Edinburghista matka tosiaan taittui sitten Invernessiin, Ness -joen varrelle. Paikkaan, missä satoi lähes koko ajan siellä ollessamme. Paikkaan, missä käveltiin ensimmäistä kertaa matkamme aikana kaatosateessa. Paikkaan, missä kävelymme johdosta koko Inverness-seikkailu meni vähän harakoille...
Saavuttiin Invernessin hotskulle joku 10 minuuttia ennen check-iniä, ja odotettiin se 10 minuuttia ennen kuin päästiin viemään kamat huoneeseen.
Inverness Castle toimii nykyään Sheriff Courtina, eikä näin ollen yleisö sisälle pääse.
Näkymä linnan liepeiltä Ness -joelle.
Vähän lisää Ness-jokea.
Uuuuh, olisiko tässä tämä Loch Nessin kuuluisa hirviö (hostellissa)?
Meidän ensimmäinen ilta Invernessissä meni pienen keskustan kiertämiseen ja sen jälkeen syömiseen, ennen kuin palattiin hotskulle, datailtiin ja mentiin nukkumaan.
Seuraavana päivänä käytiin aamusta Tescossa ostamassa ruokaa (tuli mieleen heti kielimatka v. -07, kun käytiin aina ostamassa yhdestä Tescosta ruokaa), ennen kuin lähdettiin Ness Walkille, joen viertä pitkin! Pahaa-aavistamattomina lähdimme kulkemaan tihkusateessa...
Silloin kun kaikki oli vielä hyvin, ja pysähdyttiin syömään aamupalaa rannalle.
Oiiiih, nuo olivat niiiiin herkkuja!
Niin, tuohon se sitten tyssäsi meidän matka. Poliisi oli eristänyt tien, eikä kävelemään päässyt. Vaihdettiin joen toiselle puolelle... Ja päätettiin kävellä sitä pitkin.
Vattuja?
Jossain vaiheessa eteen tuli kyltti, että joku historic site edessäpäin, kunhan menee sitä tietä pitkin. Myöhemminhän meille selvisi, että bussilla olisi kannattanut mennä... Koska oltiin sitten keskellä korpea jossain, missä ei liikkunut kukaan kävellen. Pari saksalaista pyöräili, mutta suhahtivat sitten meistä ohi - of course.
Tilannetta ei hirveästi auttanut se, että meidän sateenvarjot alkoivat vuotaa jossain vaiheessa, ja kastuttiin aika pahasti. Minua se ei hirveästi vaivannut, mutta sisko jaksoi narista asiasta...
Tien varsilla oli paljon laitumia, ja nämä lehmät olivat uteliaita meitä hulluja suomalaisia kohtaan...
"Wot, miks noi kävelee tässä sateessa keskellä ei mitään?"
Siis nuo lehmät juoksivat täysillä eri puolilta laidunta tuohon, ja pelkäsin, että hyppäisivät aidan yli... Eivät sitten, onneksi.
Päädyttiin vihdoin ihmisten ilmoille, jonnekin Doresiin. Oltiin kävelty sinne joku 9 mailia, paljon se onkaan kilometrissä... Vähän enemmän. Karttaa tuijotellessa tajuttiin, että oltiin vieläkin tajuttoman kaukana jostain historic sitestä, eikä olisi mitään järkeä jatkaa matkaa kävellen.
Näkymä Doresin rannalta Ness- joelle.
Bussi oli sopivasti 20 minuutin päästä tulossa, ja jäätiin odottamaan märkinä ja nälkäisinä sitä. Päätettiin mennä takaisin Invernessiin. Oltaisiin kai voitu ottaa bussi sinne historic sitelle myös, mutta arvatkaa vain, kiinnostiko siinä vaiheessa? Nooooot.
Niinpä käytiin Invernessiin saavuttuamme syömässä, ja palattiin hostellille, käytiin lämpimässä suihkussa, ja hengattiin meidän huoneessa loppuilta.
Eli jep, voitaisiin sanoa, että Invernessin etappi ei ollut onnistunut meidän osalta, mutta no can do. It happens. Seuraavana päivänä kun kuitenkin jatkettiin matkaa vähän paremmissa fiiliksissä... Ja auringonpaisteessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti