Matkattiin bussilla Invernessistä Fort Williamiin, missä vietettiin 3 yötä - eli eniten öitä yhdessä paikassa koko matkallamme.
Bussista otettuja kuvia.
Bussin reitti kulki aivan Ness- joen vierestä, joten näimme upeita maisemia sekä linnoja ja niitä turistipaikkoja, minne olisimme halunneet mennä... Hmh. No voidaanpahan sanoa, että nähty on!
Fort William oli pieni, mutta söpö kaupunki, joka vetää paljon turisteja puoleensa, sillä siellä sijaitsee Brittein saaren suurin vuori - Ben Nevis (1344 metriä). Maisema on lisäksi komeiden kukkuloiden piirtämä. Eikä unohdeta, että monia leffoja on kuvattu kaupungissa ja sen lähistöllä (mm. Potterit, Braveheart, Highlander yms.).
Meidän hostelli, yövyttiin kuuden hengen female dormissa.
Fort Williamin keskustassa tyttö soitti säkkipilliä.
Pääkatu.
Ouuujeee, Harry Potter juna! Löydettiin mainos juna-asemalta.
Keskustan tuntumaa.
Meidän ensimmäinen päivä meni tekemisiä pohdiskellessa sekä korttien kirjoittelussa, ja turistikauppoja koluttaessa. Lisäsi törmättiin yhdessä baariraflassa johonkin ruotsalaisten eläkeläisryhmään ja saatiin parista rouvasta juttukavereita, koska he istuivat meidän pöytään (oli niin täyttä).
Seuraavana aamuna satoi, mikä ei tullut hirveän yllätyksenä, vaikka vähän olin toivonut, ettei sataisi. Käytiin heti aamusta tiedustelemassa, olisiko siihen Jacobite -höyryveturiin paikkoja vapaana. Kuten aavistelinkin, ei ollut samalle päivälle. Seuraavalle päivälle kyllä oli, ja napattiin sitten liput (33 puntaa/hlö normivaunussa) itsellemme. Olihan sitä kuitenkin sen verran loistokkaaksi ajeluksi kehuttu, että pakko se oli kokea.
Se siitä. Sen päivän missioni oli nimittäin kävely. Halusin kävellä Steall Fallseille. En ollut ihan varma reitistä, ja ensin meinattiinkin kävellä ihan väärään suuntaan, kunnes skottipariskunta opasti oikealle tielle.
Ennen kävelyn aloittamista käytiin kuitenkin ostamassa vettä pitävät takit itsellemme, koska eihän meillä mitään sellaisia ollut.
Meidän harhailupolku...
No jee....
Telttoja pystyssä metsässä.
Palattiin harhailun jälkeen oikealle tielle, ja käveltiin jonkin matkaa, kunnes alettiin miettimään, että kuinkakohan kaukana se paikka oikein on... Käytiin kysäisemässä joltain pienen kaupan kassatytöltä neuvoa, ja selvisi, että kävellen sinne kestäisi tunteja. Mutta reitti oli kuitenkin simppeli: kävelkää vaan sitä tietä pitkin suoraan, ihan loppuun asti. Ei voi eksyä.
Sisko vähän narisi, mutta minä ajattelin, että whatever, mitä muutakaan voitaisiin tuona sateisena päivänä tehdä - kävellään! Ja niinpä askel askeleen eteen...
Kuten näkyy, maisemat olivat komeita, vaikka olikin sateista ja sumuista. Kastuttiin housuista kivasti, mutta onneksi ei ollut kylmä.
Tämän kuvan ottaessani tajusin, että kameran linssissä oli tahra + se oli ihan märkä = not gooood! Yritin hinkkailla sitä, vaikka ei se varmaan kauhean hyvää sille tehnyt...
Tässä vaiheessa sade lakkasi - vähäksi aikaa.
Fiilis vähän kohosi, kun jonkun 4 tunnin kävelyn jälkeen löydettiin tuo kyltti - JES!
Ja tästä opasteesta myös. Tuonne mennään! Ihan loppumatka oli siis autoilijoidenkin taitettava jalkaisin. Joku about kilometri. Maasto oli hieman haastava, varsinkin kun oli märkää, joten sai välillä hetken miettiä, että minne laittaa jalan.
OH MY GOD I CAN SEE IT!
Putous oli silmiä hivelevä näky, keskellä peltoa, joka oli korkeiden kukkuloiden ympäröimä. Vautsi vau. Se koko näky oli niin upea, ettei sitä edes kunnolla pystynyt kameralle tallentamaan, what a shame. Mutta kun se oli siinä silmien edessä, niin tiesi, että tuntien kävely oli sen kaiken väärti. Emma was very happy!
Olinkohan vähän innoissani.
Ihan putouksen alle olisi päässyt, jos olisi ensin mennyt tuota nuoraa pitkin, mutten kehdannut yrittää, koska siellä satoi ja tuuli niin voimakkaasti.
Paluumatkalla mietittiin, että pitäisikö mennä bussilla, mutta viimeinen vuoro oli siltä päivältä ilmeisesti mennyt, joten tyydyttiin kävelyyn sitten. Onneksi ei enää satanut, jes!!
Lampaita. Oli. Paljon.
Yksi lempparikuvistani.
JES!
Käveltyämme ihmisten ilmoille mentiin heti ensimmäiseen raflaan, mikä tuli vastaan. Sisko juoksi ensin vessaan, ja minä menin tilaamaan ruoat meille.
Seuraavana yönä nukuttikin yllättävän hyvin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti