Eipä sitä tietenkään kolme vuotta sitten olisi ajatellut, että mitä kaikkea tulisikaan tapahtumaan ennen kuin seuraavan kerran opiskelijan titteliä saisin käyttää...
... Hetken mietin, että haluanko tehdä tällaisen muistelojutun, mutta kai se olisi paikallaan. Jos sellaisen... Lyhyen ?
Lukion jälkeen tosiaan olin kesällä kunnan kautta kolme viikkoa paikallisessa hotelli-ravintolassa töissä. Opiskelemaan en päässyt, enkä sitä odottanutkaan - vaan sitä, että pääsisin Au Pairiksi jenkkeihin.
Perhetilanne jenkeissä ei ollut kauhean suotuisa ja jouduin odottamaan myöhään syksyyn, ennen kuin tärppäsi. Marraskuussa 2010 koitti lähtö.
Tuo aika ja nuo unelmat tuntuvat tällä hetkellä hirvittävän kaukaisilta nyt jälkeen päin. Onko siitä tosissaan VAIN 3 vuotta? Voi miten sitä tuntuukaan, että asiat ovat muuttuneet paljonkin näinä kuluneina vuosina.
Anyways, Aupaireilu jenkeissä ei mennyt niin smoothisti kuin mitä olin odottanut, ja yhden perheenkin vaihdoksen jälkeen päädyin lähtemään maasta kahdeksan kuukauden oleilun jälkeen. Eihän sekään mikään lyhyt aika tietysti ole.
Epäonnisten sattumustenkin jälkeen koen yhä, että tuo aika kasvatti minua ihmisenä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Amerikan seikkailulta palattuani menin Savoon ja yllätin perheeni, jolla ei ollut mitään tietoa tulostani.
Olin itsekin ihan hämilläni, että mitäs nyt tehtäisiin. Tyhjän päällä oltiin. Töitä kai sitä olisi haettava...
Lähdin siis Helsinkiin. Muutaman hakemuksen jälkeen tärppäsi, ja päädyin lentokentälle töihin. Koulutusta työtehtäviin oli pari viikkoa ennen varsinaisten töiden alkamista. Ja ensimmäisenä työpäivänä pyörryin ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Siis ei kannata edeltävänä päivänä mennä klubille joraamaan juomatta mitään, ja nukkua sitten about pari tuntia ennen kuin pitää herätä taas. Niiiiin, ei.
Njoo, lentokenttäkausi ei kestänyt kuin puolitoista kuukautta, minkä jälkeen olin taas tyhjän päällä. Sitä työttömyyttä kestikin sitten aika kauan... Ainakin puoli vuotta.
Mutta tiedättekö mitä? Ilman tuota työttömyysaikaa en olisi löytänyt ihania korealaisia draamoja ja k-poppia. Se oli se tylsyyden huipentuma -hetki, kun jotenkin päädyin randomisti klikkaamaan jotain aasialaista leffaa youtubessa. Ei se mikään paras ollut, mutta sen verran viihdyttävä, että totesin - näitähän voisi vaikka katsoa lisääkin! Samalla diggailin jotain musiikkiakin, mitä leffoissa/draamoissa soi, ja eksyin k-popin maailmaan. Ja olen vieläkin ihan eksynyt sinne. No way out!
Työttömyyden lasin rikkoi serkun soitto, että tämän poikaystävällä olisi työpaikallaan paikka vapaana. Helsingissä. Sinne siis! Olin ajelemassa vanhemmille ihmisille ruokia kuukauden verran, ennen kuin lentokenttäsesonki alkoi taas, kestäen 5 kuukautta. Sinä aikana pääsin opiskelemaan, mutta jouduin noiden töiden takia lykkäämään opiskeluja vuodella (koska puolella vuodella lykkääminen ei onnistunut).
Lentokenttäsesongin loputtua palasin takaisin edelliseen työpaikkaan (haha kunnon hyppelyä), ja olin siellä aina tämä vuoden juhannukseen saakka.
JA sen jälkeen alkoi kauan odotettu MATKAKESÄ! Sitä suunniteltiin kauan, ja sen takia siitä piti tulla ihana matkakesä, koska syksyllä alkaisi koulu, ja sen jälkeen oltaisiin vähän niin kuin vararikossa luultavasti. Never say never, mutta tällaiset mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon etukäteen.
Matkakesähän - mistä tuli yhtä mahtava kuin olin sen ajatellutkin tulevan - meni niin nopeasti, että siis... Ihan älytöntä! Minkä takia se meni niin nopeasti?
Ensi viikon maanantaina alkaa kuitenkin viittomakielentulkin opiskelut. Toivottavasti hyvin. Mitään ennakko-odotuksia minulla ei ole, mutta sen tiedän, että helppoa se ei alussa tule olemaan.
Lauantaina oli serkun häät Porvoossa, joidenka jälkeen ajoin myöhään aamuyöstä tädin luokse yöksi Pernajaan, ja sieltä jatkoin sunnuntai-iltapäivästä Helsinkiin hakemaan viimeisiä kamoja. En tosin jaksanut lähteä samana päivänä enää Savoon ajamaan, joten päädyin viettämään yhden yön siellä. Maanantaina sitten lastasin tavarat autoon, ja ajelin takaisin Savoon.
Ja nyt on jo torstai. Tiistaina soitin opiston asuntolaan asuntolapaikasta, ja tänään saapui avain sinne. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, joten mikä ettei.
Iiiiiik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti