Aamupalani!
Tämä päivä meni festaroidessa, eli Kaisaniemessä (ja Rautatientorillakin vähän) Maailma kylässä -festareilla. Lähdettiin (kämppiksen kanssa - hän on täällä nyt siihen asti kunnes E palaa Koreasta vaihdosta) joskus kympin maissa kohti tapahtumien keskipistettä. PMMP:hän sen aloitti.
PMMP:tä en ollutkaan aiemmin livenä kuullut, ja täytyy sanoa, että erittäin hyvältä kuulosti! Eipä sitä turhaan ole sanottukaan, että heidän keikkansa ovat aina jotenkin tajunnanräjäyttäviä! .... Eikös niin sanotakin...? Öhh...
Anyways, PMMP:n jälkeen hiippailtiin päälavan viereen, missä sijaitsi teltta, missä oli toinen lava. Siellä oli joku toinen esitys, mutta missasin vähän, että mikä tarkalleen ottaen. Oltiin nimittäin vähän kauempana.
Sen jälkeen palattiin takaisin päälavan eteen, minne Diandra saapui. Mentiin sinne, kun ei ollut muutakaan. Ja se oli niin lähellä.
Diandran jälkeen lähdettiin etsimään ruokaa. Siellähän oli vaikka minkälaisia ruokatelttoja, mutta päädyttiin sitten söpöjen aasialaispoikien kojulle ostamaan kiinalaista ruokaa. Hassua tai sitten ei, mutta huomasin, että poikien essut olivat täynnä korealaista tekstiä. Myivät kuitenkin kiinalaista ruokaa. Eli olivatkohan he kiinalaisia vai korealaisia nyt sitten? Mene ja tiedä.
Haahuiltiin siellä ja täällä ja ostin itselleni kelttikoru-kaupasta jonkun amulettikaulakorun. Lakukaupankin bongattuani oli pakko mennä ostamaan metrin lakuja - PAKKO! Ja sen jälkeen softis -jäätelö kioskilta. Herkuttelua siis. Nomnomnomnommmm!
Iltapäivästä tsekkailtiin Don Johnson Big Band, mikä oli ihan loistava - siis mikä meininki siellä lavalla! Pisti kovasti hymyilyttämään ja vähän heilumaankin mukana. Heistä en tosin kuvia ottanut, koska olin niin kaukana lavasta.
DJBB:n jälkeen toiselle lavalle (sinne telttaan) nousi etelä-korealainen (woot woot!) indie-metallibändi Jambinai. Bändi esiintyi ensimmäistä kertaa ulkomailla, ja pienoista jännittämistä oli lavalla havaittavissa. Mutta aww, se oli söpöä vain!
Aahhhahha tuota oluttölkkikasaa! Noh, korealaisethan tykkää juoda...
Saattaapi olla, että ihastuin pienesti tuohon mieheen... Oh crap, miten selviänkään Seoulin matkasta, joka koittaa tasan kuukauden päästä?? Joka puolella söpöjä korealaisia aaaaaaa! Onneksi en mene yksin... Tytöt hei, älkää jättäkö Emmaa sitten yksin, vaan pitäkää tarkasti silmällä, koska muuten en halua lähteä ikinä sieltä pois!
Jambinaita tuli katselemaan todella paljon porukkaa, ja valtavista suosionosoituksista ryhmä sai nauttia koko esityksensä ajan. Kuuntelin ihmisten puheita ympärillä ja todella moni oli erittäinkin impressed näiden aasialaisten musiikista. Suomea ei todellakaan kutsuta turhaan metallimusiikin maaksi.
Keikan jälkeen ryntäsin ostamaan levyjä myyvästä teltasta Jambinain levyn kympillä. Sinne tulikin paljon porukkaa ostamaan, mutta onneksi kerkesin hankkimaan omani, ennen kuin loppuivat. Ilmeisesti itse ryhmäkin olisi tullut sinne juttelemaan tms., mutta Kapu odotti lenkille pääsyä kämpillä, niin en yksinkertaisesti voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, vaan lähdin levyn oston jälkeen festareilta pois.
Oli kyllä tosi kiva päivä, ja huomennahan festarit jatkuvatkin. En ole ihan varma vielä, menenkö sinne. Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti