Warning! Pitkä teksti tällä kertaa...
Niin. Kiusaus oli liian suuri. Päätin toteuttaa suunnitelmani. Siihen saattoi tosin vaikuttaa myös sekin, että olen jo kirjoittanut ensimmäisen merkinnän tähän liittyen valmiiksi ja ihan hyvältä näyttää. Omasta mielestäni siis.
Olen jo tästä tainnut mainitakin, että olen viime aikoina ollut erityisen kiinnostunut korealaisista draamoista ja musiikista. En tajua, miksi. En ole koskaan ollut mikään Aasia -fani. Nuo korealaiset vaan kuitenkin osui ja upposi syvälle.
Koreasta tulee varmasti monelle mieleen vaan Pohjois-Korea ja että se situation siellä ei kauhean ihmisystävällinen ole. Entä sitten Etelä-Korea? Noh, se on siinä Pohjois-Korean vieressä, so what? Niin. Varmaan ei tule mitään sen kummemmin mieleen.
Ei minullakaan ollut sen kummempia ajatuksia Koreasta. Kun viime marras-joulukuussa kuitenkin törmäsin youtubessa yhteen korealaiseen leffaan, ja päätin huvikseni tylsyyttäni kokeilla katsoa sitä, yllätyin. Positiivisesti. Niinkin positiivisesti, että halusin lisää sitä. Gimme more!
Parin leffan jälkeen vaihdoin korealaisiin draamoihin. Tajusin, että ne ovat vielä parempia kuin ne leffat, jotka olin nähnyt.
Mikä niissä sitten viehätti? Ne olivat tietenkin hieman erilaisia kuin jotkut jenkkisarjat, mutta ei paljon. Kulttuurierot eivät häirinneet mitenkään hirveästi, ja elämä näytti muutenkin korealaisilla soljuvan suht koht samanlaiseen tahtiin kuin meillä täällä muuallakin. En ole vieläkään ihan varma, että mitä hittoa tapahtui, mutta minä... Viehätyin. Tykästyin. Tosi paljon. Korealaiset osaavat tehdä draamoja. Ihan oikeasti. Olen minä tosin huonojakin nähnyt, että en kaikkia nähtyjä draamoja väittäisi mahtaviksi.
Draamoista aloin tiputtautumaan vähitellen korealaiseen popdancemusiikkiin. Indiehen myös. Saatoin miettiä, että hei - tuo biisi tuossa draamassa kuulostaa itse asiassa hyvälle, kukakohan sen esittää? Tapahtui myös odottamaton käänne joku kuukausi-pari sitten...
EMMASTA TULI FANITYTTÖ !
Mitä. Ihmettä?
Emma, joka vannoi vahvojen naisartistien nimeen, alkoi tykkäämään poikabändeistä... Korealaisista sellaisista.
Mitä. Ihmettä??
En ehtinyt olla hämmentynyt, sillä olin niin rakastunut Taeyangiin ja muihinkin korealaisiin nuoriin miehiin ja halusin tietää kaiken heistä. Liityin jopa Twitteriin heidän takiaan. Oh my.
Mitä. Ihmettä???
Kuulostaa vakavalle. Samaan aikaan se oli (ja on edelleen) ihan hirvittävän kihelmöivä tunne ja tuntui, kuin olisin löytänyt jonkun uuden ulottuvuuden. Miksi en ollut tiennyt tällaisesta jutusta aiemmin?
Toisin sanoen, kdraamat ja musiikit pelastivat meikäläisen. Ihan älytöntä. Olisin nimittäin kuollut tylsyyteen näinä työttöminä aikoina, jollen olisi löytänyt tätä maailmaa. Wow!
En ole ainut. Parina viime vuonna kdraamat ja etenkin kpopbändit ovat räjäyttäneet potin ympäri maailmaa. Miksi? Kuka tietää. Ehkä pikkulinnut ovat vähän laulelleet.
Suomessakin heitä on. Moni ei tosin taida kauhean julkisesti asiasta huudella. Se kun on - harmi vaan - sellainen juttu, että helposti sellaista ihmistä aletaan katsomaan eri tavalla. "Ai toi on se joka tykkää jostain ihme korealaisista jutskista."
Siis AAARGH. Ihan sama. Aziaan tämän tosi hienon pohjustuksen jälkeen:
Aion kirjoittaa esittelyjä / arvosteluja kdraamoista ja kmusiikista tänne kerran viikossa. Kaksi kertaa peräjälkeen esittelen jonkun yhden videon ja kerron vähän bändistä sen takana. Joka kolmas esittely koskee jotain draamaa.
Nyt sitten jos ja kun jotkut voihkii, että seriously, lopetan tämän blogin lukemisen tähän näin angst angst, kun teet näin, niin pelko pois. Se on vaan kerran randomisti viikossa, eli tulen tietenkin kirjoittamaan kaikesta muustakin kuin korealaisista jutuista tänne. Ei tästä mitään kdraama-musiikki -ihkuttelublogia tule.
Miksikö teen näin? Koska:
a) Olen huomannut, että esittelyjä tällaisista jutskista suomen kielellä ei vielä ole. En ole ainakaan löytänyt mitään sellaista.
b) Lukijat, jotka ovat kiinnostuneita kdraama ja -popkulttuurista voisivat löytää jotain hyviä uusia draamoja ja biisejä listalleen katseltavaksi ja kuunneltavaksi.
c) Myös ne lukijat, jotka eivät ole keskittyneet korealaiseen musiikkiin ja draamoihin, voivat löytää jotain, josta tykkäisivät, vaikka alussa ajattelisivatkin, että eivät tulisi koskaan tykkäämään niistä. Muahaha.
d) Haluan kokeilla, kuinka kiinnostavasti kykenen kirjoittamaan arvosteluja tällaisesta aiheesta. Saanko ihmiset innostumaan? Vai onko tämä sittenkin ihan paska idea? Jos on, niin ainakin itselleni tuotan iloa, kun saan lukea myöhemmin niitä arvosteluja. Vähän omaa kivaa. Tai jotain.
Tässäkin tosiaan on riskinsä. Voi tulla liikaa kerrallaan. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan sillä tavalla, että jokainen ymmärtää. Vaikkei olisi ikinä ennen katsellut tai kuunnellut korealaista. Itsekin kun aloitin ihan nollasta tämän - step by step. Korealaiset draamat ja musiikit ovat minut tässä vaiheessa jo johdattaneet englannin kielisille koreajuorusivustoille, mistä saan tietää enemmän näyttelijöiden ja bändien meiningeistä reaaliajassa.
Siinäpä se. Katsotaan, mitä tästä tulee. Vähän hirvittää, mutta onneksi, siis ONNEKSI tämänkin voi lopettaa, jos sattuu tapahtumaan niin, että tämä idea ei saa tuulta alleen tms.
Jesh. Huomenna alkaa. Kpopmusiikin kingeillä. Jotka voittivat viime vuonna arvostetussa EMAssa eli Europe Music Awardseissa Best Worldwide Act -palkinnon - ollen näin ollen ensimmäinen aasialainen bändi, joka on koskaan, ikinä voittanut sen. Päihittivät sitten Britney Spearsinkin, joka oli ehdolla samassa kategoriassa. My little bastards. <3
Kuvat googlesta röyhkeästi tongittu ja kopsattu tänne näin.
.jpg)
