saaren suurin vuori - Ben Nevis (1344 metriä). Maisema on lisäksi komeiden kukkuloiden piirtämä. Eikä unohdeta, että monia leffoja on kuvattu kaupungissa ja sen lähistöllä (mm. Potterit, Braveheart, Highlander yms.).

Meidän hostelli, yövyttiin kuuden hengen female dormissa.

Fort Williamin keskustassa tyttö soitti säkkipilliä.

Pääkatu.

Ouuujeee, Harry Potter juna! Löydettiin mainos juna-asemalta.

Keskustan tuntumaa.

Meidän ensimmäinen päivä meni tekemisiä pohdiskellessa sekä korttien kirjoittelussa, ja turistikauppoja koluttaessa. Lisäsi törmättiin yhdessä baariraflassa johonkin ruotsalaisten eläkeläisryhmään ja saatiin parista rouvasta juttukavereita, koska he istuivat meidän pöytään (oli niin täyttä).

Seuraavana aamuna satoi, mikä ei tullut hirveän yllätyksenä, vaikka vähän olin toivonut, ettei sataisi. Käytiin heti aamusta tiedustelemassa, olisiko siihen Jacobite -höyryveturiin paikkoja vapaana. Kuten aavistelinkin, ei ollut samalle päivälle. Seuraavalle päivälle kyllä oli, ja napattiin sitten liput (33 puntaa/hlö normivaunussa) itsellemme. Olihan sitä kuitenkin sen verran loistokkaaksi ajeluksi kehuttu, että pakko se oli kokea.

Se siitä. Sen päivän missioni oli nimittäin kävely. Halusin kävellä Steall Fallseille. En ollut ihan varma reitistä, ja ensin meinattiinkin kävellä ihan väärään suuntaan, kunnes skottipariskunta opasti oikealle tielle.

Ennen kävelyn aloittamista käytiin kuitenkin ostamassa vettä pitävät takit itsellemme, koska eihän meillä mitään sellaisia ollut.

Meidän harhailupolku...

No jee....

Telttoja pystyssä metsässä.

Palattiin harhailun jälkeen oikealle tielle, ja käveltiin jonkin matkaa, kunnes alettiin miettimään, että kuinkakohan kaukana se paikka oikein on... Käytiin kysäisemässä joltain pienen kaupan kassatytöltä neuvoa, ja selvisi, että kävellen sinne kestäisi tunteja. Mutta reitti oli kuitenkin simppeli: kävelkää vaan sitä tietä pitkin suoraan, ihan loppuun asti. Ei voi eksyä.

Sisko vähän narisi, mutta minä ajattelin, että whatever, mitä muutakaan voitaisiin tuona sateisena päivänä tehdä - kävellään! Ja niinpä askel askeleen eteen...

Kuten näkyy, maisemat olivat komeita, vaikka olikin sateista ja sumuista. Kastuttiin housuista kivasti, mutta onneksi ei ollut kylmä.

Tämän kuvan ottaessani tajusin, että kameran linssissä oli tahra + se oli ihan märkä = not gooood! Yritin hinkkailla sitä, vaikka ei se varmaan kauhean hyvää sille tehnyt...

Tässä vaiheessa sade lakkasi - vähäksi aikaa.

Fiilis vähän kohosi, kun jonkun 4 tunnin kävelyn jälkeen löydettiin tuo kyltti - JES!

Ja tästä opasteesta myös. Tuonne mennään! Ihan loppumatka oli siis autoilijoidenkin taitettava jalkaisin. Joku about kilometri. Maasto oli hieman haastava, varsinkin kun oli märkää, joten sai välillä hetken miettiä, että minne laittaa jalan.

OH MY GOD I CAN SEE IT!

Putous oli silmiä hivelevä näky, keskellä peltoa, joka oli korkeiden kukkuloiden ympäröimä. Vautsi vau. Se koko näky oli niin upea, ettei sitä edes kunnolla pystynyt kameralle tallentamaan, what a shame. Mutta kun se oli siinä silmien edessä, niin tiesi, että tuntien kävely oli sen kaiken väärti. Emma was very happy!

Olinkohan vähän innoissani.

Ihan putouksen alle olisi päässyt, jos olisi ensin mennyt tuota nuoraa pitkin, mutten kehdannut yrittää, koska siellä satoi ja tuuli niin voimakkaasti.

Paluumatkalla mietittiin, että pitäisikö mennä bussilla, mutta viimeinen vuoro oli siltä päivältä ilmeisesti mennyt, joten tyydyttiin kävelyyn sitten. Onneksi ei enää satanut, jes!!

Lampaita. Oli. Paljon.

Yksi lempparikuvistani.

JES!

Käveltyämme ihmisten ilmoille mentiin heti ensimmäiseen raflaan, mikä tuli vastaan. Sisko juoksi ensin vessaan, ja minä menin tilaamaan ruoat meille.

Seuraavana yönä nukuttikin yllättävän hyvin...