Tai noh, yritetään ainakin. Opiskella siis. Kuvassa muutama sata sivua tiivistä asiaa aiheesta viittomakielisten historia ja kulttuuri. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä painaa... Huhhuh! Ei kai siinä mitään, mielenkiintoiselta teksti vaikuttaa, ei sen pitäisi kovin kuivaa purtavaa olla (sanoo siis hän, joka on aina inhonnut historian opiskelua). Kävin sen lainaamassa kotipaikkakunnan kirjastosta, minne se oli kulkenut pari viikkoa eräästä toisesta maakunnan kirjastosta... Eikun niin, taisinkin asiasta mainita viime kirjoituksessa!
Mitäs muuta tällä viikolla onkaan tapahtunut. Koulussa on ollut suomen kieltä, viittomakielisten historiaa ja kulttuuria, ja saatiinpa joku näyttelijäkin muutamaksi tunniksi meitä esiintymisessä opettamaan. Huomennakin koko päivä sitä. Ihan mielenkiintoista ja mukavaa on ollut.
Tosin meinaa itkettää SYVENTÄVÄ AMMATILLINEN RUOTSI! Se alkaa ensi viikolla. Vielä ei olla saatu tietoon edellisen ruotsin kurssin arvosanoja, mitä pelkään hirvittävästi. Oh please, edes se ykkönen riittäisi tänne! Läpi, jookos?!
Lisäksi olen tullut siihen päätelmään, että tämä talviaika on oikeasti sellaista tosi haaveiluaikaa. Tekisi hirveästi mieli lähteä jonnekin. Matkustelemaan. Blogia kauemminkin (tai vähemmänkin kauemmin... Öööö tai siis vähänkin aikaa) seuranneet tietänevät, että meikäläisellä on ikuinen, polttava matkakuume suonissa, ja sitä on erittäin vaikea saada aisoihin. Viime vuonna pääsin paljonkin toteuttamaan tätä kuumetta, mutta on se kumma, ettei sen matkustelun tuottama tyydytys jatku kauhean kauan. Whyyyyy??
Tähän ei nyt oikeasti auta tällä hetkellä mikään muu kuin se, että vähän siirtää niitä ajatuksia syrjään, ja keskittyy tähän hetkeen. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty - ajatukseni kun rullailevat päässä välillä hyvinkin sekalaisesti. Ahh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti