Alkakoon aikaistettu joululoma

Heippa vaan.

Viime updateilusessiosta (yhdyssana?) on kulunut tovi, joten on aika taas päivittää teidät ajan tasalle - varsinkin nyt, kun työt ovat loppu ja eilisistä päättöbileistä on selvitty. Ja hiphei, pari kuvaakin on eksynyt joukkoon!

Öööö, niin. Mitäs tässä on tapahtunut. Kävin yhtenä vapaapäivänä katsomassa One Dayn, joka ei vakuuttanut valitettavasti kaikilta osin, mutta sai tämän kyyneliin lopussa. Aika pahasti itse asiassa. Niin pahasti, että surullisuus muuttui vihaksi leffasalista pois ulostautuessani (miks sen piti loppuu niin, ihan tyhmäää!!!1!). Raahasin itseni Anttilaan sen jälkeen ostaakseni nilkkurit, joista olin haaveillut jo tovin, ja toivoin, että se saisi minut paremmalle tuulelle. Yeah right! Viisikymppiä köyhempänä olo tuntui entistä kurjemmalle. Hmm. Noh, kämpälle saapuessani olo helpotti vähäsen jo, ja sain vihdoinkin fiilisteltyä söpöjä nilkkureitani.

Ja olikohan se torstai, kun tapasin kirjekaverini ensimmäistä kertaa livenä! Oli kyllä tosi kivaa! Ollaan kirjoiteltu 10-11 -vuotiaista lähtien. Nyttemmin tahti on hidastunut, mutta ollaan kuitenkin oltu muuten yhteyksissä netin kautta.

Sitten on töitä tietenkin paiskittu ja viimeinen päivä oli perjantaina. Olo oli tosi haikea. Voi tosin olla, että minut nähdään ensi vuonna siellä uudestaankin, kun lennot palaavat Helsinkiin... But we'll see closer then.

Töitten päättymisestä löysin sen verran juhlimisen aihetta, että kakku piti ostaa! Siinä mutustellessa oli ihanaa katsoa Gilmoreja <3

Eilen sitten tosiaan oli ne töiden päättäjäisbileet, jotka pidettiin Amarillossa. Matkasin metrolla Kaisaniemeen, mistä pompin Amarilloon kuudeksi. Meillä oli ensin seisova pöytä, josta löytyi tortilloja ja täytteitä siihen. Nomnomnom.

Ilta jatkui niin, että ihmiset alkoivat ostella drinkkejä ja juomaan ja sitten tanssimaan, kun seisova pöytä raivattiin tieltä pois. Eli aika normimeininkiä. Paitsi että en tiedä, miksi tuntui niin hassulle katsoa kollegoitaan heiluvan humalatilassa ympäriinsä. What happens in Amarillo, stays in Amarillo... Right?

Lähdin vasta vähän ennen kolmea pois, kun huomasin kaikkien kollegojeni hävinneen ja paikka alkoi täyttymään tuntemattomista MIEHISTÄ. Okey, oli siellä muutama nainenkin, mutta vain muutama. Niinpä päätin ottaa jalat alleni, ja lähdin kävelemään takaisin kämpälle päin.

P.S. Join pelkkää vettä, vaikka tarkoitus oli ottaa pari lasillista siideriä tms. Päätin sitten säästää vähän rahaa. Jeejee.

Viimeisenä päivänä otettu kuva. Oli vähän törppö olo poseeratessa, että siksi tuo outo ilme. Whatever.