Viimeinen...

Karkauspäivän kunniaksi on tottahan toki kirjoitettava helmikuun viimeinen postaus - ja näin saadaan hienosti ympyrä kiinni (no kun on kirjoittanut helmikuun ensimmäisenä sekä viimeisenä päivänä), jes! Tänään en kosinut ketään, enkä aiokaan lähitulevaisuudessa. Joten siitä aiheesta ette saa lukea mitään hienoa tekstiä tänään. Sorry. Sen voinen tosin kertoa, että näin toissa yönä muutaman unen, jotka ah-aina-niin-oikeassa-olevan unikirjan mukaan meinaavat intohimoisen rakkauden saapuvan elämääni very soon. Jea rait. Senku näkis.

Ömm, let's talk about my hair! Siitä ei ollakaan ihan hetkeen mitään puhuttu. Tai minä ole puhunut. Koska ei ole ollut mitään puhuttavaa siitä. Nyt ajattelin kanssa sulkea vähäksi aikaa tämän topicin tässä, ja seuraavan kerran hiusasiaa tulee, jos jotain ihmeellistä niille tapahtuu.

8 viikkoa ja risat on nyt oltu siis shampoottomalla linjalla. Hilsesituationhan niitä vaivasi jossain vaiheessa ihan hirveästi, mutta onneksi se on nyt helpottanut tosi paljon (ilmeisesti hiuspohja alkaa pikkuhiljaa tottumaan siihen?), ja elättelen toiveita, että jonain päivänä hilse pakkaa itsensä lomalle pois päästäni ikuisiksi ajoiksi. Menolippu Mombasaan tai jotain. Koska sen menomatkan jälkeen sen on sitten turha tulla enää meitsin päähän asustelemaan... Sinne on nimittäin porttikielto sitten niih!

Vaikka epätoivo välillä iski, niin en ikinä kokeillut kananmunalla pesua tai etikkaöljy-sooda-mikäyhdistelmäonkaan -juttuja oloa helpottaakseni, vaikka niistä netistä luinkin. Ihan vesipesulla mentiin vaan. Myönnän, että vieläkin suihkussa käydessä tuntuu toooosi oudolle, kun ei tarvitsekaan tunkea mitään ylimääräistä hiuksiin. Ehkä siihen ajatukseen totutteluun menee tosiaan vähän enemmän kuin 8 viikkoa ja risat, kun on kuitenkin sellaiset 20 vuotta käyttänyt shampoota.

Kadunko tätä challengea? No en tö-del-lä-kään! Tällä hetkellä hiukset päässä vaikuttavat terveille ja hyvätuulisille, eli hyväähän niille kuuluu (pienestä hilseasumuksesta huolimatta siis heh). Olen jopa varma siitä, että ne voivat tuplasti paremmin shampoopesuun verrattuna. Käyn joka toinen päivä aina suihkussa ja shampoota käyttäessäni hiukset olivat jo vähän rasvaisen tuntuiset toisena päivänä - nykyään ei ollenkaan... itse asiassa tuntuu sille, kuin ne voisivat paremmin ensimmäiseen päivään nähden! Osasinkohan kirjoittaa tuon nyt oikein? En osaa paremminkaan sitä muotoilla.

Kaiken lisäksi irtohiuksia ei enää lähde yhtä paljon kuin shampoopäivinä. Oikeastaan tilanne on muuttunut todella radikaalisti. Shampoota käyttäessä irtohiuksia lähti melkoinen määrä päivässä (varsinkin, kun kampasi tukkaa) - nykyään vain muutama lähtee veks. Fantastic!

Mitähän muuta tästä voisi sanoa. Hyvältä näyttää? Hyvältä näyttää! Ei tästä ainakaan shampoopäiviin paluuta ole. Se on nyt goodbye, adios, shampoo! Enää et minun kutreihin koske!

jea <3

"Don't whine, don't fight"

One word: KYLMÄ. Ulkona on kylmä, sisällä on kylmä. Kylmä. Ugh! Tällä hetkellä mittari näyttää ulkona vallitsevan -25,2 asteen pakkanen, sisällä ollaan kuitenkin onneksi plussan puolella parissakymmenessä. Silti tuntuu, että se kylmyys jostain luikertelee sisään. Viime yönä koitin epätoivoisesti kietoutua peittoon kiinni, mutta kaikesta kietoutumisesta huolimatta oli kylmä. Vilukissa olen.

Lälläslää, enpä jaksanutkaan eilen kirjoittaa. Laiskotti. Lisäksi oli aika surullinen päivä ja itkin varmaan koko ajan, kun katsoin yhden korealaisen sarjan viimeisiä jaksoja. Siis ihan oikeasti - siinä oli sellainen typerä tyttö, jolle teki mieli välillä kiljua, että hei haloo, jos sä kerran rakastat tota hyvännäköstä miestä, ni vaik karkaa sen kaa, nii mä ainaki tekisin... Ja sille hyvännäköiselle miehelle teki mieli mennä kopauttamaan vähän päätä ja sanoa, että lopetas se nössöily ja pane ilkeelle äitilles kampoihin ja hengaa sun rakastamas tytön kaa. Onko niin vaikeaa?? Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta silmänaluset oli aika itkuiset illalla... Herkkis olen.

Hair! Otin taas kuvan pehkosta, mutta se on ihan kamala. Se kuva siis. Laitan sen kuitenkin tähän, että joku kuva olisi.

Tilanne ei juurikaan ole muuttunut sen kummemmaksi viime viikosta. Hilsettä on edelleen, mutta ei todellakaan mitenkään huimasti. Vähäsen. Eikä se määrä haittaa minua ainakaan. Vaikka salaa toivonkin, että se vähäkin katoaisi jossain vaiheessa.

MUTTA olen aikasmoisen ylpeä itsestäni, että olen jaksanut olla shampoottomalla linjalla 4 viikkoa jo! Hyvä minä! Tsemppaan itseni loppuun asti, ettei tarvitse IKINÄ käyttää shampoota. No okei, varmaan jossain kampaamoissa sitä tunkevat hiuksiin, mutta ei se haittaa. Kunhan ei itse tunge. Rahaakin säästyy. Ja luonto kiittää. Ja minä olen iloinen, ettei tarvitse viettää yhtä paljon aikaa suihkussa kuin silloin, kun shampoota käytti. Kyllä se tästä!

Shampoo Free Challenge: Kutittaa!

Shampoottomaan elämään totuttelemista on nyt kestänyt viikon verran, ja lauantaina tosissaan meni shampoopurkin korkki lopullisesti kiinni, eikä niitä pieniä töpsäyksiäkään enää sallita. Hui! Kuulostipas se pelottavalle...

Eilen oli kuitenkin pakko päästä suihkuun, koska äkillinen kutituskohtaus iski kuontaloon. Suihkun alla sitten hankasin kutiavaa päänahkaa käsin aika kauan, ja kriiseilin siitä, kuinka monta kertaakaan sama tulisi toistumaan (se kutiavaisuus siis). Samalla kihisin kiukusta, kun mietin, ettei mitään Shampoottomat Ry -vieroituslaitosta tai vastaavaa ole koskaan perustettu, jotta voisi mennä sinne itkemään tilannettaan. Noh, pian ajattelin, että voisihan tilanne olla pahempi ja pakotin hymyn huulille. Kyllä se tästä.

Tänään hiukset tuntuvat kuin tuntuvatkin hieman rasvaisille, mutta koitan välttää suihkua, ettei joka päivä kävisi kuluttamassa hiuksia. Koitin ottaa hienoa kuvaakin teille kutreistani, mutta harmistuin, kun tajusin, ettei ne kuvat oikein kertoneet koko totuutta... Tässä kuitenkin yksi kuva:

Tosi informoiva kuva. Aina ei vaan voi onnistua. Diih!

Sekalaista höpöttelyä

Moiiiii! Tuli sellainen kirjoitus- ja päivitysvimma, että täältä sitä tekstiä sitten puskee. Tosin tämä on sellaista ajatusvirtaa, ja aiheet on vähän erilaisia toisistaan, joten mennään yksi kerrallaan, ettei ihan sekaisin mennä...

1. Käydäänpäs tätä Shampoo Free Challengea läpi. Hiuksia kun on sentään kokonaiset 5 vuorokautta (woooowow!) koitettu vieroittaa pois shampoomaailmasta. Parastahan olisi varmaan, etteivät hiukset näkisi shampoota ollenkaan, mutta kun sinne suihkuun menee, niin siinähän ne heti tuijottavat kutsuvasti... MUTTA minä olen sanonut nou nou ja ottanut vain sen etusormen kokoisen töpsäyksen shampoopullosta - josta ei edes riitä koko päänahkaan. Eli periaatteessa kai olisi ollut se ja sama jättää shampoo heti pois. Noh, enää yksi kerta, kun se töpsäys pullosta tulee ja se tulee huomenna. Sitten menee korkki kiinni, ja kutreja hemmotellaan pelkällä vedellä.

Kuviahan tästä kuontalosta ei ole teille tällä kertaa tarjolla - voisin ottaa vaikka maanantaina. Niin! Joka viikko yksi! Kuulostaa hyvälle idealle (ihan minun oma kröhöööm), niin näkee edistyksen.

Hiukset tuntuvat tällä hetkille ihan normeille, yllättäen. Sitä hilse/rasvaisuus/ällö periodia odotellen siis... Olen tosin jo huomannut, että hiuksia aamulla harjatessa ei sieltä lähde yhtä paljon irtohiusta kuin ennen. Jee!

2. Ulkona on ollut ihan mahtisää! Muutama pakkasaste ja mukavia lumikuuroja, ah! Tänään hinasin kameran mukaan lenkille ja näpsin muutaman picin muistoksi tammikuusta 2012.

3. Tilasin ehkä parisen viikkoa sitten cdon.com:ista kirjan, jonka lukeminen on ollut suunnitelmissa jo hieman yli vuoden... Se kaikkihan alkoi siitä, kun ostin jenkeistä sen kalenterin viime vuodelle.

Eli Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit! Minulla ei ollut kyseistä kalenteria ostettaessa mitään hajua mistään hiton zombeista yhdistettynä Jane Austenin klassikkoteokseen, mutta pienellä googlettamisella aloin saada pientä vihiä asiasta.

Olen lukenut suurimman osan kirjasta ja voin jo nyt suositella sitä kaikille - ehdottomasti! Olin jo arvosteluista lukenut, että kirja on hilarious, eikä janeaustenimaista tyyliä ole kaikeksi onneksi rikottu. Lukiessani pidemmälle todellakin huomasin hekottelevani enemmän ja enemmän, ja zombien tuominen tarinaan on tuonut kirjaan ihanaista särmää. Bennettien tyttäret ovat saaneet kunnon zombien tappo koulutukset Kiinassa asti isänsä toimesta ja parhaitenhan sen osaa varsin tulisieluinen Elizabeth, joka suunnittelee vähän väliä eri ihmisten tappamista (siis niiden zombien lisäksi) heidän ei-niin-hyvien-käytöstapojensa vuoksi. Matkalla todellakin kannattaa pitää mukanaan aseita, sillä maasta nousevat zombit ovat vaarallisia ja koskaan ei voi tietää, milloin niitä eteen pyrähtää.

4. Olen rakastunut. Voi että! Joulupukki taisi unohtaa reestään muutaman korealaispoikapaketin meitsille viime vuoden puolella, mutta ei hätää, sillä aina on tämä vuosi ja uusi joulu!!! Tietysti, jos aiemmin sattuu tapahtumaan niin, että niitä paketteja voisi tulla, niin aina parempi. Hiiihiiiiiii.

Tällä kertaa rakastumisen uhriksi sattui vielä asiasta tietämätön Jerry Yan, taiwanilainen komistus, jonka hymy on niin SÖPÖ, ja sen lisäksi, että hän OSAA NÄYTELLÄ, hän osaa vielä LAULAA niin PEHMEÄSTI, ja onkohan mitään, mitä hän nyt EI OSAISI??

Niin että Mr. Darcy, sait taas aika kovan kilpailijan, pelottaako, HÄH?! Pitäisi.

Eikä se haittaa, jos mies on jo 35, kun hän on muilta osin tosi ihana. Tietysti se voi vähän jarruttaa tätä suhdetta, että hällä on jo tyttöystävä ellei kihlattu ellei ole - perkules sentään - jo naimisissa! Ja se aika piiiitkä välimatka voi olla pientä miinusta myös. Yhyy. Mutta ei se haittaa, sillä se voi muuttaa joskus Suomeen vaikka ja erota sen tyttöystävästä/kihlatusta/vaimosta. Kaikki on mahdollista, right...?

Alun perin Jerryn kohtasin ensimmäistä kertaa, kun aloin katsomaan yhtä taiwanilaista sarjaa named Down With Love (netistä). Ja se on ihan mahtava ja olin erittäin rakastunut Jerryyn koko 16 jakson ajan (jotka katsoin neljässä päivässä... Yksi jakso kestää yli tunnin...).

Pakko muuten linkata Jerryn musiikkivideo, että näette, kuinka ihana se on. Tämä samainen kipale on myös tunnarina Down With Lovessa!

<3

5. Viikon hauskin youtube-klippi:

Näitä on 3 jaksoa, btw.

Ei ole muuta.

Nauttikaa ihanasta talvisäästä (jos siellä teilläkin päin on tällainen yhtä ihana sää kuin täällä) ja lukekaa Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit ja etsintäkuuluttakaa Jerry Yan.

Shampoo Free Challenge

Mihinköhän sitä taas päänsä on pistämässä... No kohti shampootonta elämää, tietenkin!

Muutama vuosi sitten luin Savon Sanomista toimittajan kokeilua shampoottomalla tiellä ja siitä se ajatus jäi sitten omaankin takaraivoon kolkuttelemaan. Nyt viime aikoina se on vahvistunut entisestään, ja joulukuun aikana päätin, että nyt tai ei koskaan! Koska en ole tällä hetkellä töissä/koulussa, ja on pipovuodenaika, niin sehän käy vallan mainiosti!

Eli olen päättänyt yrittää irrottautumista shampoosta. Kaikki ne kemikaalit, jotka niistäkin shampoopesukerroista on lähtenyt viemäreihin kiertämään... Huh, suorastaan ällöttää ajatellakin sitä. Nyt haluan jotain parannusta asiaa.

Normaalisti pesen hiukseni joka toinen päivä (med shampoo), eikä sitä pesutiheyttä olisi tarkoitus muuttaakaan. Viimeksi pesin hiukset uuden vuoden aattona eli lauantaina eli toissapäivänä. Nyt ne näyttävät tältä:

Pitäisiköhän tässä jotain faktatietoa kuontalosta kertoa... Koskaan en ole niitä värjännyt, enkä juurikaan suihkeita niihin tunkenut. Enimmän osan ajasta ne ovat olleet pitkät, mutta peruskouluaikaan on tullut muutaman kerran saksittua lyhyeksi. Ja tällä hetkellä ovat siis pitkät.

Olen lueskellut jonkin verran netistä tästä shampoottomasta elämästä, ja odotan, että hiukseni tulevat tuntumaan (ja näyttämään...) muutaman ensimmäisen viikon (joka voi pidentyä kuukausiksikin?) ajan rasvaisille ja ällöille ja yyh. Lopputuloksen pitäisi kuitenkin olla tuuhea ja kaunis tukka. Toivottavasti. Siihen ainakin pyrin, ja epätoivoisina aikoina suuntaan katseeni siihen tulevaisuuden näkymään.

Shampoo Free Challenge on siis homman nimi, ja tämä ensimmäinen viikko olisi tarkoitus lasketella rauhassa sitä shampoottomuutta kohti. Mikä tarkoittaa sitä, että tulen käyttämään ihan pikkuriikkisen - etusormen kokoisen tupsauksen - shampoota, ja ajelehdin kohti pelkkää vesipesua siitä sitten. Vai pitäisikö vaan suoraan pelkällä vedellä mennä? Ajatuksia?

Vinkkejä saa antaa, jos niitä on, sillä niitä otetaan mieluusti vastaan! Raportoin tänne ajoittain, miten homma etenee.