lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kuinkas sitten kävikään


This is what happens sometimes.

Tai vähän niin kuin first time evöööö! Yhyy...

Sattuipa siis tänään niinkin sopivasti, että kurvailin omaa parkkipaikkaani kohti, kun olin tulossa koulusta. JA sitten tämä vastakkaisella parkkipaikalla kotiaan pitävä auto lähti peruuttamaan taakseen katsomatta ja minua siis huomaamatta. Tai siis se kuski, ei auto. Tai molemmat. Tajusin vähän liian myöhään, että hemmetti - mitä tuo nyt lähti peruuttamaan, minähän olen tässä... Sehän törmää!

Ja niin törmäsikin. Onneksi ei kovaa, mutta sen verran kuitenkin, että lommot näkyy.

Vaihdettiin sitten puhelinnumerot törmääjän kanssa, ja soitin isällekin, koska isän nimissähän tuo auto on. Huomenna pitää täytellä vakuutuskaavakkeita ja aaargh, en edes halua muistella, mitä kaikkia kohtia siinä oli. Paljon vähän kaikenlaista.

Pienen ärsytyksen ohjaamana menin ostamaan kirpparilta (koska satuttiin olemaan siellä frendien kanssa) kännykkäkorun ja siihen mätsäävät korvikset...


Hahhahah kolhiintunut ex-kännykkäkoru sujahti pussiin... Bye bye!

SÖPÖÖÖÖTTT!

En ole kauhean hyvä ostamaan kirppareilta yhtään mitään, mutta nuo pienet ihanuudet saivat pyörrettyä pääni.

Ei kommentteja: