Ruususuu

Oh dear. Kaikkea sitä onkin tässä tapahtunut. Ja siltikään ei mitään sen kummempaa. Pakenin sunnuntaina Kuopioon kummitädin luo, ja palasin takaisin kotiin eilen. Oli ihanan rentouttavaa olla hetki poissa normiympäristöstä. Se ei tosin ollut niin rentouttavaa tuhlata yli satanen shoppailuun... Hupsis! Noh, kerran se kirpaisee.

Kuopiosta ostin paljon kortteja, kirjekuoria, pari vaatekappaletta alennuksista, ja kaikkea sellaista yhtä tarpeellista roipetta. Lisäksi kävin Anttilassa, jossa alkoi maanantaina joku Pimeät hinnat- ale (ja sen kyllä huomasi erittäin hämäristä valoistakin...), ja ostin sieltä elämäni ensimmäisen huulipunan! Siitä tuonnempana sitten. Hemmottelin itseäni myös 3,60 euron tiramisukaakaolla, jonka aikana olin hetken taivaissa... Kunnes tipahdin takaisin maan pinnalle, kun se meni ja loppui, yhyyh.

Olo on siis taas normimpi perjantaisen pikkuromahduksen jälkeen, vaikken vielä olekaan ihan varma, menenkö milloin Helsinkiin vai enkö mene vai mitä häh. We will see.

Perjantai-iltana muuten discoverasin, miten otetaan web-kameralla kuvia. Siis osaan ottaa Skypeen sen kuvan crystal eyelläni, mutten tiennyt, miten saisin koneelle tallennettua kuvia webin kautta. Juu nou. Tekniikan ihmelapsi kun olen. Tai no, laiskuudestakin se varmaan johtui, etten tiennyt asiaa. Olisinhan voinut milloin vaan googlettaa vastauksen, mutta teinkin sen vasta nyt. Ilo olikin suuri, kun pääsi pelleilemään webillä ensimmäistä kertaa ikinä. Sellainen pikkutyttöfiilis oli. Pienistä jutuista ne ilot helposti irtoaa.

Nyt saatte siitä sitten osanne, sorge. Kuvat otettu tänään.

Sitten päätin kokeilla sitä huulipunaa, ja peilistä tuijotti joku ihan muu...

Ruby Tuesday oli punan nimi. MaxFactorylta. Minulla ei siis ole mitään hajua, minkä laatuinen pötkylä on kyseessä.

Voi eeeei, miksi laitoin niin paljon kuvia omasta pärstästä... Forgive me, please! Tieto siitä, että jollain muotibloggaajilla on paaaaaljon enemmän kuvia omasta nassustaan postauksissaan, helpottaa ehkä vähäsen. Mutta vaan vähäsen. Kerrankos sitä...

Huulipuna oli kyllä ihan jees. Kuvissa se ei tosin näy yhtä voimakkaana, kuin peilistä tuijottaessa. Olen aina pitänyt huulipunaa jonain aikuisten juttuna. Siis sellaisten kolmikymppisten aikuisten juttuna - ei parikymppisten. Ehkä se ennen olikin niin, mutta ei enää. Ainakin niin veikkaisin, kun olen monesta lukemastani blogista siihen villitykseen törmännyt. Onhan se puna tietysti aika söpis.

Ja olettepas tekin muuten aika söpiksiä hei! Toivotan kaikille söpiksille lukijoilleni tosi ihanaa ystispäivää! Muistakaa, että ensin hemmottelette itseänne, koska olette niin mahteja ystäviä, ja sitten vasta niitä ystäviä heidän lojaaliudestaan teitä kohtaan... Eiku miten se meni... öö.

Joo, IHANAA YSTISPÄIVÄÄ! <3