Torstain Tavastian keikka oli kolmas Maijan keikkani evö. Itse asiassa tajusin juuri, että olen ollut hänen keikoillaan mukavasti joka toinen vuosi - alkaen vuodesta 2007, jolloin Maijan Totuutta ja tehtävää -konserttisalikiertue pysähtyi Kuopion musiikkikeskuksessa. Sinnehän oli päästävä, kun se kerran niin lähellä oli! Olin silloin sweet sixteen, ja istuin 13. rivillä eli ihan liian kaukana että olisin saanut kivoja kuvia. Ja se istuminenkin oli puuduttavaa, kun teki mieli seistä ja hyppiä ja laulaa kovaan ääneen mukana. Onneksi se oli lopussa mahdollista. Silloin keikan jälkeen uskaltauduin mennä pyytämään johonkin paperin palaan nimmarin ja puikkelehdin paikalta täpinöissäni.
Vuonna 2009 oli taas 10+10 -juhlakiertue, eli siellä esiintyi Maijan ex-bändi Tarharyhmä sekä Maija itse nykyisine bändeineen. He rantatutuivat jälleen Kuopioon, samaan paikkaan, joten pakkohan sinne oli päästä. Tällä kertaa pääsin kolmannelle riville, eli aika lailla lähemmäs kuin edellisellä kerralla. Kuvissakin taisi olla jotain ihan okeita yllättäen. Ja sanomattakin selvää, että keikka oli jotain upeaa! Nimmarin sijaan menin otattamaan itsestäni yhteiskuvan Maijan kanssa keikan päätteeksi, vaikken sitten myöhemmin ollut lainkaan tyytyväinen siihen kuvaan (ja asiahan korjattiin tällä keikalla!).
Ja nyt, vuonna 2011, pääsin Helsinkiin Tavastialle katsomaan finaalihuipennusta. Maijahan jää nyt piiiiitkälle tauolle, eikä kukaan ole varma, että milloin seuraavan kerran hän lavalle astuu taas keikkailemaan. Yhyy!
Keikka-asu
Tavastiaa päin lähdin menemään jo 4 tuntia ennen ovien aukaisemista. Virhe! Ei siellä ollut ketään! Olin aika järkyttynyt. Menin sitten vieressä olevaan Kamppiin hengaamaan ja kuluttumaan aikaa. Puoli tuntia ennen ovien aukaisemista kipitin Tavastian ovien eteen katsomaan, onko siellä ketään ja huomasin pari tyttöä siinä. Kysyin, ovatko hekin jonottamassa keikalle ja vastaus oli kyllä. Jäin sitten jonoon kolmanneksi ja puolen tunnin valuessa loppuun taakseni oli muodostunut lyhyt jonon tapainen. Maijan basisti hiippaili jossain vaiheessa ulos Tavastialta, hyppäsi pyörän selkään ja lähti. Heippa vaan, toivottavasti nähdään keikalla... ajattelin.
Päästiin sitten sisälle. Edessä olevilta tytöiltä kysyttiin henkkareita (K-18 paikka), ja minä aloin samalla kaivelemaan omaani laukun pohjalta. Ei olisi tarvinnut. Vuoroni tullessa ojensin tikettiä portsarille, tämä katsoi sitä ja HEITTI ROSKIIN ja sain mennä!!! Ja se oli siinä. Siis kiitos vaan, entä jos olisin halunnut pitää sen muistona?? Ei sitten... Onneksi olin ottanut siitä kuvan aiemmin.
Kävelin lyhyen käytävän päähän ja siinä oli narikka. Ajattelin, että en tarvitse laittaa sinne mitään ja lähdin kävelemään pois. Joku huusi, että "hei neiti!!" Käännyin ympäri ja narikkamies sanoi, että pitää maksaa narikkamaksu. "Täh? Vaikkei tartteiskaan käyttää sitä??" "Niin." Just! Kaivoin rahapussini laukusta ja poimin 2,50 euroa kolikkopuolelta hieman ärsyyntyneenä.
Keikan alkuun oli vielä puolitoista tuntia ja istuin alas johonkin penkille. Huomasin, että seinustalla oli hassuja liukuvia ovia, mutta ne olivat kiinni. Ajattelin mielessäni, että siellä olisi vissiin se keikkapaikka. Baarialue alkoi hiljalleen täyttyä ihmisistä ja kun keikkaan oli enää puoli tuntia aikaa, liukuovet aukaistiin ja ihmiset alkoivat tulvimaan sisään. Pomppasin ylös ja juoksin massan mukana kohti lavaa. Pääsin aika eteen - vain pari tyyppiä oli edessäni. Nice!
Puoli tuntia seisoin siinä, jännityksestä täristen, kelloa vilkuillen, odottaen. Ja sitten se alkoi!
Lavan takana oli iso valkokangas ja siinä näkyi animaatio - samaan aikaan, kun miesääni kertoi tarinaa. Tarina oli siis Hei tie- kappale. Se oli aika suloista.
Sen jälkeen Maija ja kumppanit (basistikin oli palannut pyöräreissultaan, jei) valtasivat lavan ja vetivät mielettömän kaksituntisen show'n, jonka aikana sain vihdoin tanssia ja hyppiä ja heiluttaa käsiä ja laulaa mukana! Tässä kuvaryöppy. Suurimmasta osasta tuli todella sumeita, koska hei, se on digikamera ja daa, en halunnut käyttää salamaa. Whatever.
Lavalla piipahti myös lauluyhtye Viisi, josta en ollut koskaan kuullutkaan. He esittivät yhdessä aivan mahtavasti Mä haluun naimisiin -kipaleen. P.S. Tuon vaaleatukkaisen vasemmalla tunnistin SMG:n laulajan siskoksi. Olenhan oikeassa, olenhan?!
Hien valuessa otsalta pystyin niiiin samaistumaan tämän kuvan fiilikseen.
Tämä laulu oli myös sitten viimeinen laulu, Hei tie. Ympyrä sulkeutui!
Maija bändeineen huudettiin lavalle kaksi kertaa keikan aikana, ja olisin ollut valmis huutamaan vaikka kuinka monta kertaa, mutta kun siinä oli selvä loppu, niin kaikki oikeastaan tuntui hyvältä.
KIIITOOOOOOS!!!
Ah, olin niin fiilareissa! Pitkästä aikaa siinä hyppiessä ja nauttiessa tunsi, että kaikki kääntyy aina parhain päin, vaikeuksien kautta voittoon! Lisäksi oli jotain niin siistiä, kun Maija lauloi paljon niitä ei-radiohitti-kappaleita. Tai siis ei-sinkkuja. Kiitos siitä!
Kirjoitin tuossa facebookiin kiitokset Maijan sivuille monen muun tavoin ja arvatkaa kuka tykkäsi? No Maija tietenkin! Awesome!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti