Viime viikko oli kyllä aikamoista epäonnea auton kanssa. Voi simpura sentään! En ole ikinä muutenkaan ollut kauhean läheisellä aaltopituudella autojen kanssa, mutta viime viikko oli erittäin, erittäin synkkää meidän suhteelle.
Ensinnäkin, käväisin tankilla, jätin hienosti pankkikortin siihen automaattiin, ja hurautin tieheni. Hyvä Emma! Ehdin tosin vain minuutin ajaa, kun aloin kopeloimaan taskuja, että missäs se pankkikortti on... Eiiiihh! Uukkari ja takaisin. Onneksi kukaan ei ollut vienyt korttia mennessään, vaan siinä automaatissa se törrötti minua odottaa. Huh. Onni onnettomuudessa, I guess.
... Vaan eipä kauaa, sillä pahempaa oli luvassa perjantaina, jolloin ajelehdin tietämättäni päin ratsiaa ja pääsinpäs visiteeraamaan poliisiauton kyydissäkin.
Olin nimittäin porukoilla käymässä ja illalla piti hakea veli nuokkarilta vai-mikä-se-nyt-onkaan-nimeltään. Se on siis kylän keskustassa, ja sinne ajaa joku 5 minuuttia meiltä. Takaisin tullessa päätin valita toisen reitin, kylän läpi, missä on nopeusrajoitus 40.
Kaasujalkaa tietysti vipatti, ja yli 40 se meni. Jossain vaiheessa huomasin pari autoa pysäköineen tien reunaan edessä ja kummastelin, mitä siellä oli tapahtunut. Samassa poliisi loikkasi keskelle tietä heilumaan, kaarsin sivuun hämmentyneenä (Miksi täällä on poliiseja, ei täällä ikinä ole. Ainakaan silloin ole ollut, kun minä tästä olen ajanut), ja rullasin ikkunan alas.
Ensin puhallutettiin, sitten poliisi näytti mittaria ja totesi, että 58 se näyttää. Niiiinpä tietenkin. Tämän jälkeen minulta kysyttiin ajokorttia. Ääneni muuttui piipittäväksi, kun vaikeroin, että öööhhh, sehän jäi kotiin... Poliisi pyöräytti silmiään, että niinpä tietysti ja kysyi rekisteriotetta. Se sentään löytyi.
Odotin sitten edellisen "potilaan" ulos poliisiautosta ja kävelin kunnon maalla-on-mukavaa -römppävaatteillani istumaan vuorostani sinne. Voinen raksia sen "olen istunut poliisiautossa" -kohdan yli nyt. Että sekin on koettu. Ei siinä mitään ihmeellistä tapahtunut, muutama sana vaihdettiin ja sakkolappu tyrkättiin meitsille käteen. 85 euroa. Kiitoskiitoskiitos.
"Ajelepas sitten varovaisesti seuraavalla kerralla." "Joooo, kyllähän noi rahat mieluummin vaikka ruokaan laittas... Taitaapi tämä kuukaus mennä nuudeleita vedellessä."
Kolmas inhottava juttu oli se, kun isä ilmoitti, että ilmeisesti tässä parkkipaikalla sattuneen kolahduksen toinen osapuoli oli ilmoittanut, että ollaan molemmat syyllisiä. Se siis tarkoittaa sitä, että vielä tarkemmin ja pidempään tullaan asioita selvittelemään. Nggghhhh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti