Aamu lähti käyntiin sillä, että käytiin C:n ja S:n (C:n kämppis + paras ystävä) kanssa lähikaupassa ostamassa syömistä ja juomista tulevaa matkaa varten. Kohteena tosiaan Sveitsin italialainen osa, ja tällä kertaa tarkemmin pieni kaupunki nimeltään Locarno.
Matkalla.
Ajettiin vähän vuoren rinnettä ylöspäin - tai no sen verran korkealle että vastaan tuli hassuja lumikasoja ja ilma viileni hieman.
Perillä Locarnossa! Maisemat muuttuivat italialaisiksi.
Kuinkas ollakaan... !
Käytiin tsekkaamassa keikkapaikkaa, missä olikin esiintynyt liuta tähtiä tänä vuonna.
Locarnoa.
!
Mentiin jonottamaan joskus neljän jälkeen tuonne, eikä siellä ollut norkoilemassa kuin muutama muu ihminen. Päästiin sitten ihan eteen jonottamaan.
ETURIVI! Lipuntarkastuksen jälkeen ihmiset vain juoksivat lavan eteen - eikä kukaan sanonut mitään.
Lämppäri, en muista enää nimeä.
Ihmisiä asui tuolla, ja heillä kyllä oli hauskaa - etenkin illan pimetessä fiilis nousi entisestään.
Arvatkaas, kenen twiitti pääsi valkokankaalle... No oli pakko kokeilla!
Bryan Adams saapui lavalle jotenkin niin äkkiä, että kesti hetki tajuta, että aiiii se on jo täällä!
Jossain vaiheessa keikkaa alkoi satamaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, enkä minä ainakaan nähnyt eteeni en siis mitään, sillä niin kovaa vesipisarat ropisivat kasvoille. Bryan Adams yhtyeensä kanssa soitteli sen ajan "rain songs". Mikä oli tosi hyvä veto heiltä, sillä ei olisi jaksanut mitään pirteää siinä välissä kuunnella.
Sateen hitusen rauhoituttua Bryan Adams pyysi yleisöstä yhtä henkilöä tulemaan laulamaan "When You're Gone"n kanssaan. Hetken aikaa pidin kättäni ylhäällä, mutta tajusin sitten, etten osannut kunnolla sanoja... Hitsit! Olin kuitenkin tosi iloinen sen naisen puolesta, joka pääsi lavalle. Näytti olevan niin fiiliksissä, ettei varmasti ikinä tule unohtamaan tuota hetkeä - kukapa olisi unohtanutkaan!
Keikan loppua myöten ihmiset valaisivat maiseman. Aika nättiä!
Keikan jälkeen tallustettiin läpimärkinä ihmisvanan keskeltä kohti autoa ja hotellia, ja kaaduttiin lämpimän suihkun jälkeen peteihin.
Bryan Adams oli kyllä niiiiiin hyvä! Olin oikeasti positiivisesti yllättynyt. Tai siis, tykkään kyllä hänen musiikistaan, ja ajattelin, että se mies varmasti on tosi kova livenä - mutta että noinkin hyvä! Vautsi! Äijä on 53-vee, mutta vetää jonkun kolmikymppisen energialla keikat, eikä siihen oikeasti tarvita mitään hirveitä show-meininkejä. Bändi riittää. Ja hyvä musiikki. Ja lavakarisma.
Emmasta tuli ehkä pikkufani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti