Haaste

"Nyt kyllä kirjoitan paljon blogiin, joo!" - alkuvuoden salainen plääni ei oikein meinaa toteutua, mutta once again - pahemminkin voisi mennä. Hemmetin kiireet.

Hanna heitti BOMWEmmaa blogihaasteella tuossa jokin aika sitten, jiihaa! Vastailen parhaani mukaan...

"Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyy se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin saat viedä pullakahvit mukanasi (kopioi kuva)

(Ei ole aivan pakko jakaa kuitenkaan)

Esitän kysymyksiä jotka saattavat tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskusteltaessa.

Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiin?

Voit vastata myös pelkästään valokuvin!"

1. Mikä on sisustustyylisi?

Jaa, ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä tyyliä. Sisustan vähän sen mukaan, mitä kivaa ja söpöä silmään kaupasta tarttuu, ja raahaan sen mukanani.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

Heh, no solussa kun asun, niin kyllähän se tämä oma pieni huone on! Vähitellen sain tänne kamat, eikä tuossa vieläkään ole mattoa, mistä olen haaveillut muutosta asti. Mutta kun vielä ei ole sellaista kivaa ja söpöä sattunut silmään!

Verho on ollut vinossa siitä asti kun sen ikkunan eteen taiteilin.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Matkustamiseen. Tai noh, riippuu siitä, kuinka kallis matka kyseessä. Mutta yleensä siitä ehdottomasti kaikkein vähiten saan omantunnon tuskia.

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Ööööö. Siis säännöllisesti vai? Dohhhh, vuokra syö suurimman osan tuista, ja sitten tulee tietysti ruokaan ja bensaan käytettyä ihan mukavanlaisesti rahaa. Jos epäsäännöllisesti, niin matkustelu - oli se sitten lähelle tai kauas, niin aina siihen jonkin verran menee.

5. Mistä ajasta unelmoit?

Vapaa-ajasta! Haha! Onhan niitä ihan hirveästi, niitä aikoja, mistä unelmoin. Unelmoin kesästä, ja sitten syksyn harjoittelusta, ja siitä, pystyisinkö silloin lähtemään harjoitteluun ulkomaille. Unelmoin myös vaihtoajasta ulkomailla, minkä tulen luultavasti toteuttamaan kolmosen syksyllä. Unelmoin koulun jälkeisestä ajasta - mitä sitten tapahtuu, missä olen töissä, osaanko kaiken? Unelmoin maailmanympärysmatka-ajasta... Joo!

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Hmm. Vai huonoin... Jos kävisi oikeasti niin kuin 2012 -leffassa, niin se olisi kyllä aika huono säkä.

7. Missä asiassa olet tunnollinen?

En ainakaan siinä "aloitan kotitehtävät ajoissa, enkä tee niitä palautusta edeltävänä päivänä!" -sanomisessani. Sen sijaan olen huomannut, että töissä ollessani olen ollut aina todella tunnollinen.

8. Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?

Olen aika hyvä antamaan anteeksi. Myöhästymiset, erehdykset, väärinkäsitykset yms. annan anteeksi.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Voi että kun meitä naisia on niin paljon, ja niin erilaisia! Todella hankala määrittää yhtä ominaisuutta, joka kattaisi kaikki naiset. Joten en edes yritä määrittää. Jep, se oli vastaukseni.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Kääääk! Tähän pätee ehdottomasti sama vastaus kuin edelliseen.

Jatkan tätä eteenpäin jakamisen perinnettäni, eli jakamattomuutta. You're welcome!

Studying... And dreaming...

Tai noh, yritetään ainakin. Opiskella siis. Kuvassa muutama sata sivua tiivistä asiaa aiheesta viittomakielisten historia ja kulttuuri. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä painaa... Huhhuh! Ei kai siinä mitään, mielenkiintoiselta teksti vaikuttaa, ei sen pitäisi kovin kuivaa purtavaa olla (sanoo siis hän, joka on aina inhonnut historian opiskelua). Kävin sen lainaamassa kotipaikkakunnan kirjastosta, minne se oli kulkenut pari viikkoa eräästä toisesta maakunnan kirjastosta... Eikun niin, taisinkin asiasta mainita viime kirjoituksessa!

Mitäs muuta tällä viikolla onkaan tapahtunut. Koulussa on ollut suomen kieltä, viittomakielisten historiaa ja kulttuuria, ja saatiinpa joku näyttelijäkin muutamaksi tunniksi meitä esiintymisessä opettamaan. Huomennakin koko päivä sitä. Ihan mielenkiintoista ja mukavaa on ollut.

Tosin meinaa itkettää SYVENTÄVÄ AMMATILLINEN RUOTSI! Se alkaa ensi viikolla. Vielä ei olla saatu tietoon edellisen ruotsin kurssin arvosanoja, mitä pelkään hirvittävästi. Oh please, edes se ykkönen riittäisi tänne! Läpi, jookos?!

Lisäksi olen tullut siihen päätelmään, että tämä talviaika on oikeasti sellaista tosi haaveiluaikaa. Tekisi hirveästi mieli lähteä jonnekin. Matkustelemaan. Blogia kauemminkin (tai vähemmänkin kauemmin... Öööö tai siis vähänkin aikaa) seuranneet tietänevät, että meikäläisellä on ikuinen, polttava matkakuume suonissa, ja sitä on erittäin vaikea saada aisoihin. Viime vuonna pääsin paljonkin toteuttamaan tätä kuumetta, mutta on se kumma, ettei sen matkustelun tuottama tyydytys jatku kauhean kauan. Whyyyyy??

Tähän ei nyt oikeasti auta tällä hetkellä mikään muu kuin se, että vähän siirtää niitä ajatuksia syrjään, ja keskittyy tähän hetkeen. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty - ajatukseni kun rullailevat päässä välillä hyvinkin sekalaisesti. Ahh...

Paluu arkeen

Ajelin tänään Kuopioon kahden ja puolen viikon kotona lomailun jälkeen, ja... Olipas se outoa. Olla ihmisten ilmoilla. Kotona kun 95% olin neljän seinän sisällä (ellen sitten käyttänyt koiraa lenkillä, mutta eipä sielläkään metsän keskellä kukaan tule vastaan) ja hengailin rennosti lökäpöksyissä ja vaan datailin. Ihan oikeasti niin. No mutta, kerrankin on AIKAA tehdä mitä haluaa, eli katsoa korealaisia draamoja. Netistä. Ja säästää samalla rahaa, kun voi majailla vanhempien nurkissa ja syödä niiden ruokia. Muahahahaha!

Ah ihana loma! Kuinka jäänkään sinua kaipaamaan!

Hieman helpottaa kuitenkin, sillä lukujärjestys ei näytä seuraavalle jaksolle pahalta, vaikka pitääkin mm. lukea sellainen muutama satasivuinen kirja kuurojen historiasta. Sen kirjan sain varattua kotipaikkakunnan kirjastosta, mutta se matkustaa sinne vasta tämän viikon perjantaiksi eräästä toisesta kirjastosta. Kirjatentin siitä voi sitten suorittaa missä kuussa tahansa - kesäkuuhun asti.

Nojoo. Kuopion kämpille saavuttuani yllätyin yhdeksästä kortista, jotka olin saanut poissaoloni aikana. Aloitin siis postcrossingin tässä joku kuukausi sitten pitkästä aikaa, kun muistin taas, kuinka mukavaa se on.

Lisäksi minut yllätti kaktus. Pyyhin pölyjä pöydältä, kun katseeni osui söpöön autossa istuvaan kaktukseeni, ja henkäisin ihmetyksestä, koska SEHÄN OLI SAANUT IROKEESIN PÄÄHÄNSÄ! Eli siis kukkinut. Heh.

Siis kuinka söpö se on? Kuinka söpööööö ! En ole yhtään huolehtinut siitä ja olen odottanut että se nuukahtaa siihen tai jotain muuta, mutta tällaisen pienen yllärin se sieltä itsestään puski. Aww!

Jepulis. Tästä on hyvä aloittaa taas viikko. Palaillaan!

Uuden vuoden lahja

Ai että, ei olisi voinut vuosi 2014 käynnistyä paremmin, kun jonkin aikaa odotettu lahja itselle saapui määränpäähänsä eilen. Ai että! Toivoinkin, että se tulisi tässä loman aikana! Olin jotenkin ajatellut, että joutuisin raahautumaan postiin asti hakemaan sen, mutta ei - se oli sullottu kivasti postilaatikkoon. Juuri ja juuri oli mahtunut...

Anyways, jo tovin olin haaveillut siitä, ja viime kuussa päätin toteuttaa pläänin. Löysin kivan yksilön, minkä hintakaan ei ollut paha, ja tilasin sen.

La Moda UK ei ollut itselleni ennestään lainkaan tuttu, mutta googlettelemalla sen bongasin. Tuote oli nätisti tuollaisen pehmeän kassin sisällä. Tuon kassin voisi itse asiassa hyötykäyttää, tuntuisi suorastaan tuhlaukselta heittää se pois.

Ja mitäs siis tilasinkaan?

15£ + 10£ (postimaksu) = 30,04€ = ei todellakaan paha hinta repusta

No SUPERSÖPÖN CUPCAKE REPUN TIETYSTI!

Aaaah, en tiedä, mistä olin alun perin saanut päähäni, että haluan söpön cupcake repun, koska eihän niitä hirveästi liikenteessä näe, mutta niin vain kävi. Olin muutenkin toivonut jotain söpöä uutta laukkua tai reppua seuraavaksi ostokseksi, koska tuo kauan käyttämäni musta laukku alkoi tympimään + olin onnistunut pariinkin otteeseen ruiskuttamaan joko aurinkorasvaa tai käsirasvaa sen päälle, eikä se ole koskaan pyyhkiytynyt siitä pois. Understood?

Oikeasti tuollaisen söpön repun ostamiseen ei edes tarvita mitään erityistä syytä ostaa se, right?

Tuo reppu on juuri mukavan kokoinen, siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja se kulkee kivasti selässä. Ainut negatiivinen asia on se, että jotenkin kummasti alkaa himoitsemaan niitä kuppikakkuja...

Nyt kuitenkin kelpaa tämä söpistys selässä kulkea niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Hip hip hurayhhh!!