Perjantaina meitsille soitettiin, että voisinko tulla avustamaan johonkin tv-sarjaan maanantaina. Olin tuossa talvella nimittäin bongannut työkkärin sivuilta, että avustajia haetaan ja laittanut huvikseni hakemusta vetämään. Pari vuotta sitten (hei apua, onko siitä jo pari vuotta?!) olin ollut viimeksi avustamassa leffassa ja siitä oli jäänyt tosi kivat muistot.
Eilen siis hipsin puolenpäivän maissa kuvauspaikalle, ja meikäläisen ovesta sisään astumisessa oli kuulkaas draaman aineksia. Kompuroin nimittäin kynnysmatolla ja kaatuminen oli lähellä. Ohjaaja ja kuvaajat ja valomiehet ja näyttelijät sun muut tuijottivat varsin kysyvinä, kun rymistelin paikalle. Awkward. Oh well. Aukaisin sitten äkkiä suuni ja kyselin, minne avustajien pitää mennä, ja onneksi sieltä jostain ihmisten keskeltä riensi avustajista vastaava henkilö apuun ja pääsin pois tilanteesta.
Selvisi siinä samalla, että meitä avustajia on vain 2 siinä kohtauksessa. Minä sekä yksi vanhempi nainen. Ensin odoteltiin, että näyttelijät kuvasivat omia juttujaan jonkun tunnin ja sitten päästiin mekin messiin.
Meidän tehtävänä oli ohikävellä ja vilkaista pari kertaa kadulla tapahtuvaa draamaa. Kävelin suoraan kameraa päin, että varmaan kasvot saattavat vilahtaa hetken jossain sivulla ruudulla, kun se 10-osainen ohjelma joskus telkusta ulos putkahtaa. Jeejee.
Kivaa oli taas, ja sainpahan ilmaisen leffalipun, jes! Ne kelpaavat aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti