lauantai 16. maaliskuuta 2013

Miksi matkustan?

Hanna heitti tällaisen kysymyksen kehiin, ja otan haasteen enemmän kuin mielelläni vastaan! Matkustamisesta on aina yhtä ihanaa puhua. Varsinkin ulkomaan matkoista, mihin aionkin kokonaan syventyä tässä postauksessa. Kiva vähän muisteloidakin matkusteluitaan.

Eri maissa minua kiehtovat kulttuurit - erilaiset ihmiset, kieli, tuoksut, maisemat, ruoka, tavat... Se, että niin moni asia on erilaista kuin mihin on kotonaan tottunut. Matkustaminen virkistää ja rikastuttaa, ja laittaa asioita mielessä uuteen järjestykseen.


Pienenä minulla ei ollut mahdollista matkustaa ulkomaille. Vanhemmat eivät olleet ikinä matkustaneet kotimaata kauemmas (okei, hieman käyneet Norjan ja Ruotsin puolella), ja se ikään kuin löi leiman siihen, että enpä minäkään sitten. Vaikka salaa toivoin, että voisin matkustaa. Muistan, että oli siistiä aina saada jotain tuliaisia kavereilta, jotka olivat olleet jossain kaukana matkoilla. Jemmasin ne kotona yhteen rasiaan, ja ihailin niitä välillä. Ovat vieläkin tallessa.

Muistan päättäneeni ala-asteikäisenä, että sitten kun olen vanhempi, niin asiat tulevat olemaan eri tavalla - minä tulisin vielä matkustamaan ulkomaille. Ja niinhän siinä kävi, että... niin. Ihan niin kuin suunnittelinkin. Wow, olinpas aika viisas pienenä. Hahah.


Yläasteen 8-luokan alussa paljon matkusteleva kummitätini päätti, että nyt lähdetään yhdessä matkalle. Hän oli itse asiassa luvannut ulkomaan matkan muutama vuosi siitä taaksepäin. "Emma, sitte ku oot vähän vanhempi niin lähetään ulkomaille!"

Niinpä sitten Emma the melkein 14-vee lähti kummitädin kanssa Bulgariaan turistirysään Sunny Beachille. Heh. Matka oli ihanan kiehtova, ja vaikka se paikka olikin oikeasti turistien kansoittama, niin se oli erinomainen paikka ensimmäiselle ulkomaan matkalle. Ja näin tarkemmin ajatellen oli kiva tehdä se tuon ikäisenä, kun muistaa siitä vieläkin jotain. Kuvia matkasta on vain paperilla, ja nekin ovat Savossa, joten ette näe lyhyttä siilitukkaani MUAHAHAHA! No ei se nyt niin kauhea ollut, mutta näytän vaan niin erilaiselta.

Bulgarian matka synnytti lopullisesti matkakuumeen suoniin.


Ysiluokan loputtua lähdin kielimatkalle Englantiin Brightoniin, jollekin PopIdol Campille, kolmeksi viikoksi. Kielimatkasta olin haaveillut jostain 10-vuotiaasta saakka, kun posti toi esitteitä mukanaan, ja peruskoulun loputtua vanhemmatkin antoivat minulle luvan lähteä itse matkaan.

Emma melkein 6 vuotta sitten...

Brighton

Kolmessa viikossa ehti tapahtua vaikka mitä. Onnistuin aiheuttamaan tulvan hostperheen taloon. Eksyin huonekaverin kanssa keskellä yötä väärään bussiin, ja jouduttiin soittamaan itku kurkussa taksi, ja taksikuski oli creepy, ja valehdeltiin sille olevamme pari vuotta vanhempia opiskelijoita ja että minun nimeni oli Susan tai jotain. Käytiin Lontoossakin, ja tapasin siellä silloin vielä asuvat tätini ja serkkuni. Tutustuin matkalla tosi kivoihin tyyppeihin, ja parin kanssa ollaan vieläkin yhteyksissä ja nähdellään silloin tällöin.

Lukion toisena vuonna lähdettiin Ruotsin risteilylle Wanhojen tanssien jälkeen, ja naapurimaa tuli pikaisesti tutuksi.

Lukion jälkeen lähdettiin kesällä 2010 viideksi päiväksi Lontooseen kera L, T, S ja E. Alunperin meidän piti muistaakseni lähteä kiertämään Suomea... Tai jotain sellaista, mutta todettiin sitten, että melkein samalla hinnalla mennään ulkomaille. Siitä se ajatus sitten lähti...


Lontoohan se.

Marraskuussa 2010 jätin Suomen yli kahdeksaksi kuukaudeksi, kun kolmen-neljän vuoden Au Pair USA-haave palkittiin. Harmaa, loskainen Suomi jäi taakse ja tilalle vaihtui syksyinen Maryland. Asioita tapahtui, sekä hyviä että huonoja - kaiken kaikkiaan vaikka mitä - ja senkin takia paljon jäi paikoista näkemättä, mutta näinpähän ainakin mm. Baltimorea, Annapolista, Washington D.C.:tä, Philadelphiaa, NYCiä... Ja tapasin roppakaupalla uusia tuttavuuksia, ja muutaman kanssa olen edelleen yhteyksissä (Sveitsi-C:n kanssa eniten).




Yksi unelma toteutui - näin Mamma Mia!:n Broadwaylla.

NYC

Washington DC ja joku iso valkoinen hieno talo - tunnettu TV:stä.

Washington DC ja Cherry Blossoms.

Suomeen paluu tuntui jenkkien jälkeen todella, todella outoa. Varsinkin, kun en ilmoittanut kenellekään (paitsi E:lle, että tulisi pick uppailemaan lentokentältä), että tulen. Yllätyyyssss.

Viimeisin matka olikin keikkamatka Lontooseen T:n kanssa Big Bangia katsomaan. Se oli kyllä pyhitetty siihen keikkaan niin kymppiplussalla - eipä paljoa turisteiltu, ei. Toisaalta ei haitannut, koska oltiin jo nähty Lontoota silloin yhtenä kesänä. Ja Big Bang oli todellakin matkan arvoinen. Todellakin.

Ihihihihi !


Kulta <3

Miksi matkustan? -kysymykseen voisi oikeastaan lisätä vielä syyksi sen, että se on mainio tapa toteuttaa unelmiaan. Lisäksi se on kokemus, mihin mieluiten käytän säästöjäni. Paitsi että hyvään ruokaankin käytän mielelläni rahaa... Ööö...

Ah, kyllä sitä on tullut koettua jotenkin aika paljon, vaikken kovin monessa kohteessa olekaan vielä käynyt. MUTTA tarkoitushan on matkustella tulevaisuudessa mahdollisimman paljon. Toivottavasti se suunnitelma toteutuu.

And what's next? ENSI KESÄNÄ RÄ-JÄH-TÄÄ!! Se on matkakesä 2013! Uuuuujeeeeaaa!


Ensin kesäkuun lopussa lähdetään Etelä-Koreaan katsomaan söpöjä poikiaaaaaa iiiiiiihhhh E:tä ja tullaan sitten heinäkuun alussa takaisin yhdessä. IIIIIIHHH! Jos nyt saisi ne liputkin vaan varattua, kröhömmmmm. No mutta, sinne ollaan menossa, juujuu.

Hengaan muutaman päivän Suomessa, ja sitten Switzerland calling! Krisse asustelee Baselissa, ja lennän sinne yhden vaihdon kautta. Meillä on mahtavia suunnitelmia jo valmiina, että mitä tehdään, joten can't wait!

Sveitsistä palattuani on taas vähän hengähdystaukoa kotimaassa, minkä jälkeen siskon kanssa lähdetään kohti Englantia ja Skotteja linnoja koluamaan. Matkareititys on vielä kesken, mutta aika hyvin kasassa kuitenkin.

Selvää tai ei, mutta siksi matkustan. Se tekee Emman erittäin iloiseksi. Ja mielestäni kaikkien pitäisi tehdä asioita, mitkä tekevät heidät iloisiksi. Because you're worth it!

Haastanpas te kaikki tähän, jotka matkustelu tekee mahdottoman iloiseksi!

3 ensimmäistä ja viimeinen kuvatus googlesta - muut kuvat omista jemmoista kaivetut.

2 kommenttia:

Hm kirjoitti...

Ääh, oon ihan vihreä kateudesta, kun oot päässy noin moneen mahtavaan paikkaan! :'D
Mut jospa sitä vielä iteki ehtis. Ensin pitäs päästä hyviin töihin, et sais rahaa matkusteluun... Hmm...

Emma kirjoitti...

:D