BAM!

Kävellessäni tänään, 1.6., kolmen jälkeen aamuyöstä keskustasta kämpille, minua hymyilytti. Ei ollut hirveän kylmä. Linnut lauloivat. Oli hirvittävän valoisaa. Todella rauhallista.

Minulle se myös tarkoitti jotain suurempaa - kesäkuu. Sitä olin odottanut kauan. Kesäkuun jälkeiset kuukaudet kun sattuvat rullaamaan vinhaa vauhtia loppuun ja sitten koittaa syksy. Lisäksi kesäkuu tarkoitti eräänlaista irtautumista vanhasta tällä kertaa. Uusien purjeiden nostamista kohti tuntematonta.

Olo oli helpottunut suoraan sanottuna.

Tämä kaikki merkitsee blogin loppumista. Tai loppuminen on ehkä ihan väärä sana – siirtyminen voisi olla parempi.

Tämä blogi loppuu, jotta uusi voisi alkaa. Koska koin tarpeelliseksi luoda uuden blogin, sillä elämässäni on meneillään pieniä muutoksia.

Minkälaisiako? Sen saatte selville TÄÄLTÄ. Nimi on sama, kirjoittaja on sama. Kaikki alkaa huikealla paljastuksella, joka saattaa olla vain itselleni huikea, muille ei. I don't know.

Anyways, see you over there!

Kuvatukset goooooglesta.

Be Brave

Maybe there’s a way out of the cage where you live
Maybe one of these days you can let the light in
Show me how big your brave is

Noniin. Alan itse asiassa olemaan aikasta ready isoon julkistamispostaukseen. Olen valmistellut sitä tässä kaikessa hiljaisuudessa, ja tehnyt monta versiota siitä. Tarkkaa puuhaa, heh!

Get ready... Huomenna tai ylihuomenna... Saatte kuulla kaiken! Jeiiiii!

Kuva: google

Yo

Höhöö.

Onpas viime merkinnästä kulunut kaaaaauan. Tämäkin jäänee vimeiseksi merkinnäksi toukokuulta. Ehkä? Meinaan, on aika hulinaa aina toukokuun loppuun asti. Milloinkahan sitä voisi levähtää taas? Hmm, saas nähdä.

Anyways, majailen tällä hetkellä taas Helsingissä. Perjantaina kävin ID kortti -kuvauksissa ja sain kuvaani ihme blondeja raitoja. Ilmeisesti salamalla oli osuutta asiaan...

Tänään sitten aloitin jälleen kerran kahden viikon kurssin lentokenttätöihin. Löytyi sieltä 2 muutakin tuttua naamaa, jotka olivat päässeet suorittamaan kurssin uudestaan. Meitä on kurssilla yhteensä 12 tyyppiä, vaikka kai 13 pitäisi oikeasti olla - listan mukaan. Noh, näillä mennään.

Ihanat kurssipäivät alkavat ma-pe aina klo 8:30 ja loppuvat ennen viittä (tänään päästiin neljältä) iltapäivällä. Papereita selaillessa alkoi taas muistumaan mieleen asioita.

Lisäksi olisi pari 3-5 sivun kouluesseetäkin tehtävä ennen kuun loppua. Yaiks! Kiirettä siis pitänee.

Vielä joutunette hetkisen odottamaan suurta uutistani, jonka julkistanen sittenkin ensi kuussa, kun on enemmän aikaa.

Nähkäämme siis kesäkuussa! Tai no siis ei nähdä, vaan kuullaan... Tai jotain...

Kaikennäköistä

Aikamoista kiirettä on ollut, eikä se kiire tule vähään aikaan hellittämään. Tai no, missäköhän vaiheessa sitä kiirettä ei olisi?

Tämä viikonloppu meni kamsuseni A:n hoodeilla vieraillessa M:n, T:n ja J:n kanssa. Hengailtiin maaseudulla, nautiskeltiin lämpimistä säistä ja oltiin vain. Pitkästä aikaa sai oikeasti vain olla, ja se oli niiiin rentouttavaa! Eilen illalla tosin intouduttiin pelaamaan Monopolya juomapelin kera, joka löytyi netin syövereistä, ja aamulla oli melko heikohko olo... Kämpille päästyäni lepäilin vähän aikaa, ja kävin Hesburgerista hakemassa kerrosaterian kohmeloon olooni. Se on aika perus - käydä juomisillan jälkeisenä aamuna hakemassa roskaruokaa. Sitä aina tekee mieli etenkin silloin jostain syystä!

Kerrosateria katosi nopeasti parempiin suihin. Tässä aineisto rikospaikalta löydettynä.

Tällä viikolla myös selvisi auton kohtalo! Isä soitti vakuutusyhtiöömme kiukkuisen puhelun, kun ei ollut kuulunut mitään pitkiin aikoihin, ja samana päivänä saikin kuulla, että asia oli ratkennut meidän eduksemme! Toinen osapuoli maksaa siis. Jesjes, eli ihan hyvin kävi! Nyt ei tarvitse miettiä sitä juttua enää, se on hoidossa.

Tällä viikolla ärsyynnyin lopullisesti läppäriin, joka on sekoillut muutaman kuukauden ajan enemmän tai vähemmän. Se deletoi kirjoittamiani tekstejä samalla oman mielensä mukaan jne. Konehan minulla oli ollut puolitoista vuotta vasta, ja yritin etsiä sille takuukuittiakin, mutta enpäs löytänyt. Ilmeisesti vika oli kuitenkin vähän sellainen, että korjaaminen olisi tullut kalliimmaksi, joten päätin hankkia uuden koneen. Harmittihan se, mutta jos kone ei toimi, niin kyllähän sitä vähän pulassa on.

Uusi läppärini on merkkiä HP, vaikka yritinkin hieman välttää sitä, koska netistä lukee aina huonoja arvioita kyseisestä merkistä. Gigantin myyjä sai kuitenkin ylipuhuttua. Katsotaan nyt sitten, kuinka kauan tämä jaksaa pelittää.

Pitäisi myös aloittaa suomen kielen tenttiin lukua. Koe on 7.5., enkä ole vielä aloittanut tuota about 300 sivun pituista romaania vielä. Ensi viikko on tosin vapaata, joten päätin aloittaa huomenna lukemisen. I can do it!

Ah, ja sitten vielä lentokenttätyöstä! Sain kuulla, että joudun käymään uudestaan kahden viikon kurssin sinne, koska viimeksi olen ollut kyseisiä työtehtäviä tekemässä kuitenkin pari vuotta sitten. Kurssi alkaa 19.5. mikä taisikin olla nimipäiväni... Jos muistan oikein. Anyways, olen oikeastaan aika tyytyväinen, että joudun käymään kurssin uudestaan, sillä paljon on unohtunut tässä välissä, joten hyvä kerrata taas asiat läpikotaisin. Varmasti asiat palautuvat mieleen nopeasti, kun pääsen kurssimateriaaleihin käsiksi. Plus kurssi on palkallinen, mikä on tietysti myös mahtava juttu!

Huomasin muuten, ettei ainakaan työkkärin sivuille ollut ilmestynyt hakua kentälle. Hmm, mielenkiintoista. En yhtään tiedä, miksi. Pitänee kysäistä myöhemmin esimiehiltä, kun tapaan heidät ensi kuussa.

Muuten täällä kaikki hyvin, vaikka vieläkin tekisi mieli huutokirjoittaa tänne se big announcement, mutta vielä ei ole sen aika. Ensi kuun lopussa sitten aikaisintaan. Odottakaas vain! Ja ei, en ole parisuhteessa tai menossa naimisiin tai raskaana. Tsihihihi!

Please Don't Stop The Music

Uiiii vitsit, mitä kaikkea elämää mullistavaa tässä onkaan tapahtunut, mutta sorry dudes and dudettes - ette saa kuulla niistä asioista kuin vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa täällä blogin puolella! Miksikö? No ihan vaan sen takia, etten halua kaikkien tietävän tästä juuri nyt, heti. You'll understand what I mean when I tell you later. Ehkä.

Nyt vuorossa tällainen lyhyehkö postaus...

Olen viime aikoina kuunnellut hirveästi biisejä, joita kuuntelin paljon jenkeissä ollessani. Niihin kappaleisiin on muodostunut melko vahva tunneside, ja joka ikinen kerta, kun ne kuulen, monet monituiset muistot pulpahtavat mielen pintaan. Vieläkin niitä kuuntelee hymyssä suin, ei sille mitään voi.

Tässä muutamia helmiä:

Hahahahaaa, ja sitten loppuun vielä biisi, jota tulee jostain kumman syystä kuunneltua aina huhtikuussa. Sitä on kuunneltu aina ala-asteen musiikkitunneilta asti. Sieltä se on seurannut tänne saakka. Minulla on aina ollut viha-rakkaus -suhde siihen, mutta en voi sille mitään, että AINA väkisinkin tulee keväinen fiilis Keltaisesta...

Vaivaiset 10 päivää toukokuuhun. Jippijaijjeiiii!

Autoilijan epäonnea

Viime viikko oli kyllä aikamoista epäonnea auton kanssa. Voi simpura sentään! En ole ikinä muutenkaan ollut kauhean läheisellä aaltopituudella autojen kanssa, mutta viime viikko oli erittäin, erittäin synkkää meidän suhteelle.

Ensinnäkin, käväisin tankilla, jätin hienosti pankkikortin siihen automaattiin, ja hurautin tieheni. Hyvä Emma! Ehdin tosin vain minuutin ajaa, kun aloin kopeloimaan taskuja, että missäs se pankkikortti on... Eiiiihh! Uukkari ja takaisin. Onneksi kukaan ei ollut vienyt korttia mennessään, vaan siinä automaatissa se törrötti minua odottaa. Huh. Onni onnettomuudessa, I guess.

... Vaan eipä kauaa, sillä pahempaa oli luvassa perjantaina, jolloin ajelehdin tietämättäni päin ratsiaa ja pääsinpäs visiteeraamaan poliisiauton kyydissäkin.

Olin nimittäin porukoilla käymässä ja illalla piti hakea veli nuokkarilta vai-mikä-se-nyt-onkaan-nimeltään. Se on siis kylän keskustassa, ja sinne ajaa joku 5 minuuttia meiltä. Takaisin tullessa päätin valita toisen reitin, kylän läpi, missä on nopeusrajoitus 40.

Kaasujalkaa tietysti vipatti, ja yli 40 se meni. Jossain vaiheessa huomasin pari autoa pysäköineen tien reunaan edessä ja kummastelin, mitä siellä oli tapahtunut. Samassa poliisi loikkasi keskelle tietä heilumaan, kaarsin sivuun hämmentyneenä (Miksi täällä on poliiseja, ei täällä ikinä ole. Ainakaan silloin ole ollut, kun minä tästä olen ajanut), ja rullasin ikkunan alas.

Ensin puhallutettiin, sitten poliisi näytti mittaria ja totesi, että 58 se näyttää. Niiiinpä tietenkin. Tämän jälkeen minulta kysyttiin ajokorttia. Ääneni muuttui piipittäväksi, kun vaikeroin, että öööhhh, sehän jäi kotiin... Poliisi pyöräytti silmiään, että niinpä tietysti ja kysyi rekisteriotetta. Se sentään löytyi.

Odotin sitten edellisen "potilaan" ulos poliisiautosta ja kävelin kunnon maalla-on-mukavaa -römppävaatteillani istumaan vuorostani sinne. Voinen raksia sen "olen istunut poliisiautossa" -kohdan yli nyt. Että sekin on koettu. Ei siinä mitään ihmeellistä tapahtunut, muutama sana vaihdettiin ja sakkolappu tyrkättiin meitsille käteen. 85 euroa. Kiitoskiitoskiitos.

"Ajelepas sitten varovaisesti seuraavalla kerralla." "Joooo, kyllähän noi rahat mieluummin vaikka ruokaan laittas... Taitaapi tämä kuukaus mennä nuudeleita vedellessä."

Kolmas inhottava juttu oli se, kun isä ilmoitti, että ilmeisesti tässä parkkipaikalla sattuneen kolahduksen toinen osapuoli oli ilmoittanut, että ollaan molemmat syyllisiä. Se siis tarkoittaa sitä, että vielä tarkemmin ja pidempään tullaan asioita selvittelemään. Nggghhhh.

Katulamppu heiluu

Viimeinen päivä maaliskuuta! Hip hip hurraa! Olen odottanut kesää vaikka kuinka kauan, ja nyt se taas lähenee kuukaudella.

Sen kunniaksi jakaisin tämän biisin täällä. Sitä olen kuunnellut aika paljon sen ilmestymisestä saakka. Se on aikasta hyvä. Kannattaa kuunnella.

Niin siis tästä biisistä tykkäämisellähän ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, että ihana Maija Vilkkumaa on sanoittanut sen... Haha, sen kyllä huomaa!

Keikalla

Viime lauantaina olin Neljän Ruusun keikalla. En fani ole, ja tiedän vain ne radiohittibiisit heiltä. Se ei kuitenkaan estänyt minua ja kavereita innostumasta keikkatiedosta. Onhan ne radiohittibiisit kuitenkin aika timantteja suomalaisen musiikin pienessä piirissä!

Tässä nyt jotain kuvia keikalta (jotka - kyllä vaan - otin kämäisellä skottien sateesta kärsineellä digikameralla. Vielä se vähäsen elossa onpi!), ja lopussa lyhyitä Emman kuulumisia.

Ensimmäinen kuva keikalta. Nähtävästi yritin innoissani punaisia kynsiäni posetuttaa kameralla. Ja onnistuin.

Joku yleisöstä innostui repimään Ilkka Alangon hienoja vermeitä.

Valuva taivas - yksi ehdottomista suosikeistani. Videon lopussa näkyy viitomistakin!

Kuulumiset? Hmm.

Kirjatentti lähestyy, ja laskin, että jos 100 sivua viikossa luen, niin I can do it!

Englanti alkoi tänään, ja oli mielenkiintoista puhua englantia piiiitkiin aikoihin. Hieman kangerteli, mutta kyllä se kieli siellä jossain on, kunhan hieman kaivelee!

Koulujuttuja on ihan hirveästi. Olen lähes koko ajan jossain menossa, ja jos en ole, niin kyhjötän koulutehtävien kimpussa. Onneksi enää 2 kuukautta, jaksaa jaksaa!

Niin, ja tällä viikolla tuli joku takatalvi tai joku. Melkein kevättähän se koko talvi on ollut, ja kaipa se tulee takaisinkin, koska huomenna on joku +6 ja vettä sataa. Ilmeisesti.

Kuinkas sitten kävikään

This is what happens sometimes.

Tai vähän niin kuin first time evöööö! Yhyy...

Sattuipa siis tänään niinkin sopivasti, että kurvailin omaa parkkipaikkaani kohti, kun olin tulossa koulusta. JA sitten tämä vastakkaisella parkkipaikalla kotiaan pitävä auto lähti peruuttamaan taakseen katsomatta ja minua siis huomaamatta. Tai siis se kuski, ei auto. Tai molemmat. Tajusin vähän liian myöhään, että hemmetti - mitä tuo nyt lähti peruuttamaan, minähän olen tässä... Sehän törmää!

Ja niin törmäsikin. Onneksi ei kovaa, mutta sen verran kuitenkin, että lommot näkyy.

Vaihdettiin sitten puhelinnumerot törmääjän kanssa, ja soitin isällekin, koska isän nimissähän tuo auto on. Huomenna pitää täytellä vakuutuskaavakkeita ja aaargh, en edes halua muistella, mitä kaikkia kohtia siinä oli. Paljon vähän kaikenlaista.

Pienen ärsytyksen ohjaamana menin ostamaan kirpparilta (koska satuttiin olemaan siellä frendien kanssa) kännykkäkorun ja siihen mätsäävät korvikset...

Hahhahah kolhiintunut ex-kännykkäkoru sujahti pussiin... Bye bye!

SÖPÖÖÖÖTTT!

En ole kauhean hyvä ostamaan kirppareilta yhtään mitään, mutta nuo pienet ihanuudet saivat pyörrettyä pääni.

Emman tiistai

GOOOD MOOORNIIINGG ~ ~

Who is she? Noh, siinä se Emma juuri heränneenä. Literally. Kaiveli vain kameran esille ja otti selcan puolinukuksissa kello kympiltä aamulla. Koska koulu alkoi ah-niin-ihanasti vasta puolilta päivin. Saattoi silti kymmenelta vielä väsyttää, sillä tuli kukuttua puoli kolmeen aamuyöstä korealaisia draamoja katsellessa... Koska kerrankin sai valvoa!

Eipä siinä mitään, aamutoimet suorittamaan (kyseisenä aamuna ensin vaatteiden vaihto, vessa, ripsari, hiusten kreppaus, hampaiden pesu, BB Cream tai mikä onkaan naamaan) ja volaaa she's ready!

Kuva on taas jotenkin ihan kämäinen, ja naama näyttää ihmeellisen oranssilta (se ei todellakaan näytä luonnossa NOIN oranssilta) ja huone sotkuisempi kuin kuva antaa ymmärtää.

Sitten reppu valmiiksi, vaikkei sinne oikeastaan hirveästi tarvitsekaan tavaraa - ja menoksi! Auton pihalla käynnistäessäni radiosta putkahti soimaan It's A Beautiful Day, ja olihan se fiilis sitten melko aurinkoinen, koska oli arskat päässä, aurinko paistoi, linnut lauloi, ei ollut hirveän kylmä, vaan melko kuivaa, vaikka motarilla pöllysikin hiekka tai jotain sellaista (hyi).

Koulu alkoi ruokailulla, jatkui suomen kielen parissa ja sen jälkeen jollain Kelan infopläjäyksellä tulkkausjärjestelmästä.

Sen pituinen se. Kämpille päin mars!

Kämpillä olin joskus 16:15 ja sen jälkeen menin dataamaan, minkä jälkeen ajattelin, että voisi sitä syödäkin jotain, ja söin edellisenä päivänä tekemääni kana-kasvis-pasta-höttöä ja datasin vähän lisää. Vaikka olisi pitänyt aloittaa lukemaan siihen Kuurojen historia ja kulttuuri -kirjatenttiin, jonka päätin suorittaa huhtikuussa!

Kirja onnistui kyllä hyppäämään syliini, ja avautua johdannon kohdalta, mutta sitten pohdiskelin, että tilanne vaatii teetä, ja niinpä kirja päätyi taas lattialle, ja menin tekemään teetä.

Teen nautin joskus riparilahjaksi saaneesta mukistani. Hyvä muki se on. On on.

Nyt mietin, että miten se kello on jo yhdeksän pm, ja että eihän haittaa, jos ei käy tänään lenkillä, jos eilen kävi. Ja että pitäisi ommella yksi haalarimerkki haalareihin (no voi näitä AMK:laisen huolia!). Ja että on se kumma, etten saa siivottua tätä huonettani. Mahdolliset vieraat - etukäteisvaroitus strongly recommended.

Jees. Sellainen päivä. Normaali siis.

Viime viikosta Helsingissä ei ole olemassa mitään kuvamateriaalia, sillä koko siellä olo aika oli melko kiireistä. Kerran kävin kuurojen yhdistyksellä ja tapasin kavereita ja kävin katsomassa The Gravityn ja tein muffinsseja ja koulujuttuja.

Lauantaina Neljän Ruusun keikka! Oh yeah!

Niin. Nyt voisin ihan oikeasti nostaa sen tenttikirjan syliin taas ja aloittaa lukemisen. On siinä kuitenkin joku 350 sivua. About.

Bye bye February!

Stressaava ja väsyttävä. Sitä on pian päättyvä helmikuu 2014 minulle ollut. Ryhmä- ja yksilötehtäviä kasapäin sekä lähestyvien deadlinejen kanssa painiskelua. Yritäpä siinä sitten kahlata koulussakin, että pääsee kurssit läpi. Huhheijjaa! Jouduinpas karsimaan vapaa-ajastani k-draamojenkin katselua, mikä voi tulla monelle minut tuntevalle yllätyksenä. Nimim. k-draama-addikti...

Tämän viikon maanantaina me amk:laiset jalkauduttiin busseihin jakamaan tietoa HUMAKista ja sen koulutusaloista. Jaettiin esitteitä, karkkeja yms. yms. matkustajille. Bussikuskille tosin unohdettiin antaa... Huuups!

Eli siis sellainen bussitempaus oli kyseessä. Ihan ok, vaikka suurinta osaa ei tainnut juuri kiinnostaa. Oli siellä muutama kiinnostunut, mikä tietysti oli aivan mahtavaa! Bussissa mainostaminen vaan ei ehkä ole otollinen paikka kouluista mainostamiselle...

Tällä viikolla on myös tuskasteltu kovasti suomen ja ruotsin kielen parissa. Tänään oli ruotsin syventävä ammatillinen -koe, ja siinähän oli kirjallista, kuuntelua ja sitten piti vielä puhuakin! Puhuminen oli kyllä aika jäätävää, mutta onneksi sentään kysymykset olivat valmiina, ja niiden pohjalta sitten vastattiin. Sen jälkeen opettaja totesi, että ihan jees, pääsit läpi. Jesjesjes, eli se osio ainakin meni läpi! Ah, I'm so happyyyyy! Eikun... Jag är så glad... Tai jotain. Toivottavasti muutkin osiot menisivät (edes sitä rimaa hipoen!) läpi, niin ei tarvitse enää ikinä lukea ruotsia. Hihihihi!

Toissapäivänä onnistuin myös katkaisemaan kännykkäkoruni koiralta (se on siitä Late Lampaasta vai mistä lie) pään irti vartalostaan. Tai siis, huomasin, että se oli puoliksi jo irti, ja repäisin sen sitten kokonaan pois. Muuten sen roikkuminen olisi häirinnyt...

Siinä se sitten roikkuu, pää vain... Vähän ehkä creepyä, mutta kunnes paremman keksin, niin siinä roikkukoon!

Tänään alkoi "itsenäinen työskentely" -viikko. Koska huomenna ei ole enää koulua. Talvilomanakin kai ensi viikko tunnetaan, mutta me amk:laisethan olemme ahkeria ja teemme koulutehtäviä!

Niin. Voi miten toivoisinkaan, että olisi oikea loma, mutta pläääh - pari deadlinea on ensi viikolla, ja ne työt pitää siis pökäistä valmiiksi within a week. Yaiks!

Sunnuntaina käännän Kentsuni nokan kohti Helsinkiä. Tarkoitus olisi ehkä visiteerata Kuurojen Liitossa tai jossain. Ja nähdä kavereita. Ja tehdä niitä hemmetin tehtäviä.

Tänä iltana en kuitenkaan niistä jaksa murehtia, sillä meillä on kavereiden kanssa viini ja juusto -ilta. On siellä jotain keksiä ja viinirypäleitäkin mukana. Hehe. Ihanaa! Tervetuloa maaliskuu!

PIZZAA!

RAAAH!

Löysin kotikokista aivan mielettömän makoisan pizzan ohjeen, minkä voi tehdä nopeasti ja aika edullisestikin (totta kai riippuen täytteistä). Kokeilin sitä eilen ja tein sitä tänäänkin - ja kyllä, teen sitä vielä huomennakin! Koska täytteet riittävät!

Pohjaan tarvitsee...

1 kananmuna

5 rkl vehnäjauhoja

4 rkl kermaviiliä

ripaus suolaa

Sekoitat nuo kaikki yhteen, kunnes löysä taikina on tasaista. Sitten humpsautat pannulle koko jutun (laitoin vielä ennen sitä pannulle hieman voita), ja annat olla liedellä keskilämmöllä (itse väänsin 3 kohdalle).

Kun pohja on päältä tasoittunut (siinä ei kestä kauaa), alat mättämään kaikki täytteet siihen päälle.

Itse laitoin tomaattimurskaa, tonnikalaa, kinkkusuikaleita, tomaattia, pepperonia, juustoa ja oreganoa. Tuossa järjestyksessä. Namiiiii!!

Sitten kansi päälle ja annat olla sen niin kauan siinä, kunnes juusto on päälle ehtinyt sulaa. Voit myös kurkata pohjan alle, onko se missä vaiheessa. Aika nopeasti se on valmis.

Tämän jälkeen voit syödä... Etkä luultavasti ehdi ajattelemaan, että otanpas tästä kuvan ja laitan blogiin.

Hyvää ruokahalua!

Toivoo eräs onnellinen pizzan mussuttaja

P.S. Hyviä, nopeita ja edullisia ruokavinkkejä otetaan kiitollisna vastaan

Joillakin loppuu koulu, joillakin ei

Kiireet koulussa senkun jatkuvat, eikä tahti ainakaan tunnu hiljenevän 4. ja 5. jaksojen uusia lukkareita tarkastellessa. Oh my gooooood! Parin viikon päästä olevat suomen kielen ja ruotsin (etenkin sen!) kokeet tuskastuttavat kovasti, ja toivon niiiiin että ne olisivat jo ohi!

Tänään oli polttarit... Ähhhh eiiiiiiiiKÄ kun penkkarit. Hetken aikaa olin lievästi kateellinen kuorma-autoissa matkustaville abiturienteille, kunnes totesin, että nyt on aika hyvä olla tässä elämäntilanteessa. Lukioon kun en ole erityisemmin kaivannut sieltä lähdettyäni. Nimimerkki 4 vuotta omista penkkareista.

Oli loskainen nollakeli ulkona. Omissa penkkareissa oli joku -30, eikä se hirveästi naurattanut, kun jäsenet kangistuivat ja halusi vain sisälle lämpimään.

Meikäläisen karkkien keräily rajoittui yhdeksään, sillä keskityin ottamaan kuvia ja näyttämään sydän- merkkejä penkkareiden sankareille. Jotkut jopa vastasivat sydämin. No AWWWW.

Jossain noista rekoista hengaili varmasti myös abiturientti -kämppikseni, joka oli tyhjentänyt jääkaapin yläkerran noin paristakymmenestä siideristään ja parista punkkupullosta, kun tänä aamuna avasin sen oven.

Asiasta kukkaruukkuun - kesätöistä ei huolen häivää enää. Laitoin lentokenttä-esimiehelle emailia asiasta, ja toivoin, että hän vielä olisi siellä esimiehenä, eikä vaihtanut alaa tai mitään... Olihan viime kerrasta kuitenkin lähemmäs pari vuotta, kun siellä olin töissä viimeksi. Onneksi sieltä tulikin viestiä, että tervetuloa takaisin. Olin nimittäin laiska, enkä jaksanut etsiä muualta töitä. Doh, problem solved siltä erää. Tosin jos jolla kulla olisi Helsingistä asunto vuokrattavana kesäksi, niin ilmoittakoon minulle asiasta! E:n luokse en nimittäin pääse, sillä hällä alkaa jonkinmoinen remppa siellä kesällä.

Opiskelijaelämän pieniä iloja

... On se, kun menet Prismaan ostamaan haalaribileisiin jotain kivaa (ja ehkä pakenemaan kämpillä odottavaa puheen viimeistelyä suomen kielen tunnille ja viittomakuulusteluun kertaamista ja olihan ne ruotsinkin tyhmät tehtävät vielä siellä), ja harhailtuasi sikin sokin edes takaisin läpi koko kaupan ja kun kahlailtuasi aikasi ja löydettyäsi oikeastaan kaikki tarpeellinen ja ei-niin-tarpeellinen, bongaat kanankoipipakkaukset alennuksesta. ALLE EURON KAIKKI RAINBOW'N KANANKOIPIPAKETIT!! Voi sitä opiskelijan riemua, kun upotat kätesi kanapakettien sekaan ja etsit halvinta mahdollista yksilöä!

Ja sehän löytyi, 89 senttiä. VAIN 89 senttiä. Itkettää melkein!

Tämän jälkeen lähdet iloisesti hyrähdellen ja melkeinpä pienesti hyppelehtienkin kassoja päin, kunnes tajuat, että hemmetti, eihän kämpillä ole leivinpaperia! Käännyt ja pieni ahdistuneisuus hiipii rintaan... Miten tästä sokkeloisesta kaupasta löytää jotain leivinpaperia?? Koluat kaupan (taas!)päästä päähän, mutta ei-löydy-mitään-ei. Luovutat, ja nöyrryt käymään vielä kerran lähikaupassa ostamassa sitä leivinpaperia.

Nyt on kaikki niiiiin hyvin <3

Haaste

"Nyt kyllä kirjoitan paljon blogiin, joo!" - alkuvuoden salainen plääni ei oikein meinaa toteutua, mutta once again - pahemminkin voisi mennä. Hemmetin kiireet.

Hanna heitti BOMWEmmaa blogihaasteella tuossa jokin aika sitten, jiihaa! Vastailen parhaani mukaan...

"Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyy se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin saat viedä pullakahvit mukanasi (kopioi kuva)

(Ei ole aivan pakko jakaa kuitenkaan)

Esitän kysymyksiä jotka saattavat tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskusteltaessa.

Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiin?

Voit vastata myös pelkästään valokuvin!"

1. Mikä on sisustustyylisi?

Jaa, ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä tyyliä. Sisustan vähän sen mukaan, mitä kivaa ja söpöä silmään kaupasta tarttuu, ja raahaan sen mukanani.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

Heh, no solussa kun asun, niin kyllähän se tämä oma pieni huone on! Vähitellen sain tänne kamat, eikä tuossa vieläkään ole mattoa, mistä olen haaveillut muutosta asti. Mutta kun vielä ei ole sellaista kivaa ja söpöä sattunut silmään!

Verho on ollut vinossa siitä asti kun sen ikkunan eteen taiteilin.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Matkustamiseen. Tai noh, riippuu siitä, kuinka kallis matka kyseessä. Mutta yleensä siitä ehdottomasti kaikkein vähiten saan omantunnon tuskia.

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Ööööö. Siis säännöllisesti vai? Dohhhh, vuokra syö suurimman osan tuista, ja sitten tulee tietysti ruokaan ja bensaan käytettyä ihan mukavanlaisesti rahaa. Jos epäsäännöllisesti, niin matkustelu - oli se sitten lähelle tai kauas, niin aina siihen jonkin verran menee.

5. Mistä ajasta unelmoit?

Vapaa-ajasta! Haha! Onhan niitä ihan hirveästi, niitä aikoja, mistä unelmoin. Unelmoin kesästä, ja sitten syksyn harjoittelusta, ja siitä, pystyisinkö silloin lähtemään harjoitteluun ulkomaille. Unelmoin myös vaihtoajasta ulkomailla, minkä tulen luultavasti toteuttamaan kolmosen syksyllä. Unelmoin koulun jälkeisestä ajasta - mitä sitten tapahtuu, missä olen töissä, osaanko kaiken? Unelmoin maailmanympärysmatka-ajasta... Joo!

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Hmm. Vai huonoin... Jos kävisi oikeasti niin kuin 2012 -leffassa, niin se olisi kyllä aika huono säkä.

7. Missä asiassa olet tunnollinen?

En ainakaan siinä "aloitan kotitehtävät ajoissa, enkä tee niitä palautusta edeltävänä päivänä!" -sanomisessani. Sen sijaan olen huomannut, että töissä ollessani olen ollut aina todella tunnollinen.

8. Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?

Olen aika hyvä antamaan anteeksi. Myöhästymiset, erehdykset, väärinkäsitykset yms. annan anteeksi.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Voi että kun meitä naisia on niin paljon, ja niin erilaisia! Todella hankala määrittää yhtä ominaisuutta, joka kattaisi kaikki naiset. Joten en edes yritä määrittää. Jep, se oli vastaukseni.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Kääääk! Tähän pätee ehdottomasti sama vastaus kuin edelliseen.

Jatkan tätä eteenpäin jakamisen perinnettäni, eli jakamattomuutta. You're welcome!

Studying... And dreaming...

Tai noh, yritetään ainakin. Opiskella siis. Kuvassa muutama sata sivua tiivistä asiaa aiheesta viittomakielisten historia ja kulttuuri. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä painaa... Huhhuh! Ei kai siinä mitään, mielenkiintoiselta teksti vaikuttaa, ei sen pitäisi kovin kuivaa purtavaa olla (sanoo siis hän, joka on aina inhonnut historian opiskelua). Kävin sen lainaamassa kotipaikkakunnan kirjastosta, minne se oli kulkenut pari viikkoa eräästä toisesta maakunnan kirjastosta... Eikun niin, taisinkin asiasta mainita viime kirjoituksessa!

Mitäs muuta tällä viikolla onkaan tapahtunut. Koulussa on ollut suomen kieltä, viittomakielisten historiaa ja kulttuuria, ja saatiinpa joku näyttelijäkin muutamaksi tunniksi meitä esiintymisessä opettamaan. Huomennakin koko päivä sitä. Ihan mielenkiintoista ja mukavaa on ollut.

Tosin meinaa itkettää SYVENTÄVÄ AMMATILLINEN RUOTSI! Se alkaa ensi viikolla. Vielä ei olla saatu tietoon edellisen ruotsin kurssin arvosanoja, mitä pelkään hirvittävästi. Oh please, edes se ykkönen riittäisi tänne! Läpi, jookos?!

Lisäksi olen tullut siihen päätelmään, että tämä talviaika on oikeasti sellaista tosi haaveiluaikaa. Tekisi hirveästi mieli lähteä jonnekin. Matkustelemaan. Blogia kauemminkin (tai vähemmänkin kauemmin... Öööö tai siis vähänkin aikaa) seuranneet tietänevät, että meikäläisellä on ikuinen, polttava matkakuume suonissa, ja sitä on erittäin vaikea saada aisoihin. Viime vuonna pääsin paljonkin toteuttamaan tätä kuumetta, mutta on se kumma, ettei sen matkustelun tuottama tyydytys jatku kauhean kauan. Whyyyyy??

Tähän ei nyt oikeasti auta tällä hetkellä mikään muu kuin se, että vähän siirtää niitä ajatuksia syrjään, ja keskittyy tähän hetkeen. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty - ajatukseni kun rullailevat päässä välillä hyvinkin sekalaisesti. Ahh...

Paluu arkeen

Ajelin tänään Kuopioon kahden ja puolen viikon kotona lomailun jälkeen, ja... Olipas se outoa. Olla ihmisten ilmoilla. Kotona kun 95% olin neljän seinän sisällä (ellen sitten käyttänyt koiraa lenkillä, mutta eipä sielläkään metsän keskellä kukaan tule vastaan) ja hengailin rennosti lökäpöksyissä ja vaan datailin. Ihan oikeasti niin. No mutta, kerrankin on AIKAA tehdä mitä haluaa, eli katsoa korealaisia draamoja. Netistä. Ja säästää samalla rahaa, kun voi majailla vanhempien nurkissa ja syödä niiden ruokia. Muahahahaha!

Ah ihana loma! Kuinka jäänkään sinua kaipaamaan!

Hieman helpottaa kuitenkin, sillä lukujärjestys ei näytä seuraavalle jaksolle pahalta, vaikka pitääkin mm. lukea sellainen muutama satasivuinen kirja kuurojen historiasta. Sen kirjan sain varattua kotipaikkakunnan kirjastosta, mutta se matkustaa sinne vasta tämän viikon perjantaiksi eräästä toisesta kirjastosta. Kirjatentin siitä voi sitten suorittaa missä kuussa tahansa - kesäkuuhun asti.

Nojoo. Kuopion kämpille saavuttuani yllätyin yhdeksästä kortista, jotka olin saanut poissaoloni aikana. Aloitin siis postcrossingin tässä joku kuukausi sitten pitkästä aikaa, kun muistin taas, kuinka mukavaa se on.

Lisäksi minut yllätti kaktus. Pyyhin pölyjä pöydältä, kun katseeni osui söpöön autossa istuvaan kaktukseeni, ja henkäisin ihmetyksestä, koska SEHÄN OLI SAANUT IROKEESIN PÄÄHÄNSÄ! Eli siis kukkinut. Heh.

Siis kuinka söpö se on? Kuinka söpööööö ! En ole yhtään huolehtinut siitä ja olen odottanut että se nuukahtaa siihen tai jotain muuta, mutta tällaisen pienen yllärin se sieltä itsestään puski. Aww!

Jepulis. Tästä on hyvä aloittaa taas viikko. Palaillaan!

Uuden vuoden lahja

Ai että, ei olisi voinut vuosi 2014 käynnistyä paremmin, kun jonkin aikaa odotettu lahja itselle saapui määränpäähänsä eilen. Ai että! Toivoinkin, että se tulisi tässä loman aikana! Olin jotenkin ajatellut, että joutuisin raahautumaan postiin asti hakemaan sen, mutta ei - se oli sullottu kivasti postilaatikkoon. Juuri ja juuri oli mahtunut...

Anyways, jo tovin olin haaveillut siitä, ja viime kuussa päätin toteuttaa pläänin. Löysin kivan yksilön, minkä hintakaan ei ollut paha, ja tilasin sen.

La Moda UK ei ollut itselleni ennestään lainkaan tuttu, mutta googlettelemalla sen bongasin. Tuote oli nätisti tuollaisen pehmeän kassin sisällä. Tuon kassin voisi itse asiassa hyötykäyttää, tuntuisi suorastaan tuhlaukselta heittää se pois.

Ja mitäs siis tilasinkaan?

15£ + 10£ (postimaksu) = 30,04€ = ei todellakaan paha hinta repusta

No SUPERSÖPÖN CUPCAKE REPUN TIETYSTI!

Aaaah, en tiedä, mistä olin alun perin saanut päähäni, että haluan söpön cupcake repun, koska eihän niitä hirveästi liikenteessä näe, mutta niin vain kävi. Olin muutenkin toivonut jotain söpöä uutta laukkua tai reppua seuraavaksi ostokseksi, koska tuo kauan käyttämäni musta laukku alkoi tympimään + olin onnistunut pariinkin otteeseen ruiskuttamaan joko aurinkorasvaa tai käsirasvaa sen päälle, eikä se ole koskaan pyyhkiytynyt siitä pois. Understood?

Oikeasti tuollaisen söpön repun ostamiseen ei edes tarvita mitään erityistä syytä ostaa se, right?

Tuo reppu on juuri mukavan kokoinen, siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja se kulkee kivasti selässä. Ainut negatiivinen asia on se, että jotenkin kummasti alkaa himoitsemaan niitä kuppikakkuja...

Nyt kuitenkin kelpaa tämä söpistys selässä kulkea niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Hip hip hurayhhh!!