Ja niin saapui se haikea päivä, kun koitti lähdön hetki. Finnairin lento lähti klo 10:20, ja lähdettiin ajoissa liikkeelle, olikohan se ennen seitsemää. Metrolla kun kesti joku tunti Incheonille.
Incheon International Airportilla.
Oli jotenkin hankala uskoa, että oltiin ihan oikeasti lähdössä pois. Aika tuolla kului todella nopeasti, koska koko ajan oli tekemistä. Olisi sitä voinut kauemminkin viipyä...
Saatiin tsekattua itsemme ja laukkumme sisään, ja mentiin sitten etsimään tax free -maksupaikkaa, sillä T ja E olivat ostaneet kosmetiikkatuotteita ja he saisivat rahaa takaisin. Tai jotain sellaista.
Käveltiin sitten turvatarkastuksen ohi paikkaan, missä verorahansa saisi takaisin. Matkalla huomattiin ylhäällä lasikäytävässä lauma tyttöjä, jotka tuntuivat odottavan jotain. Muut huomasivat kyltit, joissa luki kuulemma Henry... Henry?? Woot, se Super Junior-M:n Henry??
Noh, ajateltiin sitten, että ei luultavasti nähtäisi sitä, ja T ja E lähtivät katsomaan, saisivatko rahansa takaisin jostain. Minä ja S jäätiin odottamaan heitä. EIKÄ kulunut aikaakaan, kun käännähdin taakse päin, ja huomasin tutun naaman ja turvamiehen kävelevän siitä parin metrin päässä ohitse. HENRY! Tytöt lasikäytävässä ottivat kiihkeästi kuvia, minä tuijotin hämmentyneenä kepeän iloisesti eteenpäin astelevaa Henryä. En kerennyt tonkimaan laukusta kameraa siihen hätään.
T ja E tulivat pian Henryn rullaportaisiin hävittyä takaisin, ja E, joka on suuri Henry -fani, oli pettynyt siitä, ettei ollut kerennyt nähdä k-popstaraa.
Hätähän ei kuitenkaan ollut tämän näköinen... Päästiin porttien liepeille, sinne, missä on kauppoja ja ruokapaikkoja, ja bongasin Henryn turvamiehen odottelemassa yhden foodcourtin liepeillä. OMG!
No siellähän se Henry on... Istuu possensa kanssa... OMG. Otin sitten turistimaisin ottein kameran esille ja otin kavereista kuvia ja siinä samalla food courtista. "Hei onks teil nälkä, hei mennääks tonne syömään...?" Ja mehän mentiin.
Istuttiin hieman kauemmas Henryn poppoosta, ja aloitin paparazzeilun. Kavereiden mielestä paparazzeiluni oli tosi obvious.. Kröhöm, miten niin?!
Meidän piti noutaa meidän ruoat tuolta Henryn pöydän edestä, ja mentiin E:n kanssa hakemaan ne. En ottanut siihen kameraa mukaan, koska se olisi ollut vähän awkwardia ehkä... Kävelin pöydän ohi ja vilkuilin hieman starbaa ja sen kavereita. Jengi vaikutti hyväntuuliselta, ja ruoka näytti maittavan. En yksinkertaisesti uskaltanut tuijottaa kauhean kauan, koska alkoi jännittää sen verran, että apuaaaah! Haha.
En myöskään uskaltanut mennä juttelemaan mitään, koska en viitsinyt häiritä. Sitä paitsi veikkaan, että kuitenkin se vartija olisi juossut kolkkaamaan minut kumoon, jos olisin staraa lähestynyt... Vai olisiko? Who knows.
Tuolla food courtissa oli muuten tosi hiljaista, siellä ei ollut paljoa porukkaa, eikä kukaan muu tuntunut välittävän Henrystä.
Jooooo, kuvaillaas välillä meidän ruokaa tässä...
Ööööö taisin jäädä kiinni *Henry katsoo suoraan kameraan*....
En hirveästi kuuntele Super Junior-M:ää, mutta Henryn Trap -biisin kuulin heti kun musiikkivideo ilmestyi ja tykkään ihan hirveästi siitä kappaleesta! Tosi mukaansatempaava. Me likeys, check it out (if you haven't already):
Henry siitä häippäsi, ja myöhemmin luin netistä kuvien kera, että tyyppi oli lähtenyt Singaporeen. Oukkei.
Käytiin ostamassa ruokailun jälkeen suklaata kaupasta ja mentiin odottamaan, milloin päästään koneeseen...
Koneesta.
Bye bye Seoul, South Korea...
2 kommenttia:
Tuli melkein itelläki tippa linssiin, kun aattelin et on pitäny lähtä pois Koreasta. :'D Mut aivan loisto päätös teijjän reissulla kun näitte Henryn!
Joo, oli haikeeta kyllä toi lähtö. Must tuntuu et se aika, mikä tuol vietettiin, meni ihan hirveen nopeesti! Mut uskosin, et meen joskus viel tuolla käymään, ei ollu vika kerta :)
Joo toi Henry kyl laitto mul ainaki pasmat sekasin, en voinu uskoo et se oli niin lähellä! :D sit siel oli kaks muuta tyyppii joista toisella oli arskat päässä ja ne näytti joilleki julkuille myös, mut ei sit tunnistettu niitä, ku käveltiin ohi... :p
Lähetä kommentti