tiistai 13. maaliskuuta 2012

Day 1

INTRODUCE YOURSELF

Hei apua, tykkään vastata tähän, mutta miten laajasti ja mitä tässä pitää nyt selittää? Ihan mitä vaan? No, mennään sitten näin mahtavien, paintilla muokattujen, kuvien kanssa:


Nimenhän kaikki tuntee, se on Emma. Ikää on vaivaiset 20 vuotta, 6 kuukautta ja 7 päivää... Hei hetkinen, meinaako tämä nyt sitä, että kakskytäykkösiin on enää alle puoli vuotta?!? Ilmeisesti! Hurjaa...

Olen luonteeltani melko rauhallinen (auts, nauroin kun kirjoitin tämän)... Äh, nojaa. Miten sen nyt ottaa. Rauhallinen tuntemattomien seassa - ujokin. Kun minuun tutustuu, huomaakin, että tämä tyyppi on aika sekoboltsi likka, joka kuvittelee aina olevansa jotenkin hauska, vaikka onkin nolo. Ja sitten kaikki katuu, kun on tutustunut paremmin. Ehkei kuitenkaan. Toivottavasti. Ööö.

Minulla ei ole mitään hajua, minkälaisen kuvan annan ihmisille itsestäni. Oikeasti. Yritän olla mahdollisimman normaali ja oma itseni kuitenkin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. En tykkää esittää mitään muuta kuin olen. Inhoan sellaista, ja pyrin pysymään sellaisista ihmisistäkin mahdollisimman kaukana.

En tykkää kahvista enkä teestä. Rakastan kaakaota <3

Heikkouteni on se, että jos en tiedä, miten tehdä jokin asia, en kysy keneltäkään asiasta tietävältä apua vaan pyrin itsepäisesti selvittämään jutun itse. Useimmiten huonoin tuloksin. Kröhöm. Olen kuitenkin yrittänyt parantaa tapojani tässä.

Olen 174,2 cm pitkä ja toivon toisinaan, että olisin lyhyempi. Vaikka 165 cm. Ahh, vähänkö olisi mukava mitta! Harmi vaan, että lyhyemmäksi en tästä lysähdä ennen jotain eläkeikää. Shit.


Tällä hetkellä raavin päätäni ja mietin ja yritän luovia elämälleni suuntaa. Opiskelupaikka olisi jokin suunta jonnekin. Ei olisi niin hukassa-olo. Lukion jälkeen on nimittäin tullut monta hukassa-olotilaa. Se ei ole kivaa.  Vaikka eikös se sanonta mene niin, että "We're not lost we're just on an adventure"? Hmmm.

Minulla on ikuinen kaukokaipuu. Haluan matkustaa ja nähdä maapalloa ja erilaista elämää ja tavata mitä erikoisempia ihmisiä ja nauttia siitä. Haluan käydä "501 must-visit-destinations" -kirjan ehdottamissa paikoissa ja laittaa sitten raksia aina ruutuun, että jes, olen käynyt täällä. Siellä on ehkä yksi rasti ainakin tähän mennessä... 500 to go jeah babe!

Seuraavasta matkakohteesta ei ole hajuakaan, eikä siitä, milloin se tulee vastaan, mutta tiedän, että päästessäni opiskelemaan korkeakouluun jossain vaiheessa, aion mennä vaihtoon. Ainakin yrittää päästä jonnekin. Yrittänyttä ei laiteta.

Viime aikoina olen ollut kovasti kiinnostunut Etelä-Koreasta. Kiitos ihanat ja hauskat korealaiset draamat - teitä on tästä kiittäminen! Jos en olisi teihin sattumoisin törmännyt youtubessa ja epäillen alkanut katsomaan teitä, en olisi tässä. Sulatitte sydämeni täysin! Korealaisesta musiikista kiinnostuminen tuli draamojen myötä vähitellen mukaan kuvioihin. Ah, söpöt, salskeat, supersuloisesti hymyilevät korealaiset miehet, jotka ovat suorastaan silmäruokaa tällaiselle länsimaiselle tytölle (en nyt yritä väittää, etteikö muillekin)! Korealainen kulttuuri on muutenkin aivan ihastuttavan mielenkiintoinen, ja toivon jonain päivänä siellä pääseväni visiteeraamaan. Paitsi että mitenkäs sitten käy, kun niitä söpöjä korealaisia poikia on kaikkialla äkkiä... Voin pyörtyä. Jospa joku sitten ottaisi vastaan. Ja sitten meidän katseemme kohtaisivat ja kohtalomme kietoutuisivat yhteen ja ja ja... Miten romanttista!

Välillä mietin, että miten tähän on tultu. Onko se ok 20-veelle ihkuttaa jotain korealaisia poikabändejä? Vastaus: Kysymys on naurettava. Totta kai se on ok. Ei se ikää katso. Vaikka ne ihkutukset varmaan kuuluu eniten johonkin yläasteikään... Tosin en ikinä yläasteikäisenä ihkutellut mitään poikabändejä, että se varmaan sitten on siirtynyt tapauksessani myöhempään ikään. Mahtavaa!

Korealaiset poikabändit eivät tietenkään ole korvanneet näitä aiempia lemppareita musiikin saralla. Maija Vilkkumaa on ykkönen, on ollut jo monta vuotta. Sillä naisella on karismaa ja ääntä ja arvostan häntä suuresti. Lisäksi kuuntelen P!nkkiä, Natasha Bedingfieldiä, Tegan&Saraa, Kelly Clarksonia, KT Tunstallia, Amy MacDonaldia, Vanessa Carltonia... Vahvat naisartistit ovat aina olleet lähellä sydäntä. Tulee tietenkin kuunneltua muutakin, mutta varmaan eniten vaan yksittäisiä biisejä niiltä. Tähän loppuun voin tunnustaa, että joskus kuuntelen jopa Taylor Swiftiä, mutta vain vähän aikaa kerralla, sillä jos kuuntelee liikaa, niin alkaa ärsyttämään. Ne on mielestäni aika imeliä ne biisit välillä.


Koska on meitsin blogi kyseessä, niin voisin hetken kertoilla kaikista blogeista, mitä minulla on ollut. Eli blogihistoriani.

Kaikenkaikkiaan tämä Blow On My Way -blogi on neljäs vauvani. Ensimmäisen blogini aloitin 17-vuotiaana. Se oli Vuodatuksessa. Ja se oli todella nolo. Hyihyihyi. Ja hyi. Tässä yksi päivä menin piiiiitkästä aikaa lukemaan sitä ja facepalmetin oikein urakalla koko selailun ajan. En päässyt blogin loppuunkaan asti, oli nimittäin täyttä tuskaa keskittyä lukemaan sitä. Yritin lievittää tuskaani toistamalla itselleni, että meillä KAIKILLA on synkät menneisyytemme, mutta past is past ja it's time to move forward.

Toisen blogin perustin Bloggeriin 18- vuotiaana, kun kyllästyin Vuodatuksen ulkoasuun. Tässä toisessani kehitystä tapahtui ehkä vähän positiivisempaan suuntaan, mutta ei hirveästi. Sen verran kuitenkin, että sitä nyttemmin lukiessani ei tarvinnut facepalmata vaan lähinnä voihkia ääneen.

Kolmas blogi ajoi ennen aikojaan kakkosblogin unholaan aiheellaan: Au pairina USAssa. Tai siis sen blogin nimihän oli Kohti Uuta, Ässää ja Aata. Se oli ihan ok blogi. Ja siitä tulikin läheisin blogini niihin kahteen aiempaan murjuun verrattuna. Saatoin ehkä osata kirjoittaakin sinne jotain enemmän asiaa kuin koskaan. Pystyn lukemaan sitä nyt myöhemmin ilman facepalmailuja ja voihkintaa. Jeee.

Ja niin, entäs tämä sitten? Blow On My Way. Meidän suhteemme on muotoutunut lyhyehkön yhteisen historiamme aikana aikas hyväksi. Blogin suunta on lifestyle. Ehkä. Mihinkäs muuhunkaan kategoriaan tämän nyt ujuttaisi? Sekalainen? Heh. Kuka tietää, minne aika kuljettaa meidät, toivottavasti aina vaan kohti parempaa ja kivempaa. Tykkään.

Jaa-a. Mikäs aihe seuraavaksi? Tätä tekstiä on kyllä ihan riittävästi tässä. Ja muista blogikirjoituksista saa aina lisää tietoa aiheesta kuin aiheesta. Congrats, jos jaksoit lukea loppuun asti! <3

2 kommenttia:

blumb kirjoitti...

Pääseekö sun ekoja blogeja vielä lukemaan jostain? Ne on taatusti noloja vaan sun omasta mielestä :) Olis kiva selailla!

Emma kirjoitti...

Pääsee, jos vahingossa törmää niihin netissä :D Oon miettiny paljon, et laittasinko jonneki näkyville ne linkit niihin, mut päätyny sitten siihen, että ei. Ne on ihan oikeasti kauheitaaa, en kestä :p Mut voin laittaa kyl joku päivä jotain tekstejä sieltä tänne näkyviin, jos sieltä löytyy jotain hauskoja juttuja, joita uskaltaisin sharettaa :)