BAM!

Kävellessäni tänään, 1.6., kolmen jälkeen aamuyöstä keskustasta kämpille, minua hymyilytti. Ei ollut hirveän kylmä. Linnut lauloivat. Oli hirvittävän valoisaa. Todella rauhallista.

Minulle se myös tarkoitti jotain suurempaa - kesäkuu. Sitä olin odottanut kauan. Kesäkuun jälkeiset kuukaudet kun sattuvat rullaamaan vinhaa vauhtia loppuun ja sitten koittaa syksy. Lisäksi kesäkuu tarkoitti eräänlaista irtautumista vanhasta tällä kertaa. Uusien purjeiden nostamista kohti tuntematonta.

Olo oli helpottunut suoraan sanottuna.

Tämä kaikki merkitsee blogin loppumista. Tai loppuminen on ehkä ihan väärä sana – siirtyminen voisi olla parempi.

Tämä blogi loppuu, jotta uusi voisi alkaa. Koska koin tarpeelliseksi luoda uuden blogin, sillä elämässäni on meneillään pieniä muutoksia.

Minkälaisiako? Sen saatte selville TÄÄLTÄ. Nimi on sama, kirjoittaja on sama. Kaikki alkaa huikealla paljastuksella, joka saattaa olla vain itselleni huikea, muille ei. I don't know.

Anyways, see you over there!

Kuvatukset goooooglesta.

Be Brave

Maybe there’s a way out of the cage where you live
Maybe one of these days you can let the light in
Show me how big your brave is

Noniin. Alan itse asiassa olemaan aikasta ready isoon julkistamispostaukseen. Olen valmistellut sitä tässä kaikessa hiljaisuudessa, ja tehnyt monta versiota siitä. Tarkkaa puuhaa, heh!

Get ready... Huomenna tai ylihuomenna... Saatte kuulla kaiken! Jeiiiii!

Kuva: google

PIZZAA!

RAAAH!

Löysin kotikokista aivan mielettömän makoisan pizzan ohjeen, minkä voi tehdä nopeasti ja aika edullisestikin (totta kai riippuen täytteistä). Kokeilin sitä eilen ja tein sitä tänäänkin - ja kyllä, teen sitä vielä huomennakin! Koska täytteet riittävät!

Pohjaan tarvitsee...

1 kananmuna

5 rkl vehnäjauhoja

4 rkl kermaviiliä

ripaus suolaa

Sekoitat nuo kaikki yhteen, kunnes löysä taikina on tasaista. Sitten humpsautat pannulle koko jutun (laitoin vielä ennen sitä pannulle hieman voita), ja annat olla liedellä keskilämmöllä (itse väänsin 3 kohdalle).

Kun pohja on päältä tasoittunut (siinä ei kestä kauaa), alat mättämään kaikki täytteet siihen päälle.

Itse laitoin tomaattimurskaa, tonnikalaa, kinkkusuikaleita, tomaattia, pepperonia, juustoa ja oreganoa. Tuossa järjestyksessä. Namiiiii!!

Sitten kansi päälle ja annat olla sen niin kauan siinä, kunnes juusto on päälle ehtinyt sulaa. Voit myös kurkata pohjan alle, onko se missä vaiheessa. Aika nopeasti se on valmis.

Tämän jälkeen voit syödä... Etkä luultavasti ehdi ajattelemaan, että otanpas tästä kuvan ja laitan blogiin.

Hyvää ruokahalua!

Toivoo eräs onnellinen pizzan mussuttaja

P.S. Hyviä, nopeita ja edullisia ruokavinkkejä otetaan kiitollisna vastaan

Opiskelijaelämän pieniä iloja

... On se, kun menet Prismaan ostamaan haalaribileisiin jotain kivaa (ja ehkä pakenemaan kämpillä odottavaa puheen viimeistelyä suomen kielen tunnille ja viittomakuulusteluun kertaamista ja olihan ne ruotsinkin tyhmät tehtävät vielä siellä), ja harhailtuasi sikin sokin edes takaisin läpi koko kaupan ja kun kahlailtuasi aikasi ja löydettyäsi oikeastaan kaikki tarpeellinen ja ei-niin-tarpeellinen, bongaat kanankoipipakkaukset alennuksesta. ALLE EURON KAIKKI RAINBOW'N KANANKOIPIPAKETIT!! Voi sitä opiskelijan riemua, kun upotat kätesi kanapakettien sekaan ja etsit halvinta mahdollista yksilöä!

Ja sehän löytyi, 89 senttiä. VAIN 89 senttiä. Itkettää melkein!

Tämän jälkeen lähdet iloisesti hyrähdellen ja melkeinpä pienesti hyppelehtienkin kassoja päin, kunnes tajuat, että hemmetti, eihän kämpillä ole leivinpaperia! Käännyt ja pieni ahdistuneisuus hiipii rintaan... Miten tästä sokkeloisesta kaupasta löytää jotain leivinpaperia?? Koluat kaupan (taas!)päästä päähän, mutta ei-löydy-mitään-ei. Luovutat, ja nöyrryt käymään vielä kerran lähikaupassa ostamassa sitä leivinpaperia.

Nyt on kaikki niiiiin hyvin <3

Uuden vuoden lahja

Ai että, ei olisi voinut vuosi 2014 käynnistyä paremmin, kun jonkin aikaa odotettu lahja itselle saapui määränpäähänsä eilen. Ai että! Toivoinkin, että se tulisi tässä loman aikana! Olin jotenkin ajatellut, että joutuisin raahautumaan postiin asti hakemaan sen, mutta ei - se oli sullottu kivasti postilaatikkoon. Juuri ja juuri oli mahtunut...

Anyways, jo tovin olin haaveillut siitä, ja viime kuussa päätin toteuttaa pläänin. Löysin kivan yksilön, minkä hintakaan ei ollut paha, ja tilasin sen.

La Moda UK ei ollut itselleni ennestään lainkaan tuttu, mutta googlettelemalla sen bongasin. Tuote oli nätisti tuollaisen pehmeän kassin sisällä. Tuon kassin voisi itse asiassa hyötykäyttää, tuntuisi suorastaan tuhlaukselta heittää se pois.

Ja mitäs siis tilasinkaan?

15£ + 10£ (postimaksu) = 30,04€ = ei todellakaan paha hinta repusta

No SUPERSÖPÖN CUPCAKE REPUN TIETYSTI!

Aaaah, en tiedä, mistä olin alun perin saanut päähäni, että haluan söpön cupcake repun, koska eihän niitä hirveästi liikenteessä näe, mutta niin vain kävi. Olin muutenkin toivonut jotain söpöä uutta laukkua tai reppua seuraavaksi ostokseksi, koska tuo kauan käyttämäni musta laukku alkoi tympimään + olin onnistunut pariinkin otteeseen ruiskuttamaan joko aurinkorasvaa tai käsirasvaa sen päälle, eikä se ole koskaan pyyhkiytynyt siitä pois. Understood?

Oikeasti tuollaisen söpön repun ostamiseen ei edes tarvita mitään erityistä syytä ostaa se, right?

Tuo reppu on juuri mukavan kokoinen, siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja se kulkee kivasti selässä. Ainut negatiivinen asia on se, että jotenkin kummasti alkaa himoitsemaan niitä kuppikakkuja...

Nyt kuitenkin kelpaa tämä söpistys selässä kulkea niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Hip hip hurayhhh!!

Lyhyt mutta ytimekäs?

En olekaan tainnut hirveästi syksyn aikana kirjoittaa opiskelusta tällä viittomakielen tulkki alalla. Kyllä tästä jo jonkin verran osaa sanoa, vaikka on vasta 4 kuukautta koulua käynyt. Ja 3 ja puoli vuotta jäljellä tässä vaiheessa.

Opiskelu on kuitenkin ollut hyvinkin intensiivistä, etenkin viittomakielen tunneilla. Aikanaan kun pääsykokeissa kävin, muistan erään tutorin varoitelleen, että ensimmäinen syksy on vaikea ja lähes joka päivä päättyy lievään päänsärkyyn, koska sitä asiaa tulee kerralla niin paljon.

Onhan tämä tietenkin yksilöllistä. Itse koen, etten ollut missään vaiheessa ihan älyttömän uupunut, eikä päähänkään koskenut muutamaa päivää lukuun ottamatta. Ne päivät, kun viittomakieltä oli aamusta iltapäivään, olivat rankkoja. Ja ovat kai vieläkin, mutta eivät niin pahasti kuin alussa. Silloin keskittyminen piti vetää äärimmilleen ymmärtääkseen jotain. Viittomakielen tunnit kun ovat viittomakielellä.

Viittomakielen lisäksi meillä on viestintää, ruotsia, englantia, yms. tunneilla. Ruotsi ja englanti olisi tarkoitus saada päätökseen tänä lukuvuonna. Englanti ei juuri huoleta, mutta tuo ruotsi... Ngghhh!

Onko opiskelu sitten ollut sellaista, mitä ajattelin? Joo, voisi niinkin sanoa. Vaikka olin varautunut, että tulee olemaan vielä rankempaa kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Pari viikkoa ennen joulua oli ehkä pahin, ja se johtui pidemmän päälle töistä. Tehtävät tuntuivat kasaantuvan, eikä mitään meinannut keretä tekemään, ja kaikessa oli pienoinen sumpliminen... But I did it! Selvisin! Eli eipä se mahdotonta ollutkaan.

Opiskelu on ollut antoisaa, ja se on pysynyt mielekkäänä. Vaikka aluksi ajattelinkin, että plääh, metsän keskelle joudun (koska koulu on) ja yhyyy - varsinkin, kun Helsingissä sitä ennen majailin -, niin ei tämä Kuopio nyt sittenkään ollut niin paha juttu. Niin, vaikka vieläkin on silloin tällöin sellainen fiilis, että ei Kuopio ole se paikka, minne tulen jäämään koulun jälkeen. (Jo aikojen) Alussa oli jo sellainen vahva tunne, että haluan kansainvälistyä ja vieläkin se tunne on pysynyt. Keväällä meillä onkin jossain vaiheessa vaihtoinfo ja ARVATKAA KUKA SINNE ON ENSIN JUOKSEMASSA??!

Ala on kuitenkin tuntunut hyvältä valinnalta, ja se on hyvä juttu se.

Mitäs muuta? Ei kai mitään sen kummempaa. Kysykää, jos kysyttävää tulee. Hankala keksiä itse lisää sanottavaa.

Kuva googlesta

Kolme yötä jouluun on

Pari viikkoa vierähti siinä sitten, niin. Hiljaiselona täältä blogin puolelta. Se olikin odotettavissa.

Puolitoista viikkoa olin siellä postikeskuksessa töissä, ja sehän meni niin, että päivät menivät tiukasti koulun penkillä, töissä ja nukkuessa. Yritäpä siinä ohessa tehdä jotain kouluhommiakin. Oma vapaa-aika bye bye.

MUTTA en valita, sillä tämä kaikki tulee näkymään tilillä. Palkka kun tulee kahdessa erässä, ensimmäinen tämän kuun lopussa. Ihan tässä kasvavat elektroniset numerot jo vilisevät silmissä. RAHAA!

Noh, kerkesinhän minä kerran käydä leffassakin viime viikonloppuna, katsastelemassa Hobitin. Oli mielestäni aivan törrrrkeän siisti pätkä, ehkäpä jopa parempi kuin edellinen osa. Vaikka pelotti silloin tällöin, koska olen tällainen helposti säikähtelevä yksilö. Mutta Gandalfilla oli bling bling huivi yhdessä kohtauksessa. Gandalf varmaan käy silloin tällöin bilettämässä jossain, koska onhan tuo pahuutta vastaan taisteleminen aika työlästä hommaa. Work hard, play hard!

Käväisinpäs myös YleX Popclubissa vai mikä se nyt onkaan, niin ööööö viikko sitten? Kun olivat kerran Kuopijossa ja olihan se hauska käydä tsekkaamassa suosikkijuontajat. Paikan päällä oli myös karaoke, mihin sitten päätin hetken mielijohteesta osallistua, koska arvelin, että olisi kuitenkin harmittanut syvästi, ellen olisi kisaan osaa ottanut. Vaikka harmittikin hieman, ettei kukaan frendeistä päässyt paikalle. Olisi ollut ehkä hauskempi esitys nimittäin...

Karaoke-esityksiä oli "tuomaroimassa" Apulannan Toni Wirtanen...

Esitin siinä sitten omalla vuorollani Egotripin Matkustajan, koska kerranhan karaokessa kävi niin, että esitin sen yksin, vaikka se piti esittää kahden muun kanssa... Joten siitä se idea vähän tuli.

Olisi tietysti voinut olla menevämpi biisi, mutta luultavasti en olisi saanut siitä niin paljon irti itsekseni.

En tietysti päässyt korkeille sijoituksille, mutta sain lohdutuspalkinnoksi YleX sporttisukat... Siis tosi kauniit...

... Meikällähän on nyt YleX kassi, t-paita ja sukat. Vielä puuttuisi muki ainakin...

Tämän viikon keskiviikkona oli viimeinen koulupäivä, ja sen kunniaksi oltiin päätetty mennä luokan kanssa pikkujouluilemaan. Töiden vuoksi en päässyt keilaamaan, mutta saavuin myöhemmin sitten baila baila -vaiheeseen. Meidän porukasta oli jäljellä tässä vaiheessa enää 4 tyttöä. Se ei tosin menoa haitannut.

Eksyttiin sitten (J)Onnelaan, missä oli vain muutama asiakas. Sekään ei menoa haitannut! Baaritiskillä ei ollut jonoa, vessassakaan ei ollut, ja tanssilattialle mahtui paremmin kuin hyvin. Jesss! Olin tosin slightly kade baarimikon vihreälle valomiekalle.

Kahden jälkeen päätettiin mennä toiseen paikkaan laulamaan karaokea. Siellä opin sen, että tosi kännissä laulamiseni menee epävireiseksi huutamiseksi, ja olen erittäin pahoillani kaikille, joiden korvaparat menivät lukkoon tämän vuoksi. Ei ollut tarkoitus. Sorry!

Samaisessa paikassa meitä tultiin iskemään ja lahjoitin tyhmyyttäni puhelinnumeron jollekulle. Sekään ei ollut tarkoitus, sorry!

Nyt toivon, ettei puhelimestani löytynyt "Ehkä Antti" -yhteystietoni ota yhteyttä minuun IKINÄ. Sorry, muttet ollut tyyppiäni lainkaan. Toivottavasti olit enemmän kännissä kuin minä, etkä muista mitään numeroiden vaihdoksesta.

Eilen saavuin vihdoin ja viimein porukoille tänne metsän keskelle joulun viettoon, ja täällä on tarkoitus oleskella loppiaiseen saakka ainakin.

Yritän tässä vielä kirjoitella opiskelukuulumisistakin ennen vuoden päättymistä. Ainiin, ja suunnitelmissa olisi myös tehdä sellainen yhteenveto vuodesta 2013, niin kuin viimekin vuonna! Uijjuiii, mitä kaikkea sitä onkaan tähän vuoteen taas mahtunutkaan!

Aikainen joululahja itelleni... Hihiii!

Tukholman seikkailut - coming soon!

Tuota noin. Kämpillä ollaan. Vihdoin ja viimein. Ei kyllä haluaisi olla. Voitaisiinko vaikka palata ajassa taaksepäin, please?

Tässä vähän esimakua tulevasta reissupostauksesta, koska en kerkeä kirjoittamaan nyt tämän enempää. Ensi viikollakin on hirveää hulinaa tiedossa, kun pitäisi muuttaa... Jeap, yllärimuutto tuli meitsille lähemmäs keskustaa! Mutta siitä siis enempää joskus muulloin.

Meidän Tukholman viikonloppumatka A:n kanssa sisälsi mm.

Ööööö. Roskiksen kuvailua. Hyvin alkoi taas...

Kentaurin löytö! Oh yeah!

Näyteikkunoiden herkkujen kuolailua.

Kauniita syysmaisemia teknillisen ammattikorkeakoulun edustalla.

Ihania rakennuksia.

PUMPKINS ! EVERYWHERE!

Paljon alastomia patsaita. Ehkä jopa enemmän kuin Suomessa...

JA siis viimeisenä MUTTEI suinkaan vähäisimpänä kuva-arvoitus - kuka arvaa, kenen kanssa Emma the pedo noonalla on silmäpeliä? Eikä nyt puhuta tuosta kuvan laadusta mitään, okej? Propsit kuitenkin A:lle, joka kuvan näpsäisi huomaamattani - herkällä hetkelläni - ottaa!

ihihihihi !!

Fiiliksiä

Fiiliksethän ovat korkealla! Uijjuijjuiii!

Laitoin sunnuntaina siis sen asuntohakemuksen Kuopion Opiskelija-asunnolle menemään ja tänään oli tullut jo tarjous! Olin varautunut odottamaan kuukausien päivät sitä, mutta että nyt jo tuli vastaus?? Oukkei, käyhän se näinkin.

Kyseessä on kuitenkin siis soluasunto. Kolmen hengen. Oma huone tietysti, yhteisiä ovat kylppäritilat ja keittiö. Tämä ei kuitenkaan haittaa, vaan se tuntuu ihan unelmalta! Täällä koulun asuntolalla kun jaan tuon keittiön kymmenen ihmisen kanssa... Ainakin... Joten siihen verrattuna kuulostaa iiiiiihanalta!

Kämppä sijaitsee noin kilometrin päässä Kuopion keskustasta ja maksaa 70 euroa enemmän kuin tämä asuntolan kämppä. Ympäristö vaikuttaa tosi mukavalta googlen street view'n mukaan. Paikan päälle en ole kerennyt. Koitin soittaa tänään huoltomiehelle, tulisiko tämä avaamaan oven, jotta voisin käydä tsekkaamassa paikat, mutta eivät olleet enää siihen aikaan tavoitettavissa. Ja huomenna lähden Helsinkiin Ruotsin tentin jälkeen. Ja ilmoittaa minun pitäisi perjantaihin mennessä, että otanko kämpän vai enkö ota.

Joten ajattelin tietysti, että syteen tai saveen, ja maksoin takuusumman ja tässä sitä nyt ollaan. Aika ex temporelta tuntuu, mutta elämä on tällaista välillä. Not a very big deal. Ensi viikosta on muutenkin tulossa kiireinen (as always), mutta ehkä löydän jonkun raon aikataulusta, kun voin hinailla kamoja ristiin rastiin.

Ainiin. Se Ruotsin tentti on huomenna. Mutta huomenna me mennään A:n kanssa Helsinkiin ja sieltä perjantaina Tukholmaaaaaannnn! Ja VIXXin keikalle!!

Ainiin. Se Ruotsin tentti on huomenna...

NOOOOOOO

Aakkosista se kaikki lähtee

Siinä teille vähän aata, beetä, ceetä ja deetä.

Jepajee.

Elossa ollaan!

Vaikkakin ruotsin kanssa tulee olemaan niiiiiin tappelua tämä koko aika ennen joulua. Olen nyt kertauskurssilla, sillä sain lähtötasotestistä hylätyn. Mitä en ihmettele laisinkaan, sillä kun sen paprun eteeni sain, niin en oikein tiennyt mistään mitään. Saattaapi olla, että on muutamassa vuodessa ruotsi unohtunut. Siis neljässä, sillä abivuoden syksyllähän sen kirjoitin - ja tuolloin jopa läpi pääsin, vaikka sitä pelkäsinkin. Läpi mikä läpi.

Viittomakieli on mielenkiintoista ja erilaista ja mukavaa. Juuri sellaista, minkälaista sen kuvittelinkin olevan. Asioita on tullut hirvittävän paljon - ainakin siltä tuntuu -, ja kyllä kai sitä jotain osaa, vaikka tuntuukin, että osa oppimasta valuu jostain välistä aina pois. Koska se tiedon määrä nyt alussa on aika massiivinen. Niin hankala napata kaikki kerralla pääkoppaan. But I shall try my best.

Meillä on nyt torstaina kastajaiset, mitä odotan suurella mielenkiinnolla. Meillä on ryhmät, ja jokaisella ryhmällä joku urheilulaji, minkä mukaan pitää pukeutua. Meitsin ryhmällä agility. Niin, ehkäpä otan muutaman kuvan sieltä, jos muistan! Hauskaa siitä kuitenkin tulee, luulisin!

Jjjooo, jos sitä ruotsia sitten... Ngggh!

Kuvatus googlesta.

My Dear Mini Fridge

Googlasin vähän aikaa sitten minijääkaapin, ja löysin itseni gigantin sivuilta tutkiskelemassa söpöä punaista kaappia, ja ihastuin siihen heti! Siis Ooo Ämm Geee!

Eilen oli tarkoitus käydä hakemassa kylmä rakkauspakkaus kämpille, mutta gigantti oli mennyt kiinni neljältä, kun saavuttiin sinne vähän neljän jälkeen...

Ei siinä mitään, kävin hakemassa sen tänään tänne parin kaverin kanssa samalla ruoanhakureissulla. Gigantin nettisivujen mukaan kyseinen jääkaappi olisi maksanut 100 euroa, mutta sain sen vain 99 eurolla sieltä, jippijaijeiii!

Pakkauksen sai kätevästi kuljetettua kaupastakin autoon käsivoimin, sillä se ei kauhean painava ollut.

Siellä oli myynnissä sekä punaisia että sinisiä minijääkaappeja, mutta tykästyin tuohon punaiseen, koska se oli jotenkin pirteämpi väri. Mielestäni.

Miksi minijääkaappi? Noh, meidän asuntolan yhteisten keittiöiden jääkaappien tilat ovat hyvin rajalliset, ja sinne oikeasti ei meinaa mahtua... Mitään. Which sucks.

Joten yksinkertainen ratkaisu oli minijääkaappi! Isompaa en tarvitse, koska en kuitenkaan tässä vaiheessa ole ostamassa hirveitä määriä murkinaa tänne. Ja jos ei tuonne mahdu, niin ainahan on asuntolan jääkaapit, voi yrittää sinne tunkea jotain pientä. Jos oikein hätä tulee.

Plussaa on tietysti se, että tuo toimii myös autolla vaikka matkalle lähtiessä, se saa myös virtaa tupakansytyttimestä (mukana tuli johto siihen)! Oujeee, kuinka kätevää?!

Olen kyllä ihan fiiliksissä, toivotaan minijääkaapille piiiitkää ikää ja tervettä <3

Opiskelijaelämän starttailua

Täälläpäs ollaan, asuntolassa. Kuopiossa. Ulkona sataa tällä hetkellä ihan mukavanlaisesti, ja minä olen saanut koko illan järjestellä huonetta omanlaisekseni. Huoneen toinen asustelija ei ole vielä saapunut tänne, joten sain valita ensin, kumman puolen huoneesta haluan, muahahaha!

Otin pari kuvaa täältä, ja huomasin samalla, että digikamera on tainnut oikeasti kärsiä jonkin asteisia vaurioita viime ulkomaan reissulla... Uuuuups! Nojoo, aikansa kutakin...

Tosiaan, meillä on keittiö yhteinen täällä, itse asiassa täällä taitaa olla pari, kolmekin keittiötä tässä kakkoskerroksessa. Vein jääkaappiin jugurtin ja lihapullat, mutta kuivamuona taitaa säilyä hyvin huoneessakin, ainakin väliaikaisesti.

Jokaisessa huoneessa on myös oma suihku- ja wc-tila. Ne on itse asiassa remontoitu nyt kesän aikana, ja siellä näyttääkin tosi kivalle! Ikeasta kävin ostamassa suihkuverhon, mutta ilmeni, että se on hieman liian lyhyt... Ehkä se kuitenkin välttää nyt hetken tuossa.

Täällä on muuten tosi hiljaista, olen ehkä 4 tyyppiä nähnyt täällä yhteensä tähän mennessä. Välillä käytävältä kuuluu askelia ja vaimeaa puheensorinaa, mutta eipä sen kummempaa. Luulen, että suurin osa porukasta ehkä tulee huomenna vasta? I don't know.

Anyways, täällä ollaan, ja jännityksellä huomista odotellen - WIIII!

Uudet Kuviot

Woah, niinpä on aika kuulkaas juossut taas sen verran, että koulun penkille olisi pian palattava. Muistan, kuinka (hieman yli) vuosi sitten inhotti NIIIIIIN PALJON, kun ei päässyt vielä opiskelemaan. Siis pääsin sisään kouluun, mutta määräaikaisen työsopparin takia jouduin lykkäämään opintoja vuodella. Yhyy!

Eipä sitä tietenkään kolme vuotta sitten olisi ajatellut, että mitä kaikkea tulisikaan tapahtumaan ennen kuin seuraavan kerran opiskelijan titteliä saisin käyttää...

... Hetken mietin, että haluanko tehdä tällaisen muistelojutun, mutta kai se olisi paikallaan. Jos sellaisen... Lyhyen ?

Lukion jälkeen tosiaan olin kesällä kunnan kautta kolme viikkoa paikallisessa hotelli-ravintolassa töissä. Opiskelemaan en päässyt, enkä sitä odottanutkaan - vaan sitä, että pääsisin Au Pairiksi jenkkeihin. 

Perhetilanne jenkeissä ei ollut kauhean suotuisa ja jouduin odottamaan myöhään syksyyn, ennen kuin tärppäsi. Marraskuussa 2010 koitti lähtö.

Tuo aika ja nuo unelmat tuntuvat tällä hetkellä hirvittävän kaukaisilta nyt jälkeen päin. Onko siitä tosissaan VAIN 3 vuotta? Voi miten sitä tuntuukaan, että asiat ovat muuttuneet paljonkin näinä kuluneina vuosina.

Anyways, Aupaireilu jenkeissä ei mennyt niin smoothisti kuin mitä olin odottanut, ja yhden perheenkin vaihdoksen jälkeen päädyin lähtemään maasta kahdeksan kuukauden oleilun jälkeen. Eihän sekään mikään lyhyt aika tietysti ole.

Epäonnisten sattumustenkin jälkeen koen yhä, että tuo aika kasvatti minua ihmisenä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Amerikan seikkailulta palattuani menin Savoon ja yllätin perheeni, jolla ei ollut mitään tietoa tulostani.

Olin itsekin ihan hämilläni, että mitäs nyt tehtäisiin. Tyhjän päällä oltiin. Töitä kai sitä olisi haettava...

Lähdin siis Helsinkiin. Muutaman hakemuksen jälkeen tärppäsi, ja päädyin lentokentälle töihin. Koulutusta työtehtäviin oli pari viikkoa ennen varsinaisten töiden alkamista. Ja ensimmäisenä työpäivänä pyörryin ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Siis ei kannata edeltävänä päivänä mennä klubille joraamaan juomatta mitään, ja nukkua sitten about pari tuntia ennen kuin pitää herätä taas. Niiiiin, ei.

Njoo, lentokenttäkausi ei kestänyt kuin puolitoista kuukautta, minkä jälkeen olin taas tyhjän päällä. Sitä työttömyyttä kestikin sitten aika kauan... Ainakin puoli vuotta.

Mutta tiedättekö mitä? Ilman tuota työttömyysaikaa en olisi löytänyt ihania korealaisia draamoja ja k-poppia. Se oli se tylsyyden huipentuma -hetki, kun jotenkin päädyin randomisti klikkaamaan jotain aasialaista leffaa youtubessa. Ei se mikään paras ollut, mutta sen verran viihdyttävä, että totesin - näitähän voisi vaikka katsoa lisääkin! Samalla diggailin jotain musiikkiakin, mitä leffoissa/draamoissa soi, ja eksyin k-popin maailmaan. Ja olen vieläkin ihan eksynyt sinne. No way out!

Työttömyyden lasin rikkoi serkun soitto, että tämän poikaystävällä olisi työpaikallaan paikka vapaana. Helsingissä. Sinne siis! Olin ajelemassa vanhemmille ihmisille ruokia kuukauden verran, ennen kuin lentokenttäsesonki alkoi taas, kestäen 5 kuukautta. Sinä aikana pääsin opiskelemaan, mutta jouduin noiden töiden takia lykkäämään opiskeluja vuodella (koska puolella vuodella lykkääminen ei onnistunut).

Lentokenttäsesongin loputtua palasin takaisin edelliseen työpaikkaan (haha kunnon hyppelyä), ja olin siellä aina tämä vuoden juhannukseen saakka.

JA sen jälkeen alkoi kauan odotettu MATKAKESÄ! Sitä suunniteltiin kauan, ja sen takia siitä piti tulla ihana matkakesä, koska syksyllä alkaisi koulu, ja sen jälkeen oltaisiin vähän niin kuin vararikossa luultavasti. Never say never, mutta tällaiset mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon etukäteen.

Matkakesähän - mistä tuli yhtä mahtava kuin olin sen ajatellutkin tulevan - meni niin nopeasti, että siis... Ihan älytöntä! Minkä takia se meni niin nopeasti?

Ensi viikon maanantaina alkaa kuitenkin viittomakielentulkin opiskelut. Toivottavasti hyvin. Mitään ennakko-odotuksia minulla ei ole, mutta sen tiedän, että helppoa se ei alussa tule olemaan.

Lauantaina oli serkun häät Porvoossa, joidenka jälkeen ajoin myöhään aamuyöstä tädin luokse yöksi Pernajaan, ja sieltä jatkoin sunnuntai-iltapäivästä Helsinkiin hakemaan viimeisiä kamoja. En tosin jaksanut lähteä samana päivänä enää Savoon ajamaan, joten päädyin viettämään yhden yön siellä. Maanantaina sitten lastasin tavarat autoon, ja ajelin takaisin Savoon.

Ja nyt on jo torstai. Tiistaina soitin opiston asuntolaan asuntolapaikasta, ja tänään saapui avain sinne. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, joten mikä ettei.

Iiiiiik!

England&Scotland Tour -13: Glasgow

Viimeinen etappimme oli Glasgow. Fort Williamissa saatiin kuulla lontoolaiselta huonetoverilta, että sinne ei kannattaisi mennä, koska se on hieman pahamaineinen paikka. Ei meillä tosin mitään muutakaan mahdollisuutta ollut, koska oltiin varattu hostelli ja meidän lento lähti sieltä myös.

Luin jostain, että junamatka Fort Williamista Glasgow'hun on yksi hienoimpia (niin siis varmaan sen höyryveturin jälkeen?), ja toden totta - maisemat olivat komeat. Kuvia en pystynyt kuitenkaan ottamaan, koska maisemat vilahtelivat niin äkkiä ohi.

Niin, Glasgow. Olihan se vähemmän viehättävä kuin muut paikat, missä oltiin käyty. Siellä kulki vähän kaikennäköistä porukkaa, ja tuli sellaiset vibat, että ei tee mieli näyttää turistilta. If you know what I mean.

Saavuttiin Glasgow'hun myöhään iltapäivällä, ja käytiin heittämässä kamat hostellille, ennen kuin mentiin etsimään ruokapaikkaa. Käytiin Pizza Hutissa koska se oli lähin paikka. Siellä oli joku kuva kehystettynä kunniapaikalla - joku julkkis ilmeisesti keskellä, ja pari raflan työntekijää vieressä. En millään tunnistanut julkkista, vaikka yleensä tiedän aika hyvin. Sisko sitten osaisi valaista, että joku One Directionin jäsenistä se siinä leveästi Pepsodent- hymyili. Aijaa...

Ruokailun jälkeen lähdettiin kävelemään jonnekin päin. Kaupat olivat tässä vaiheessa menneet jo kiinni, joten mitään turistijuttuja ei voitu mennä ostamaan.

Niin, ilta meni jonkun puiston kiertämisessä. Palattiin hotskulle sen jälkeen, ja käytiin tekemässä online check-in, koska seuraavana päivänä tosiaan lähdettiin Suomeen.

Seuraavana päivänä lähdettiin lentokentälle bussilla sen verran ajoissa, että syötiin aamiainen kentällä, ja tehtiin viimeisiä turistishoppailuja kaupoissa. Lisäksi meidän lento oli tunnin myöhässä, mutta onneksi se ei vaikuttanut meidän jatkolentoon, joka lähti Lontoon Heathrow'lta - kerettiin sielläkin käyttää viimeisiä puntia.

Siinähän se meidän matka sitten oli. 13 päivää se kesti. Tykkäsin. Oli se oikein onnistunut.

Paluumatkalla pohdin haikeana, että tässä se nyt oli sitten. Meitsin suuri matkakesä 2013. Nytkö se jo loppui? Niin kauan sitä suunnittelin, ja nyt on aika sanoa heipat sille. Suunnittelen vielä, jos tekisin matkakirjat kaikista matkoista muistoksi. Jos sitä joskus saisi sen aikaiseksi...

England&Scotland Tour -13: Fort William Pt. 2

Meidän juna Tylypahk-... Ummm Glenfinnanin kautta Mallaigiin lähti klo 10:15. Oltiin oikeastaan onnekkaita, että saatiin nuo liput, sillä tuo kyseinen juna on erittäin suosittu, ja lippujen ostoa suositellaan suoritettavaksi netistä kuukausia etukäteen.

Meidän lippu, vaikka eipä sitä edes tarkistettu. Ihan kuin tuolla lukisi LIHA, mutta se on 4th....

Ulkona satoi alkumatkasta, mutta sadepilvet luovuttivat jossain vaiheessa, ja antoivat hetkittäin tilaa auringollekin.

En oikein pystynyt hirveästi ottamaan kuvia, koska lasin läpi heijastui kivasti... En viitsinyt myöskään lähteä tunkemaan ovien luokse, missä ihmiset tungeksivat ottamassa kuvia aukinaisista ikkunoista. Savu tosin tykkäsi ujuttautua sisään silloin tällöin - köh köh!

Suosituin kohta matkalla oli epäilyksettä Glenfinnan Viaduct, mikä on komeutensa lisäksi tuttu Potter -leffoista. Olikohan se jossain siinä "ankeuttajat hyökkää" -kohtauksessa? Enpäs muista, koska siitä on vuosia, kun olen Pottereita viimeksi katsonut. 

Sillalta näkymä Glenfinnaniin.

Juna pysähtyi vähäksi aikaa Glenfinnanin asemalla. Olin haaveillut siellä, ja Glenfinnan Viaductin alapuolella käymisestä, mutta aika ei meidän reissulla antanut oikein periksi sille.

Pysähdyksen aikana ihmiset tungeksivat Potter- vaunuun, eli sinne, missä filmejä oli kuvattu (tai jossain samankaltaisessa). Oltiin tietenkin mukana tungeksimassa.

Jatkettiin matkaa Mallaigia kohti.

Mallaigissa pysähdyttiin, ja poika posetti turisteille.

Mallaig on pienen pieni satamakylä, mistä pääsee lautalla Isle of Skyelle. Lisäksi siellä on kuvattu myös Pottereita.

Viivähdettiin Mallaigissa yli tunti ainakin. Sinä aikana käytiin ostamassa ruokakaupasta lounasta ja mentiin syömään niitä satamaan. Sen jälkeen käveltiin tuonne rannalle ja hengattiin hetki siellä, ennen kuin palattiin junalle.

Paluumatkalla lähdin kävelemään, ja otin ovien ikkunoiden kautta kuvia. Koska ajattelin, ettei siellä olisi niin paljon ihmisiä kuin menomatkalla. Tosin tajusin, että olisin saanut silti parempia kuvia mennessä kuin tullessa, ja palasin sitten jossain vaiheessa takaisin paikalleni.

Paluumatkalla myös myrtsi espanjalainen pariskunta, joka istui meitä vastapäätä, heräsi, kun Glenfinnan Viaduct tuli kuvioihin taas. He aukaisivat yläpuolella olevan pienen ikkunan ja ottivat kuvia, kun ylitettiin silta. Kun he olivat lopettaneet kuvailunsa, otin myös aurinkoisia kuvia aukinaisen ikkunan kautta, ennen kuin suljettiin se.

Takaisin Fort Williamissa taidettiin olla joskus neljän jälkeen iltapäivällä, ja käytiin etsimässä ruokapaikka. Syötiin illallinen, käytiin hotskulla levähtämässä, ja päätettiin sitten, että lähdetään käymään iltaristeilyllä.

Oli niin kaunis iltakin! Risteily kesti 90 minuuttia, ja oli tosi leppoisaa, kun ei ollut hirveästi ihmisiäkään. Plus meidän "kuski" oli ihan mahtava opas samalla, kun hän kertoili Fort Williamista ja Ben Nevisistä yms.

Ben Nevishän se siellä.

Ilta-yhdeksän aikaan oltiin takaisin satamassa, ja käveltiin sitten vaan suoraan hotskulle, ja vietettiin loppuilta siellä.

Fort William oli kyllä tosi kiva paikka, ja voisin palatakin sinne vielä uudestaan - kiipeämättähän jäi Ben Nevis (koska ei ollut sopivia varusteita mukana), pistäytyminen Glenfinnanissa ei onnistunut nyt... Lisäksi Isle of Skye jäi kokonaan tältä reissulta pois!

Ehkäpä jonain päivänä palaan sinne vielä uudestaan... Mutta oli kyllä positiivinen yllätys tuo Fort William!