Kaikki ovat varmasti hirveän kauhean hirveästi odotelleet, että milloin kerron opiskelupääsytulokseni (NOOOT), joten ajattelin nyt tänne siitä hieman pulista, kun vielä muistan.
Tuloksethan tulivat muistaakseni maanantaina. En edes tiennyt, että ne tulisivat silloin. Sain tietää asiasta, kun muutama facebook- kaverini oli seinällään siitä maininnut. Kävin itse tsekkaamassa netistä yhden paikan, jonne oli julkaistu sisäänpäässeiden nimet, mutta eipä näkynyt nimeäni, ei. Ei sitten. Muiden koulujen nettisivuilta ei löytynyt mitään tietoa asiasta.
Illalla äiti sitten soitti, koska kotiin olivat tulleet pääsykoetulokset postissa. Äidin äänestä pystyi jo päättelemään, etten päässyt opiskelemaan. Suoraan ainakaan. En ollut karmaisevan pettynyt yllättäen - ehkä se johtui siitä, että olin jo tiennyt pitäväni kolmannen välivuoden mahdollisesti.
Äiti sitten laittoi meitsille tänne Helsinkiin kirjeen tulemaan, ja keskiviikkona sain tutkia pistetaulukkoa ihan rauhassa.
Selvisi sitten, että olen ekalla varasijalla viittomakielentulkiksi. Siis WTF?! 30 sinne otetaan sisään, ja minä olen sijalla 31. Koska 50 sinne haastatteluun asti päästettiin, joten ei voi olla niin, että olisin varasijalla numero 31 asti. Tämä tieto aiheutti tietenkin pikku ketutuksen, koska jos olisin hakenut viittomakielentulkiksi ensimmäisenä (viime hetkellä päätin, etten uskalla, koska pelkäsin, että feilaan sen etukäteistehtävän --> feilaan extra 5 pistettä), niin olisin päässyt luultavasti sinne. Vielä ei tietysti ole toivoa heitetty, sillä jos yksi tyyppi hyväksytyistä päättää, ettei menekään opiskelemaan tuonne, niin meitsi voi päästä hänen paikalleen. Right?
Restonomiksi en ole pääsemässä ainakaan Kuopioon - sen verran pitkällä olen listalla jonossa. Sinne kyllä hakikin ihan mukavasti porukkaa... Rovaniemelle hain myös samalle alalle, ja olen jonossa 10.
Opiskelemaan päässeillähän on 31. päivään tätä kuuta asti aikaa ilmoittautua opiskelemaan. Eli elokuussa sitten voin odotella soittoa toisen peruuttamasta opiskelupaikasta, jos sellainen on tulossa vastaan. Eihän sitä koskaan tiedä.
Yritän nyt kuitenkin pitää olotilan ihan neutraalina, enkä pitää liian korkealla odotuksia, ettei sitten tarvitse pettyä karvaasti. Aika näyttää jälleen kerran, että minne päin tämänkin neidin matka jatkuu.
Kuvat googlesta kopsailtu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti