maanantai 7. huhtikuuta 2014

Autoilijan epäonnea

Viime viikko oli kyllä aikamoista epäonnea auton kanssa. Voi simpura sentään! En ole ikinä muutenkaan ollut kauhean läheisellä aaltopituudella autojen kanssa, mutta viime viikko oli erittäin, erittäin synkkää meidän suhteelle.

Ensinnäkin, käväisin tankilla, jätin hienosti pankkikortin siihen automaattiin, ja hurautin tieheni. Hyvä Emma! Ehdin tosin vain minuutin ajaa, kun aloin kopeloimaan taskuja, että missäs se pankkikortti on... Eiiiihh! Uukkari ja takaisin. Onneksi kukaan ei ollut vienyt korttia mennessään, vaan siinä automaatissa se törrötti minua odottaa. Huh. Onni onnettomuudessa, I guess.

... Vaan eipä kauaa, sillä pahempaa oli luvassa perjantaina, jolloin ajelehdin tietämättäni päin ratsiaa ja pääsinpäs visiteeraamaan poliisiauton kyydissäkin.

Olin nimittäin porukoilla käymässä ja illalla piti hakea veli nuokkarilta vai-mikä-se-nyt-onkaan-nimeltään. Se on siis kylän keskustassa, ja sinne ajaa joku 5 minuuttia meiltä. Takaisin tullessa päätin valita toisen reitin, kylän läpi, missä on nopeusrajoitus 40.

Kaasujalkaa tietysti vipatti, ja yli 40 se meni. Jossain vaiheessa huomasin pari autoa pysäköineen tien reunaan edessä ja kummastelin, mitä siellä oli tapahtunut. Samassa poliisi loikkasi keskelle tietä heilumaan, kaarsin sivuun hämmentyneenä (Miksi täällä on poliiseja, ei täällä ikinä ole. Ainakaan silloin ole ollut, kun minä tästä olen ajanut), ja rullasin ikkunan alas.

Ensin puhallutettiin, sitten poliisi näytti mittaria ja totesi, että 58 se näyttää. Niiiinpä tietenkin. Tämän jälkeen minulta kysyttiin ajokorttia. Ääneni muuttui piipittäväksi, kun vaikeroin, että öööhhh, sehän jäi kotiin... Poliisi pyöräytti silmiään, että niinpä tietysti ja kysyi rekisteriotetta. Se sentään löytyi.

Odotin sitten edellisen "potilaan" ulos poliisiautosta ja kävelin kunnon maalla-on-mukavaa -römppävaatteillani istumaan vuorostani sinne. Voinen raksia sen "olen istunut poliisiautossa" -kohdan yli nyt. Että sekin on koettu. Ei siinä mitään ihmeellistä tapahtunut, muutama sana vaihdettiin ja sakkolappu tyrkättiin meitsille käteen. 85 euroa. Kiitoskiitoskiitos.

"Ajelepas sitten varovaisesti seuraavalla kerralla." "Joooo, kyllähän noi rahat mieluummin vaikka ruokaan laittas... Taitaapi tämä kuukaus mennä nuudeleita vedellessä."

Kolmas inhottava juttu oli se, kun isä ilmoitti, että ilmeisesti tässä parkkipaikalla sattuneen kolahduksen toinen osapuoli oli ilmoittanut, että ollaan molemmat syyllisiä. Se siis tarkoittaa sitä, että vielä tarkemmin ja pidempään tullaan asioita selvittelemään. Nggghhhh.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Katulamppu heiluu

Viimeinen päivä maaliskuuta! Hip hip hurraa! Olen odottanut kesää vaikka kuinka kauan, ja nyt se taas lähenee kuukaudella.

Sen kunniaksi jakaisin tämän biisin täällä. Sitä olen kuunnellut aika paljon sen ilmestymisestä saakka. Se on aikasta hyvä. Kannattaa kuunnella.



Niin siis tästä biisistä tykkäämisellähän ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, että ihana Maija Vilkkumaa on sanoittanut sen... Haha, sen kyllä huomaa!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Keikalla

Viime lauantaina olin Neljän Ruusun keikalla. En fani ole, ja tiedän vain ne radiohittibiisit heiltä. Se ei kuitenkaan estänyt minua ja kavereita innostumasta keikkatiedosta. Onhan ne radiohittibiisit kuitenkin aika timantteja suomalaisen musiikin pienessä piirissä!

Tässä nyt jotain kuvia keikalta (jotka - kyllä vaan - otin kämäisellä skottien sateesta kärsineellä digikameralla. Vielä se vähäsen elossa onpi!), ja lopussa lyhyitä Emman kuulumisia.

Ensimmäinen kuva keikalta. Nähtävästi yritin innoissani punaisia kynsiäni posetuttaa kameralla. Ja onnistuin.

Joku yleisöstä innostui repimään Ilkka Alangon hienoja vermeitä.









Valuva taivas - yksi ehdottomista suosikeistani. Videon lopussa näkyy viitomistakin!

Kuulumiset? Hmm.

Kirjatentti lähestyy, ja laskin, että jos 100 sivua viikossa luen, niin I can do it!
Englanti alkoi tänään, ja oli mielenkiintoista puhua englantia piiiitkiin aikoihin. Hieman kangerteli, mutta kyllä se kieli siellä jossain on, kunhan hieman kaivelee!
Koulujuttuja on ihan hirveästi. Olen lähes koko ajan jossain menossa, ja jos en ole, niin kyhjötän koulutehtävien kimpussa. Onneksi enää 2 kuukautta, jaksaa jaksaa!

Niin, ja tällä viikolla tuli joku takatalvi tai joku. Melkein kevättähän se koko talvi on ollut, ja kaipa se tulee takaisinkin, koska huomenna on joku +6 ja vettä sataa. Ilmeisesti.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kuinkas sitten kävikään


This is what happens sometimes.

Tai vähän niin kuin first time evöööö! Yhyy...

Sattuipa siis tänään niinkin sopivasti, että kurvailin omaa parkkipaikkaani kohti, kun olin tulossa koulusta. JA sitten tämä vastakkaisella parkkipaikalla kotiaan pitävä auto lähti peruuttamaan taakseen katsomatta ja minua siis huomaamatta. Tai siis se kuski, ei auto. Tai molemmat. Tajusin vähän liian myöhään, että hemmetti - mitä tuo nyt lähti peruuttamaan, minähän olen tässä... Sehän törmää!

Ja niin törmäsikin. Onneksi ei kovaa, mutta sen verran kuitenkin, että lommot näkyy.

Vaihdettiin sitten puhelinnumerot törmääjän kanssa, ja soitin isällekin, koska isän nimissähän tuo auto on. Huomenna pitää täytellä vakuutuskaavakkeita ja aaargh, en edes halua muistella, mitä kaikkia kohtia siinä oli. Paljon vähän kaikenlaista.

Pienen ärsytyksen ohjaamana menin ostamaan kirpparilta (koska satuttiin olemaan siellä frendien kanssa) kännykkäkorun ja siihen mätsäävät korvikset...


Hahhahah kolhiintunut ex-kännykkäkoru sujahti pussiin... Bye bye!

SÖPÖÖÖÖTTT!

En ole kauhean hyvä ostamaan kirppareilta yhtään mitään, mutta nuo pienet ihanuudet saivat pyörrettyä pääni.