Kadonneen Kappaleen Jäljillä

Ou. Mai. Kaad! Eilen illalla tapahtui jotain käsittämätöntä, Emman vaatimatonta elämää ravisuttavaa! Tapahtuneen jälkeen leijuin kaaaaukana pilvien päällä, enkä lakannut lenkillä koirankaan kanssa hymyilemästä. Samaan aikaan sydän ajeli rallia rinnassa, eikä ilkeä tuulenvirekään sitä sisältä sammuttanut.

Luultavasti tämä ei kuulosta kirjoittaessa niin hienolta ja coolilta, mutta pakko tämä hetki on blogiinkin ikuistaa - onhan kyseessä kuitenkin historiallinen momentti meikäläisen elämässä.

Kaikki alkoi nimittäin jostain tuolta kaukaa lapsuudesta. Olin juuri täyttänyt 11-vee. Meillä oli tapana koko perheen voimin katsoa Levyraatia. Sinä eräänä kohtalokkaana iltana kuulin aivan ihanan kappaleen, joka jäi sitten koko loppuelämäkseni päähäni soimaan. Kuulin kappaletta myös myöhemmin satunnaisesti radiosta, kunnes sitä ei siellä enää soitettu (siis silloin, kun minä satuin radioaalloilla seikkailemaan). Melodia oli kaikesta biisin vähäkuuntelusta huolimatta iskostunut sitkeästi Emman päähän, ja siellä se vaan iti, eikä koskaan lähtenyt pois.

Okei, ei se kappale tietenkään 24/7 soinut, todellakaan - siinähän vaiheessa sitä olisi tullut ihan hulluksi hei (ai miten niin on jo hullun piirteitä tätä lukiessa ilmassa??)! Välillä se kuitenkin paukahti päässä pyörimään, ja useamman kuin tuhat kertaa pysähdyin miettimään, että mikä se biisi on, haluan tietää sen nimen ja esittäjän - haluan kuulla sen uudestaan!! Kyselin monelta tutultakin, että tietäisivätkö he kyseisen kipaleen, ja hyräilin ja lauloin kertsin ensimmäisen rivin, jonka muistin ulkoa. Kukaan ei sitä tiennyt. Ja olin kuitenkin rauhallisen varma siitä, että jonain päivänä kohtaisin sen uudestaan.

Pariin otteeseen olin kyseistä kappaletta netistäkin googlettamalla etsinyt. Ei löytynyt. Se oli ihan kuin olisi neulaa heinäsuovasta etsinyt. Mahdotonta... Vai onko sittenkään?

Eilen mahdottomasta tuli nimittäin totta. Ihan sattuman kaupalla. Vai oliko kyseessä kenties kohtalon sormi? Who knows, mysteeriksi se jäänee. Anyways, kuuntelin youtubesta musiikkia, ja klikkailin uusia tuttavuuksia, joita arvon nettisivu suositteli jokaisen kappaleen vieressä pitkänä litanianaan. Nimi Michelle Branch pompahti esiin. Muistin Michellen Amerikasta jonkun vuoden takaa, kun olin häntä netistä kuunnellut, ja ääni oli kuulostanut etäisesti tutulta. Olin jo silloin hieman epäillyt, että olisiko se se... Olisiko? Mutten löytänyt oikeaa musavideota, josta muistin pussailevat parit ja pitkähiuksisen naisen kävelemästä kadulla. Höh!

Eilen illalla siis törmäsin Michelleen uudestaan, ja annoin vahvoille epäilyilleni vallan. Googlasin naisen. Hälytyskellot korvissa alkoivat soida, kun luin Wikipedista, että hän oli tullut tunnetuksi aikoinaan samaan aikaan Avril Lavignen kanssa. Hmm!

Tämän jälkeen googletin hämmentyneenä Michellen nimen yhdessä niiden muutaman kertsin sanan kanssa, jotka muistin. BINGO! Se oli siinä. Michelle Branch feat Santana "The Game of Love".

It just takes a little bit of this
A little bit of that
It started with a kiss
Now we're up to bat
A little bit of laughs
A little bit of pain
I'm telling you, my babe
It's all in the game of love

Laskin, että siitä on yli 9 vuotta, kun tämän biisin kuulin ensimmäistä kertaa. 9 piiiiitkää vuotta olen tätä kappaletta miettinyt, pyöritellyt päässäni, etsinyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ja nyt sen olen löytänyt. Tyhjä olo? Ehkä vähän. Mutta onnellinen, koska kappale on yhtä ihana nyt kuunneltuna kuin silloin 9 vuotta sitten. Musavideo on hitusen öö öö, mutta mitäs me pienistä.

Tämä koko tositarina saattaa kuulostaa ihan urpolle teistä, mutta minkä minä sille mahdan, että näin kävi? En minä sitä kappaletta pakottanut päähäni pyörimään ja suunnitellut sitä pyörittäväni siellä 9 vuotta. Niin vain tapahtui, ihan huomaamatta. Se on sen The Game of Loven vika - ei minun.

Toivoo Emma, joka on kuunnellut eilisestä asti lähes repeatilla kyseistä viisua. <3

P.S. Haluan tällä lailla asiaan kuulumattomasti vielä muistuttaa teitä, että arvonta on olemassa vielä, hus hus edelliseen postaukseen tämän jälkeen siis ja vastaamaan niin!!