Emman tiistai

GOOOD MOOORNIIINGG ~ ~

Who is she? Noh, siinä se Emma juuri heränneenä. Literally. Kaiveli vain kameran esille ja otti selcan puolinukuksissa kello kympiltä aamulla. Koska koulu alkoi ah-niin-ihanasti vasta puolilta päivin. Saattoi silti kymmenelta vielä väsyttää, sillä tuli kukuttua puoli kolmeen aamuyöstä korealaisia draamoja katsellessa... Koska kerrankin sai valvoa!

Eipä siinä mitään, aamutoimet suorittamaan (kyseisenä aamuna ensin vaatteiden vaihto, vessa, ripsari, hiusten kreppaus, hampaiden pesu, BB Cream tai mikä onkaan naamaan) ja volaaa she's ready!

Kuva on taas jotenkin ihan kämäinen, ja naama näyttää ihmeellisen oranssilta (se ei todellakaan näytä luonnossa NOIN oranssilta) ja huone sotkuisempi kuin kuva antaa ymmärtää.

Sitten reppu valmiiksi, vaikkei sinne oikeastaan hirveästi tarvitsekaan tavaraa - ja menoksi! Auton pihalla käynnistäessäni radiosta putkahti soimaan It's A Beautiful Day, ja olihan se fiilis sitten melko aurinkoinen, koska oli arskat päässä, aurinko paistoi, linnut lauloi, ei ollut hirveän kylmä, vaan melko kuivaa, vaikka motarilla pöllysikin hiekka tai jotain sellaista (hyi).

Koulu alkoi ruokailulla, jatkui suomen kielen parissa ja sen jälkeen jollain Kelan infopläjäyksellä tulkkausjärjestelmästä.

Sen pituinen se. Kämpille päin mars!

Kämpillä olin joskus 16:15 ja sen jälkeen menin dataamaan, minkä jälkeen ajattelin, että voisi sitä syödäkin jotain, ja söin edellisenä päivänä tekemääni kana-kasvis-pasta-höttöä ja datasin vähän lisää. Vaikka olisi pitänyt aloittaa lukemaan siihen Kuurojen historia ja kulttuuri -kirjatenttiin, jonka päätin suorittaa huhtikuussa!

Kirja onnistui kyllä hyppäämään syliini, ja avautua johdannon kohdalta, mutta sitten pohdiskelin, että tilanne vaatii teetä, ja niinpä kirja päätyi taas lattialle, ja menin tekemään teetä.

Teen nautin joskus riparilahjaksi saaneesta mukistani. Hyvä muki se on. On on.

Nyt mietin, että miten se kello on jo yhdeksän pm, ja että eihän haittaa, jos ei käy tänään lenkillä, jos eilen kävi. Ja että pitäisi ommella yksi haalarimerkki haalareihin (no voi näitä AMK:laisen huolia!). Ja että on se kumma, etten saa siivottua tätä huonettani. Mahdolliset vieraat - etukäteisvaroitus strongly recommended.

Jees. Sellainen päivä. Normaali siis.

Viime viikosta Helsingissä ei ole olemassa mitään kuvamateriaalia, sillä koko siellä olo aika oli melko kiireistä. Kerran kävin kuurojen yhdistyksellä ja tapasin kavereita ja kävin katsomassa The Gravityn ja tein muffinsseja ja koulujuttuja.

Lauantaina Neljän Ruusun keikka! Oh yeah!

Niin. Nyt voisin ihan oikeasti nostaa sen tenttikirjan syliin taas ja aloittaa lukemisen. On siinä kuitenkin joku 350 sivua. About.

Opiskelijaelämän pieniä iloja

... On se, kun menet Prismaan ostamaan haalaribileisiin jotain kivaa (ja ehkä pakenemaan kämpillä odottavaa puheen viimeistelyä suomen kielen tunnille ja viittomakuulusteluun kertaamista ja olihan ne ruotsinkin tyhmät tehtävät vielä siellä), ja harhailtuasi sikin sokin edes takaisin läpi koko kaupan ja kun kahlailtuasi aikasi ja löydettyäsi oikeastaan kaikki tarpeellinen ja ei-niin-tarpeellinen, bongaat kanankoipipakkaukset alennuksesta. ALLE EURON KAIKKI RAINBOW'N KANANKOIPIPAKETIT!! Voi sitä opiskelijan riemua, kun upotat kätesi kanapakettien sekaan ja etsit halvinta mahdollista yksilöä!

Ja sehän löytyi, 89 senttiä. VAIN 89 senttiä. Itkettää melkein!

Tämän jälkeen lähdet iloisesti hyrähdellen ja melkeinpä pienesti hyppelehtienkin kassoja päin, kunnes tajuat, että hemmetti, eihän kämpillä ole leivinpaperia! Käännyt ja pieni ahdistuneisuus hiipii rintaan... Miten tästä sokkeloisesta kaupasta löytää jotain leivinpaperia?? Koluat kaupan (taas!)päästä päähän, mutta ei-löydy-mitään-ei. Luovutat, ja nöyrryt käymään vielä kerran lähikaupassa ostamassa sitä leivinpaperia.

Nyt on kaikki niiiiin hyvin <3

Studying... And dreaming...

Tai noh, yritetään ainakin. Opiskella siis. Kuvassa muutama sata sivua tiivistä asiaa aiheesta viittomakielisten historia ja kulttuuri. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä painaa... Huhhuh! Ei kai siinä mitään, mielenkiintoiselta teksti vaikuttaa, ei sen pitäisi kovin kuivaa purtavaa olla (sanoo siis hän, joka on aina inhonnut historian opiskelua). Kävin sen lainaamassa kotipaikkakunnan kirjastosta, minne se oli kulkenut pari viikkoa eräästä toisesta maakunnan kirjastosta... Eikun niin, taisinkin asiasta mainita viime kirjoituksessa!

Mitäs muuta tällä viikolla onkaan tapahtunut. Koulussa on ollut suomen kieltä, viittomakielisten historiaa ja kulttuuria, ja saatiinpa joku näyttelijäkin muutamaksi tunniksi meitä esiintymisessä opettamaan. Huomennakin koko päivä sitä. Ihan mielenkiintoista ja mukavaa on ollut.

Tosin meinaa itkettää SYVENTÄVÄ AMMATILLINEN RUOTSI! Se alkaa ensi viikolla. Vielä ei olla saatu tietoon edellisen ruotsin kurssin arvosanoja, mitä pelkään hirvittävästi. Oh please, edes se ykkönen riittäisi tänne! Läpi, jookos?!

Lisäksi olen tullut siihen päätelmään, että tämä talviaika on oikeasti sellaista tosi haaveiluaikaa. Tekisi hirveästi mieli lähteä jonnekin. Matkustelemaan. Blogia kauemminkin (tai vähemmänkin kauemmin... Öööö tai siis vähänkin aikaa) seuranneet tietänevät, että meikäläisellä on ikuinen, polttava matkakuume suonissa, ja sitä on erittäin vaikea saada aisoihin. Viime vuonna pääsin paljonkin toteuttamaan tätä kuumetta, mutta on se kumma, ettei sen matkustelun tuottama tyydytys jatku kauhean kauan. Whyyyyy??

Tähän ei nyt oikeasti auta tällä hetkellä mikään muu kuin se, että vähän siirtää niitä ajatuksia syrjään, ja keskittyy tähän hetkeen. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty - ajatukseni kun rullailevat päässä välillä hyvinkin sekalaisesti. Ahh...

Paluu arkeen

Ajelin tänään Kuopioon kahden ja puolen viikon kotona lomailun jälkeen, ja... Olipas se outoa. Olla ihmisten ilmoilla. Kotona kun 95% olin neljän seinän sisällä (ellen sitten käyttänyt koiraa lenkillä, mutta eipä sielläkään metsän keskellä kukaan tule vastaan) ja hengailin rennosti lökäpöksyissä ja vaan datailin. Ihan oikeasti niin. No mutta, kerrankin on AIKAA tehdä mitä haluaa, eli katsoa korealaisia draamoja. Netistä. Ja säästää samalla rahaa, kun voi majailla vanhempien nurkissa ja syödä niiden ruokia. Muahahahaha!

Ah ihana loma! Kuinka jäänkään sinua kaipaamaan!

Hieman helpottaa kuitenkin, sillä lukujärjestys ei näytä seuraavalle jaksolle pahalta, vaikka pitääkin mm. lukea sellainen muutama satasivuinen kirja kuurojen historiasta. Sen kirjan sain varattua kotipaikkakunnan kirjastosta, mutta se matkustaa sinne vasta tämän viikon perjantaiksi eräästä toisesta kirjastosta. Kirjatentin siitä voi sitten suorittaa missä kuussa tahansa - kesäkuuhun asti.

Nojoo. Kuopion kämpille saavuttuani yllätyin yhdeksästä kortista, jotka olin saanut poissaoloni aikana. Aloitin siis postcrossingin tässä joku kuukausi sitten pitkästä aikaa, kun muistin taas, kuinka mukavaa se on.

Lisäksi minut yllätti kaktus. Pyyhin pölyjä pöydältä, kun katseeni osui söpöön autossa istuvaan kaktukseeni, ja henkäisin ihmetyksestä, koska SEHÄN OLI SAANUT IROKEESIN PÄÄHÄNSÄ! Eli siis kukkinut. Heh.

Siis kuinka söpö se on? Kuinka söpööööö ! En ole yhtään huolehtinut siitä ja olen odottanut että se nuukahtaa siihen tai jotain muuta, mutta tällaisen pienen yllärin se sieltä itsestään puski. Aww!

Jepulis. Tästä on hyvä aloittaa taas viikko. Palaillaan!

Lyhyt mutta ytimekäs?

En olekaan tainnut hirveästi syksyn aikana kirjoittaa opiskelusta tällä viittomakielen tulkki alalla. Kyllä tästä jo jonkin verran osaa sanoa, vaikka on vasta 4 kuukautta koulua käynyt. Ja 3 ja puoli vuotta jäljellä tässä vaiheessa.

Opiskelu on kuitenkin ollut hyvinkin intensiivistä, etenkin viittomakielen tunneilla. Aikanaan kun pääsykokeissa kävin, muistan erään tutorin varoitelleen, että ensimmäinen syksy on vaikea ja lähes joka päivä päättyy lievään päänsärkyyn, koska sitä asiaa tulee kerralla niin paljon.

Onhan tämä tietenkin yksilöllistä. Itse koen, etten ollut missään vaiheessa ihan älyttömän uupunut, eikä päähänkään koskenut muutamaa päivää lukuun ottamatta. Ne päivät, kun viittomakieltä oli aamusta iltapäivään, olivat rankkoja. Ja ovat kai vieläkin, mutta eivät niin pahasti kuin alussa. Silloin keskittyminen piti vetää äärimmilleen ymmärtääkseen jotain. Viittomakielen tunnit kun ovat viittomakielellä.

Viittomakielen lisäksi meillä on viestintää, ruotsia, englantia, yms. tunneilla. Ruotsi ja englanti olisi tarkoitus saada päätökseen tänä lukuvuonna. Englanti ei juuri huoleta, mutta tuo ruotsi... Ngghhh!

Onko opiskelu sitten ollut sellaista, mitä ajattelin? Joo, voisi niinkin sanoa. Vaikka olin varautunut, että tulee olemaan vielä rankempaa kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Pari viikkoa ennen joulua oli ehkä pahin, ja se johtui pidemmän päälle töistä. Tehtävät tuntuivat kasaantuvan, eikä mitään meinannut keretä tekemään, ja kaikessa oli pienoinen sumpliminen... But I did it! Selvisin! Eli eipä se mahdotonta ollutkaan.

Opiskelu on ollut antoisaa, ja se on pysynyt mielekkäänä. Vaikka aluksi ajattelinkin, että plääh, metsän keskelle joudun (koska koulu on) ja yhyyy - varsinkin, kun Helsingissä sitä ennen majailin -, niin ei tämä Kuopio nyt sittenkään ollut niin paha juttu. Niin, vaikka vieläkin on silloin tällöin sellainen fiilis, että ei Kuopio ole se paikka, minne tulen jäämään koulun jälkeen. (Jo aikojen) Alussa oli jo sellainen vahva tunne, että haluan kansainvälistyä ja vieläkin se tunne on pysynyt. Keväällä meillä onkin jossain vaiheessa vaihtoinfo ja ARVATKAA KUKA SINNE ON ENSIN JUOKSEMASSA??!

Ala on kuitenkin tuntunut hyvältä valinnalta, ja se on hyvä juttu se.

Mitäs muuta? Ei kai mitään sen kummempaa. Kysykää, jos kysyttävää tulee. Hankala keksiä itse lisää sanottavaa.

Kuva googlesta

Viikko 43 muistaakseni

Kuukausi vetelee viimeisiään, ja tämä on vasta 4. blogimerkintä lokakuulta. Sori, blogi-kulta, että hieman syrjin käyttöäsi... Mutta tilannehan VOISI olla pahempikin! Näin niin kuin positiiviselta kannalta ajatellen!

Tällä viikolla...

... Kävin tutor-haastattelussa ja unohdin puolet asioista, mitä piti sanoa. Ensi viikolla joskus pamahtaa tieto, että olenko vai enkö ole the future princess eikun siis tutor. Jos pääsen, niin jeee - ja jos en pääse, niin sekin on ihan okey. 7 haki meistä tulkkiopiskelijoista, ja 3 pääsee, joten... Luultavasti en muista ensi viikolla koko tutor- asiaakaan. On niin paljon muutakin muistettavaa. No stress.

... Oli meidän ensimmäisen vuoden tulkkiopiskelijoiden omat haalaribileet. Käytiin Amarillossa syömässä ja sen jälkeen siirryttiin bilettämään. Otin sieltä jopa jotain kuvia, ja uskallan muutaman tännekin laittaa.

XXXL Burger. Oli ihan pakko.

KIMPPUUN! GRAAAH!

Ja niin... Jälkkäriksi vetäisin tequilan...

Amarillo -viittomaposetus. Siinä ollaan kaikki Kuopion tulkkiopiskelijat vuosimallia -13!

Bilettämässä tosiaan käytiin parissakin paikassa, ja sieltä on vain niin hämyisiä kuvia, että en niitä tähän todellakaan läimäytä. Muistan, että olin en-niin-pienoisessa-hiprakassa, ja että kompastuin matkalla vessaan, kun en tajunnut, että siinä oli joku kynnys. Muuten istuskelin tai menin tanssimaan, jos tuli joku ihan jees -biisi. T:n kanssa mentiin joskus kahden jälkeen vielä vetämään hiljaiseen karaokepaikkaan Tinakenkätyttö. Se oli aika hyvä päätös illalle!

... Kävin laulamassa uuden tulkkikeskuksen avajaisissa. Meitä oli 3 soittajaa ja 2 laulajaa. Esitettiin Samuli Putron Älä sammu aurinko. Taisi kelvata.

... En ole opiskellut ruotsia yhtään...

Ei siinä muuten mitään siis, mutta kun ruotsin tentti on torstaina... Ja lähdetään A:n kanssa sitten heti sen jälkeen ajelemaan Helsinkiä kohti, ja perjantaina Ruotsi calling... Jau!

Tämä viikonloppu oli tarkoitus viettää Kuopiossa, koska tänä iltana on T:n tuparit, mutta äiti soitti eilen mykykeitolle - ja kuinkas kävikään? Ajoin mykykeiton perässä kotiin, ja kannatti. Oli se vain niiiiiin hyvää! Kohta puolin otan kaaran taas alle, ja suhahdan takaisin Kuopioon.

Aakkosista se kaikki lähtee

Siinä teille vähän aata, beetä, ceetä ja deetä.

Jepajee.

Elossa ollaan!

Vaikkakin ruotsin kanssa tulee olemaan niiiiiin tappelua tämä koko aika ennen joulua. Olen nyt kertauskurssilla, sillä sain lähtötasotestistä hylätyn. Mitä en ihmettele laisinkaan, sillä kun sen paprun eteeni sain, niin en oikein tiennyt mistään mitään. Saattaapi olla, että on muutamassa vuodessa ruotsi unohtunut. Siis neljässä, sillä abivuoden syksyllähän sen kirjoitin - ja tuolloin jopa läpi pääsin, vaikka sitä pelkäsinkin. Läpi mikä läpi.

Viittomakieli on mielenkiintoista ja erilaista ja mukavaa. Juuri sellaista, minkälaista sen kuvittelinkin olevan. Asioita on tullut hirvittävän paljon - ainakin siltä tuntuu -, ja kyllä kai sitä jotain osaa, vaikka tuntuukin, että osa oppimasta valuu jostain välistä aina pois. Koska se tiedon määrä nyt alussa on aika massiivinen. Niin hankala napata kaikki kerralla pääkoppaan. But I shall try my best.

Meillä on nyt torstaina kastajaiset, mitä odotan suurella mielenkiinnolla. Meillä on ryhmät, ja jokaisella ryhmällä joku urheilulaji, minkä mukaan pitää pukeutua. Meitsin ryhmällä agility. Niin, ehkäpä otan muutaman kuvan sieltä, jos muistan! Hauskaa siitä kuitenkin tulee, luulisin!

Jjjooo, jos sitä ruotsia sitten... Ngggh!

Kuvatus googlesta.

22

Ensimmäinen kouluviikko ohi, OUJEE! Se oli erittäinkin tapahtumarikas, eikä sitten kuitenkaan. Meitä ensimmäisen vuoden viittomakielentulkkiopiskelijoita on 21, ja asuntolassa minun lisäkseni heistä asuu 2 siellä... Tiedän kyllä yhden tutorin, joka asuu siellä myös, sekä yhteispedagogi-puolelta yhden tytön. Muut ovat tuntemattomia.

Nämä ensimmäiset päivät on istuttu suurimmaksi osaksi salissa ja kuunneltu HUMAKista asiaa. Sitä on ollut paljon. Sitten tietysti on yrittänyt tutustua opiskelutovereihin, ja ihan hyvin siinä on onnistuttukin. Vaikken vielä taida ihan kaikkien nimiä muistaakaan... Minulla on parempi kasvo- kuin nimimuisti.

JA mitäpäs olisi opiskelijaelämä ilman bileitä? Käytiin jo toisena päivänä jossain bileissä, ja sitä seuraavana tutustumiskierroksella kaupunkiin sekä sen jälkeen vielä baareilua. Tosin meitsi oli ihan vesilinjalla, koska olin autolla - koska bussit kulkevat melkoisen huonosti tuonne luonnon keskelle myöhään illalla. Mikä on tyhmääääää.

Ei nyt varsinaisesti olla vielä opiskeltu, mutta ensi viikolla se alkaa. Oh boy! Kuultiin tutoreilta kaikenlaista, ja mielenkiintoista tulee etenkin niistä viittomakielen tunneista. Viime vuoden ensimmäisen vuoden opiskelijoilla tulkki oli pysynyt luokassa jtn 20 minuuttia, ja häipynyt sitten...

Ruotsi pelottaa kuitenkin ehkä jopa eniten. En muista siitä mitään. En muutenkaan ollut siinä kauhean hyvä, vaikka sen ylppäreissä kirjoitinkin. Onneksi se on ennen joulua, niin saa sen pois alta. Hope so.

Huonettani asuntolassa jouduin vaihtamaan. Long story. Se on kuitenkin samanlainen kuin tuo edellinen. Kahden hengen huone, asustelen siellä yksin.

Ja ainiin! Tänään täytän 22. Twentytwooo-o-ooooOO. Jep. 21 oli kyllä aika kiva jo, siinä olisi ollut ihan jeba pysyä. Mutta ei, kai se on pakko hyväksyä tuo 22 tämän hetkiseksi iäksi.

Opiskelijaelämän starttailua

Täälläpäs ollaan, asuntolassa. Kuopiossa. Ulkona sataa tällä hetkellä ihan mukavanlaisesti, ja minä olen saanut koko illan järjestellä huonetta omanlaisekseni. Huoneen toinen asustelija ei ole vielä saapunut tänne, joten sain valita ensin, kumman puolen huoneesta haluan, muahahaha!

Otin pari kuvaa täältä, ja huomasin samalla, että digikamera on tainnut oikeasti kärsiä jonkin asteisia vaurioita viime ulkomaan reissulla... Uuuuups! Nojoo, aikansa kutakin...

Tosiaan, meillä on keittiö yhteinen täällä, itse asiassa täällä taitaa olla pari, kolmekin keittiötä tässä kakkoskerroksessa. Vein jääkaappiin jugurtin ja lihapullat, mutta kuivamuona taitaa säilyä hyvin huoneessakin, ainakin väliaikaisesti.

Jokaisessa huoneessa on myös oma suihku- ja wc-tila. Ne on itse asiassa remontoitu nyt kesän aikana, ja siellä näyttääkin tosi kivalle! Ikeasta kävin ostamassa suihkuverhon, mutta ilmeni, että se on hieman liian lyhyt... Ehkä se kuitenkin välttää nyt hetken tuossa.

Täällä on muuten tosi hiljaista, olen ehkä 4 tyyppiä nähnyt täällä yhteensä tähän mennessä. Välillä käytävältä kuuluu askelia ja vaimeaa puheensorinaa, mutta eipä sen kummempaa. Luulen, että suurin osa porukasta ehkä tulee huomenna vasta? I don't know.

Anyways, täällä ollaan, ja jännityksellä huomista odotellen - WIIII!