Äiti soitti äsken, että oli tullut (jo nyt?) kirje Humakilta, että olen päässyt ensimmäiseltä varasijalta opiskelemaan Kuopioon viittomakielentulkiksi. Woaaah!
Voin kertoa, että olo oli erittäin huojentunut, mutta mitään hirveitä "hypin päin seiniä ja olen ikionnellinen" -reaktioita ei ollut luvassa. Lähinnä sellaista "jesjes, pääsin vihdoin opiskelemaan jonnekin ja saan ammatin itselleni, huh" -fiilareita. Inhottava päänsärkykin, joka alkoi töissä, sai painua jonnekin unholaan, kun kuulin uutisen. Eli juu, ihan toivottu uutinen tuo opiskelemaan pääsy oli!
Nyt täytyy vain odottaa, että äiti saa postitettua Savosta paperit tänne päin, ja saan tutkia niitä ja katsoa, onko niissä mitään lykkäämisvaihtoehtoa, vai pitääkö minun soittaa Humakiin ja anoa vapautta vuodeksi (tai puoleksi, jos se onnistuu - toivottavasti).
Aika hauskaa, kun itse asiassa tänään viimeksi mietin, kuinka hienoa olisi osata viittomakieltä. Töissä nimittäin tuli tänään jälleen kerran vastaan pari kuuroa tyyppiä, ja olisi ollut niiiin ihanaa kommunikoida heidän kanssaan viittomakielellä.
P.S. Meitsin melkein viisi vuotta vanha puhelin hajosi - kaiutin kuoli, enkä kuullut siitä pihahdustakaan enää yhyy -, ja piti käydä eilen ostamassa uusi tilalle. Käytiin E:n kanssa Gigantissa, ja päätin ostaa älypuhelimen. Huomasin hetken aprikoinnin jälkeen söpön kosketusnäyttöisen kännykän, ja päätin ostaa sen. Maksoi vähän yli 200 euroa, ja kyllähän se kirpaisi, mutta halusin tällä kertaa tuollaisen, ja... Noh, valitsin sen. Palkkapäivä on taas ensi viikolla, niin että eiköhän se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti