keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Just Little Things

Olen nähnyt tällaisen jutun muutamassa blogissa, ja päätin nyt sitten itsekin ottaa osaa siihen. Eli siis ideana on valita täältä 10 pientä asiaa, jotka tekevät kirjoittajan erityisen iloiseksi. Vaihtoehtoja on vissiin jotain 600, ja koko ajan tulee sivustolle niitä lisää. Täytyy myöntää, että on kyllä aikamoinen paketti asioita, joista voi iloita ja oli hirvittävän hankala päättää, mitä haluaa top10:ensä koota. Onnistuin kuitenkin siinä jotenkuten, ja tässäpä ne nyt ovat:


Ahh, näinä sähköpostin jyrääminä aikoinakin käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit on jotain niiiin nannaa. Rakastan lukea käsinkirjoitettua postia, koska niissä on samaan aikaan jotain hyvin aitoa ja lämpimämpää verrattuna johonkin koneella naputeltuun viestiin. Käsinkirjoitetusta tekstistä huokuu myös enemmän tunnetta, ja käsialasta voi päätellä, että minkälaisella moodilla kirjoittaja on ollut sitä kirjoittaessaan.


Onhan se aina kiva mennä ihmisten ilmoille uudessa vaatekappaleessa. Tuntuu vähän freesimmälle ja jopa uudelle ihmiselle... Hetken. Sitten kun sitä vaatetta on käyttänyt jonkin aikaa, niin ei enää tunnu. Nooooh, onpahan ainakin hetken iloinen olo. Heh.


Tämä on todellakin iloinen asia! Itsellekin tulee mahtava fiilis, kun huomaa jonkun rakastavan työtään. Se näkyy ulospäin ja tarttuu sivustakatsojaan.


Aaaahhah, mokat! Varsinkin leffojen ja tv-sarjojen mokia ja behind-the-scenejä on ilo seurata. Ihan siis hyvällä mielellä - ei tietenkään ilkeällä ja sormien osoitus meiningillä.


Tavoitteenani olisi käydä elämäni aikana mahdollisimman monessa häässä as possible ihan vaan tämän takia. Olen tainnut olla tähän asti vaan yksissä häissä, mutta olin silloin aika pieni, enkä muista niistä juuri mitään. Onneksi on tv-sarjoja ja leffoja, joissa on hääkohtauksia ollut, ja joita katsellessa olen vain huokaillut ihastuksesta ja muutaman onnellisuuden kyyneleen tirauttanut poskea pitkin valumaan. Se on vaan niin... kaunista!


Se on kuulkaas tosi hyvä tunne se. Varsinkin, jos se on joku romanttinen komedia (YLLÄTYS!), jonka lopussa rakkaus voittaa ja kaikki on hyvin. Se tarttuu ainakin minuun se fiilis, varsinkin jos leffan tarina on ollut hyvin kirjoitettu ja näyttelijöillä on toimiva kemia. Ilman niitä se ilon tunne laimenee.


Ja varsinkin sellainen laulu, jota ei ole laitettu singlenä radiokanaville soimaan / ei ole tunnettu radiohitti. Tätä tapahtuu tosi harvoin, mutta on tapahtunut joskus.


Se on tosi rentouttava tunne - vaikka sitten aamulla kun herääkin, niin huomaa, että kello on aika vähän vasta, muttei enää väsytä.


Jepjep. Do I need to say more?


Totta kai se ilahduttaa huomata, että joku tuntee sinut, etkä ole kaikille vaan kävelevä laatikko (no onpas tosi hienosti muotoiltu lause).

Tähän varmaan pitäisi laittaa joku tosi iloinen laulu, mutta enpä laitakaan. Hahhahhaa.



Moikka pus moi!

Ei kommentteja: