Day 30

YOUR DAY

Uhh, viimeinen haastepäivä pärähtää käyntiin! Tai pärähti. Tai öhh... No niin.

Tämä päivä koskee 23. päivää, joka oli siis eilen. Tarkoituksena oli, että olisin kuvannut, että mitä teen (siis sellaisen lyhyitä pätkiä sisältävän videon), mutta olin sitten niin laiska, etten jaksanut, joten kerron vaan aika ympäripyöreästi, että mitä tapahtui. Varautukaa äksöniin (not) !

Noh, puolen yön jälkeen aloin tiskaamaan astioita, ja olin tyhjentämässä tuota kuivauskaappia whateveriä ja onnistuin tuhoamaan yhden ison lautasen, joka taas onnistui pudottamaan yläpuolellaan olevan coca cola -mukin. SUCCESS! Ajattelin siinä, että ei ole totta, ja tuijotin hämmentyneenä sirpaleita ympärilläni ja teki mieli kääntää kelloja vähän taakse päin ja estää accidentti.

Siinäpäs meni mukavasti aika ennen nukkumaan menoa sirpaleita siivotessa.

Lisäksi huomasin siivouksen jälkeen, että olin haavoittunut siinä rytäkässä...

Menin aika myöhään nukkumaan - kolmelta. Heräsin vähän ennen kahtatoista päivällä.

Aamupalaksi keittelin puuroa sekä minulle että E:lle ja käynnistelin laptoppia. Tsekkailin twitterin, facebookin, blogit, sähköpostit... Umm, siinäpä ne tärkeimmät.

Olin koneella melkein kaksi tuntia pötköön, ennen kuin menin lenkille ja lenkiltä kauppaan.

Lenkillä kävin heittämässä etukäteistehtävät sisältävän kirjekuoren postilaatikkoon. Saattaapi olla, että vähän henkeäni pidätellen sujautin sen sinne... Oli siinä ja siinä, että se edes mahtui siitä kapeasta luukusta pudottautumaan boxiin. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut turvautua väkivaltaan. Kuvittelin, että tehtävistä irti pääseminen olisi helpottanut oloa, mutta nyt on sitten kuitenkin todella, TODELLA huolestunut fiilis. Voih.

Kaupasta saapuessani söin ja menin... koneelle. Yllätys! Siinä sitten kökötin lähes neljä tuntia, ennen kuin lähdin lenkille Kapun kanssa.

Jaaaa lenkiltä tullessani aloin katsomaan New Girliä aka Kolme miestä ja tyttöä. Minkä jälkeen olin hetken koneella, ennen kuin menin suihkuun, ja sieltä takaisin tullessa taas koneelle...

Hahhah. Joo. Siinäpä se.

Umm... Tässä olisi suunnitelmissa yksi juttu toteuttaa täällä blogissa - ei iso juttu, eikä tästä nyt kannata excited -fiiliksiä itselleen luoda... enkä tiedä, miksi sanoin tästä tässä vaiheessa, jos se ei ole iso juttu öö -, mutta pitää nyt katsoa, minkälainen siitä tulisi. Siis että onko se tarpeeksi kiinnostava idea vai eikö toteutettavaksi. Hmm, luultavasti on, koska päässäni se vaikuttaa hyvältä. Pitää vielä kirjoittaa jo valmiiksi jotain juttuja siihen, niin näkee vähän, että toimisiko se teoriassakin.

Good Night!

xoxo,

Emma

Day 29

A PLACE YOU SEE YOURSELF IN 5 YEARS

Ah, olen pelännyt päivää, kun tämän päivän haaste tulee eteen. Nyt se on täällä. Let's face this fear... Alone... Yhy yhy. Yhyyy.

Viisi vuotta tästä hetkestä olen siis 25-vee, going to 26. Huhhei! Vanha vai vanha. No ei nyt niin vanha.

Missähän olisin... Töissä jossain? Ehkä. Ulkomailla? Who knows. Toisaalta, jos nyt käy ohraisesti, enkä pääse vielä opiskelemaan, niin voi olla, että viidenkin vuoden päästä vielä opiskelen.

Mikä taas tarkoittaa sitä, että perhettä tuskin tuolloin vielä on. Toivottavasti ei vielä ole. Tai eihän sitä tiedä. Viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika. Oikeastaan.

Kuva googlesta.

Day 28

SOMETHING THAT YOU MISS

Good old days... Kaikkihan oli pienenä paremmin. Miksi, oi miksi menin toivomaan, että kasvaisinpa mahdollisimman nopeasti aikuiseksi?

Ikävöin edesmenneitä ihmisiä. Myös niitä eläviä ihmisiä, joiden viimeksi näkemisestä on kulunut jo jonkin aika. Niitä mansikkapeltoja. The Cheesecake Factorya.

Onhan noita. En. Jaksa. Enempää. Kuitenkaan. Miettiä. Niitä. Tähän.

Tv. LAISKA

kUVAT GOOGLESTA OHo jäi caps lock päälle sori

Day 27

WHAT'S IN YOUR BAG

Naisen laukusta aina jotenkin oletetaan löytyvän hirveästi kaikkea, mutta meikäläisen laukusta... No, ei nyt niin hirveästi. Yllätyin ehkä vähän itsekin tavaran vähyydestä. Riippunee tosin, minne menee, mutta yleensä sitä tavaraa on tämän verran:

Öhh, mitenköhän nuo sormikkaat ovat eksyneet laukkuun? En ole niitä käyttänyt vähään aikaan, mutta sieltä pohjalta ne löytyivät - nenäliinojen kanssa ystävystyneinä. Nuo nenäliinat on siis ihan käyttämättömiä (ai mitä, miten niin ei näytä sille??). Olen ne varmaan laukkuun tunkenut silloin, kun oli nuha tässä muutama viikko sitten. Nenäliinat on kyllä must - ikinä kun ei tiedä, että mihin tilanteeseen joutuu ja niitä tarvitsee.

Lisäksi sieltä löytyy avain kämppään, rahapussi (mmm, rakastan tuota yksilöä!), mustekynä - jossa muuten lukee "Emman! Please return! <3 TY! <3"... Se on lentokenttätöistä, ja on muuten tosi hyvä kynä. Lisäksi sitten löytyy kännykkä, jonka yleensä tungen laukkuun, jos lähden jonnekin. Ei se siellä laukussa muuten hengaile.

Ja laukku, josta kaivelin tämän sisällön, on tämä:

Tajusin muuten, etten käytä mitään muita laukkuja tällä hetkellä kuin tätä! Siis ihan oikeasti... No mutta, tämä käy kätevästi mihin tilaisuuteen vaan, ja se on helppo kuljettaa mukana. Jos totta puhutaan, en tykkää hirveästi tuosta rusetista tuosta. Se on vähän hassu. Voisi sen ottaa tietysti poiskin, mutta olkoot nyt siinä.

Aiemmin olin hirveä laukkufriikki, mutta en enää. Varmaan siihen jotenkin vaikuttaa sekin, ettei ole varaa sellaisiin yksilöihin, joita tarvitsisi. Sitä paitsi, jos yhdellä pärjää, niin miksi ostaa uutta? Myönnetään, etten aina ole ajatellut näin, mutta tällä hetkellä ajattelen. Ja kun mietin sitä, kuinka voin säästää tulevaisuudessa siintäviin mahdollisiin matkusteluihin yms. kivoihin juttuihin, niin kappas vaan, kun mieli kirkastuu!

Mooooiii! Missä mun peukalo on....

Day 26

YOUR FEARS

Että joku läheinen kuolee. Että maailmaan leviää joku tappava tauti ja kaikki kuolee. Että maapallo täyttyy eventually ihmisistä, joita ei kiinnosta välittää luonnosta ja kaikkialla on roskia... roskia... roskia. Me hukutaan roskiin.

On niitä itseäkin koskevia pelkoja tietenkin. Jostain syystä suurimpia pelkojani on tulla ryöstetyksi - tai että joku varastaa jotain tärkeää minulta (no köh, sama asia?). Tai että kadotan jotain itselleni tärkeää.

Googlasin "fear" -sanalla ja löytyi Pattinsonin kuva... Hmm...

Kuva siis tosiaan googlesta.

Day 25

WHAT YOU ATE TODAY

Ruokaaaaaa. Vielä ei ole ainakaan pahviin epätoivoissaan tarvinnut tarttua ja sitä mutustella.

Heräsin kympin jälkeen, ja puoli yhdeltätoista aamupala näytti tältä. Makkaraa ja eilisen päivän perunamuussi+vihanneksia -leftover. Paloitellessani makkaraa huitaisin yllättäen puukolla etusormeen huolimattomuuttani, ja sieltä tuli kuulkaas sellaiset verisuihkulähteet sieltä syvästä haavasta, että huhhei! Varsinaista verenluovutusta siis. Yhyy, sattui. Pari talouspaperia siinä meni, mutta ei meinannut tyrehtyä vuoto, ei. Tuskastuin, että nytkö se sormi vuotaa kuiviin ja läimäisin nopeasti muumilaastarin siihen ja johan loppui.

Saavuin neljän jälkeen kämpille leffasta (Kerro, kerro kuvastin - enkä muuten nauranut kertaakaan. Prinssin ja Lumikin välillä ei ollut mitään kemiaa, ja vaikka se prinssi oli hyvännäköinen, niin siltä puuttui tarvittavaa karismaa ja aaargh, se laski sen hyvännäköisyyttä vähän. Enkä tykkää Julia Robertsista. En tiedä miksi. Kyllä, hän osaa näytellä, mutta joku siinä naisessa on, että en meinaa välillä kestää sitä... hmm. Melkein ainut hyvä juttu leffassa oli puitteet ja puvustukset, ne olivat häikäisevät) ja ahmin omenan.

Puoli kuuden aikaan popsin tuommoisen kananuudelivalmisjutun. Ensimmäistä kertaa kokeilin sitä. Ihan ok, vaikkei meinannut lähteä nälkä sillä.

Aaaah, Lapin rieskaset on NAM! Söin noita kaksi... Okei, kolme.

Keksit olisin ehkä voinut jättää syömättä... Lahjoitin yhden E:lle, kun tuli vähän syyllinen olo. Tai ei oikeastaan tullut.

Nojoo, siinäpä nuo. Vielä olisi illalla tarkoitus syödä jogurtti! Tämä on ihan lemppari:

Uh, päähän koskee. Tein tänään viimeistä viittomakielentulkin etukäteistehtävää ja minusta tuntuu, että... SE ON VALMIS!! Jeeeeeeeeeeeee ! Se onkin sitten toinen juttu, että onko se hyvä ja oikein ymmärretty. Jos ei ole, niin turha odottaa kutsua valintakokeisiin. No mutta, parhaani olen yrittänyt, enkä tässä vaiheessa muuta voi kun pitää peukkuja pystyssä.

Päähän... Koskee... Nggghh.

Day 24

YOUR FAVORITE MEMORY

Varmaan kaikki kesäiset lapsuusmuistot. Joitain lemppareimpia on ne muistot, kun juoksin paljasjaloin kesäaamuina läpi kostean nurmen meidän mansikkapellolle juttelemaan mansikoiden poimijoiden kanssa. Se oli niin kivaa.

Kuva googlesta.

Day 23

SOMETHING THAT MAKES YOU FEEL BETTER

Ystävät. Kaakao. Suklaa. Tekstarit. Hymyilevät ihmiset. Onnekkaat sattumukset. Gilmoren tytöt. Korealaiset draamat. Hyvät elokuvat. Musiikin kuuntelu. Lusikallinen hunajaa. Aurinko. Nauraminen.

Kuvat googlesta!

Day 22

A PHOTO YOU TOOK

Jokin aika sitten kävin vihdoin ja viimein deletoimassa profiilini IRC-Galleriasta. Ihan sen takia, koska en ollut siellä muutamaan vuoteen erityisen aktiivisesti käynyt. Facebook vs. IRC-Galleria fightingin oli auttamattomasti voittanut Naamakirja.

Kopsailin sieltä itselleni kuvat, jotka halusin vielä savettaa. Niitä kuvia kun ei ole missään muualla - niitä en ollut tajunnut laittaa aikoinaan muistitikulle tms. säilöön. Ne kuvat oli laitettu joskus koneelle, ja kone oli sitten mennyt rikki ja bye bye kuvat. Onneksi niistä ajoista on viisastuttu.

Tietysti galtsusta kopsaten ne kuvat ovat pieniä ja huonolaatuisia, mutta kuvia kuitenkin. Tämän päivän haasteeseen ajattelin liittää kuvan Pepistä, joka täytti eilen 9 vuotta. Wanha! Tämän kuvan olen ottanut ehkä joskus vuonna 2006 tai 2007.

Kuvasta tulee auttamattomasti kevätfiilis. Voi keltainen toukokuu, mikset sä jo tuuuuu?

P.S. Noniin, banneri vaihtui, kuten varmaan muutamat blogin lukijat huomasivatkin. Samalla vaihtui blogin ulkoasukin. En oikein itsekään tiedä, tykkäänkö vai enkö. Kaikkeen varmaan tottuu? Meillä ei ollut E:n kanssa mitään ihmeellistä mielessä, kun aloitettiin eilen neljän tunnin suunnittelu ja photoshoppailu. Ja sitten siitä tuli tuommoinen.

Bannerista löytyy siis minä, Taeyang, Pepi, Kapu (E:n koiruus), kaakao, kysymysmerkkejä, sexy-pinssi ja joku take a smile -muistilappu. Mitä tästä voimme päätellä? Sekavaa? Ehkä vähän joo. Jokainen voi tehdä asiasta omia päätelmiään, että mikä meinaa mitäkin.

P.P.S. Tämä blogimerkintä on 100. tässä blogissa! Vaude!

Day 21

A MOMENT

Se hetki, kun olet 5-vee ja haluat oopperalaulajaksi ja kerhon jouluesityksessä kinaat kerhotädin kanssa mikrofonista ja tädiltä meinaa palaa pinna ja sinua pelottaa, ettet saa mahdollisuutta esittää kaikille ikimuistoista oopperaesitystäsi ja ihmiset alkaa lähtemään jo, kun luulevat esityksen loppuneen, kunnes kerhotäti antaa hermostuneena periksi ja kuuluttaa, jos ihmiset voisivat palata paikoilleen, että täällä on vielä yksi esitys jäljellä ja sinä hypit silkasta ilosta paikoillasi, että jes, muahaha, voitin kerhotädin kanssa tappelun lälläslää, mutta kun esityksen aika tulee, ja ihmiset katsovat hymyillen sinua, niin vähän alkaa jännittää, mutta annat mennä siitä huolimatta ja tajuat vasta laulun lopetettuasi, että hitto olipas se lyhyt hups, eivätkä katsojat tajua sen loppuneen ennen kuin niiaat nätisti kuin prinsessa konsanaan, mutta tunnet olosi tosi epävarmaksi, vaikka kaikki taputtavat hurjana, mutta ei se haittaa, koska tunnet silti olosi tosi otetuksi, vaikket vielä tiedäkään, että saat kuulla asiasta loppuikäsi ja olet aluksi tosi nolona siitä, mutta että aikuisempana osaat jo muistella sitä nauraen.

Ei mennyt ihan näin fiineissä merkeissä se Emma 5-veen oopperaesitys...

Niin siis tällaista muistoahan tässä nyt haettiin, eh...?

Kuva googlesta kahlittu.

Day 20

Tänään tullessani lenkiltä ja istahtaessani omenaa syömään, meinasin tukehtua siihen palaan, koska kännykkä alkoi äkkiä soimaan. Koska siis minullehan ei yleensä kukaan soittele, paitsi äiti. Tai E. Tiesin kuitenkin, että äiti se ei voisi olla, koska hän on töissä. E:kään se ei pystyisi olemaan, koska tietääkseni hän oli vielä koulussa.

Kännykän ruudulla komeili joku tuntematon numerosarja, eli vaihtoehtoja oli 2... Tai oikeastaan 3.

a) Väärä numero.

b) Joku lehdenmyyjä tms.

c) Työjuttuja????

Hämmentyneenä vastasin koko nimellä ja tittidii - se oli c- vaihtoehto! Yksi lentokenttätyön esimiehistäni soitti ja kyseli, kerkeäisinkö työsopimusta kirjoittamaan jossain välissä. Ööööö JOOOO! Sopparihan tosiaan purettiin silloin syksyllä, koska en tiennyt, tulenko takaisin vai enkö. Sovittiin sitten, että torstaina menen sinne allekirjoittelemaan nimiä papruihin. Samalla voisi myöskin kysäistä, että vieläkö se on alkamassa se työ vasta kesäkuussa vai onko mahdollisesti aikaisemmin jo. Ilmeisesti ovat kuitenkin kouluttamassa tällä hetkellä uusia työntekijöitä lentokentälle... Jo nyt. Noh joo, pitää kysellä sitten torstaina lisää. Jee!

YOUR FAVORITE RECIPE

Ei meitsillä mitään lemppareita oikein ole, mutta koska itsellä joskus oli etsinnässä mahtava pizzapohjaohje, niin jaan sitten löytöni teidänkin kanssanne nyt.

En jaksa sitä reseptiä tähän kirjoittaa, joten kopsaan vaan sen osoitteen TÄHÄN. Eli siitä näette koko jutun. Olen tehnyt tuolla reseptillä monta kertaa ja oikein rapsakka ja sopivan ohut pohja on tullut. Naminaminamiiiiii!

Kuva googlesta miau miau.

Day 19

SOMETHING YOU REGRET

Uskotteko, jos kerron, että olen pitänyt kirjaa näistä regreteistä koko ikäni? En minäkään.

Ne asiat, joita on katunut jonkin aikaa, ovat kadonneet jonnekin lokkien mukaan paskottaviksi. Että hus hus vaan. Ei sellaisia asioita muistella enää. Kohti uusia katumuksia ja niiden pois heittoja päin! Yea.

Kuva täältä (ihana sivusto aww).

Day 18

YOUR FAVORITE BIRTHDAY

Muistan, kuinka 12-vuotta täyttäessäni mietin lujasti, kuinka tämä on elämäni parhain synttäri. Muistan sen hetken. Mutta mitäs siellä synttäreillä tapahtui?

Öööö, niin. Oli koulua ja aurinko paistoi. Koulussa oli joku urheilupäivä. Sen jälkeen mentiin kavereiden kera meille ja syötiin kakkua ja sain lahjoja. Oliko se siis paras synde evö? Noh jaa. Taisin silloin kuitenkin olla melko onnellinen, kun noin ajattelin, että se on paras vuosien täyttöpäivä ikinä.

Lapsuusajan synttärit taisivat olla tietenkin niitä ihanampia muutenkin. Niitä odotti intopiukeana jo jotain pari kuukautta ennen h-hetkeä ja niitä edeltävä yö meni sängyssä pyöriessä ja pohtiessa, mitä lahjoja saisi ja paljonko karkkia pystyisi vetämään ennen kuin tulisi sokerihumalaan. Voi niitä aikoja!

Uskon, että tulevaisuudessakin on tulossa jotain mahtipirskeitä. Vielä ei etukäteen tiedä, mitä silloin tapahtuu, mutta parhaat kekkerit syntyykin suunnittelematta... Right? Niitä odotellessa siis.

Kuvat googlesta.

Day 17

Heheeiii, Kätevä Emäntä asuu tässä samassa talossa! ... Siis Kätevän Emännän näyttelijä. Sattumoisin myös lempparinäyttelijäni koko sarjasta. Mahtia! En tosin paljasta, että kuka se on, koska miksi ihmeessä paljastaisin toisen ihmisen asuinpaikan (okei, siis äh, en saa järkevämmin taas muotoiltua tätä)? Anyway, hieraisin muutaman kerran silmiäni, kun näin hänet tänään tuossa rapussa menossa myöskin ulos. En viitsinyt sanoa mitään muuta kuin ole hyvä, kun hän kiitti oven avaamisesta. Mutta jeejee, mennäänpäs tästä sivupolulta nyt päivän aiheeseen...

SOMETHING THAT MAKES YOU CRY

Tällaisena herkkänä ihmisenä itken kaikille ja kaikelle. Tai siis, en nyt tietenkään 24/7, mutta kaikki koskettavat jutut saavat meikäläisen tunnepuolen tosi usein valtaansa.

Eniten itken elokuvia ja sarjoja katsoessa. Eniten IKINÄ olen itkenyt silloin, kun menin katsomaan P.S. I love you:n sen ilmestyessä leffoihin. Itkin alusta loppuun. Kirjaimellisesti. Kaikkein ahdistavinta tästä tekee se, että minulla oli tuolloin laukussa mukana VAIN ja AINOASTAAN yksi (1!) talouspaperiarkki, koska olin unohtanut nenäliinat kotiin. Shit happens. Itkin siinä sitten silmiä päästäni ja yritin kuivatella läpimärkää paperiarkkia samalla... Mitenkään onnistumatta. Onneksi istuin ihan takana salissa, joten vältyin ihmetteleviltä katseilta. Leffasta lähdin ulos med punainen ja kuivunut naamavärkki sekä ahdistunut ilme silmissä.

Tämän yhden katsomisen jälkeen en ole P.S. I love you:ta uskaltanut katsoa (pieni trauma?), vaikka ostin sen aikoinaan halvalla cdon.com:ista odottamaan hyllyyn. Jonain päivänä jos sen pystyisi taas katsomaan...

Totta kai kaikki ihanatkin jutut meinaa itkettää, jos tapahtuu jotain maata mullistavaa.

Kuva googlesta.

Day 16

A SONG I WISH I KNEW THE WORDS TO

Siis näitähän on. Korealaisiin ihkuihin lauluihin, totta kai. Ne sanatkin tosin löytyy googlettamalla, mutta olisihan se makeaa osata joku laulu ulkoa ja osata vielä ääntääkin oikein... Sitten voisi hoilailla sitä ympäriinsä ja kaikki miettisi, että mitähän kieltä tuo osaa.

Tällä hetkellä eniten haluaisin oppia ulkoa sanat tähän lauluun:

Ahihii, ne on niin söpöjääää! Ja tuo tanssi... Umm.

Day 15

YOUR DREAMS

Peace and love. That's all we need.

Ja jos henkilökohtaisiin unelmiin mennään, niin onhan niitä jonkin verran. Tässä muutama, jonka voin uskaltaa laittaa julkisesti kiertämään.

- Päästä opiskelemaan. Yksi hartaimmista unelmista tällä hetkellä. Lisäksi olisi aika kivaa päästä alan töihin sitten sen opiskeluruljanssin jälkeen.

- Sitten kun olen työelämässä ja rahaa löytyy, aion mennä rintaleikkaukseen. Pienennysleikkaukseen, of course! Mitään suurempia enää tarvita... Niin, tämä on varmaan ensimmäinen kerta, kun kerron tämän julkisesti. Sitä en tosin kerro, minkä kokoiset tissit löytyy. Muah. Leikkauksesta kuitenkin haaveilen, vaikka vähän pelottaakin, mutta uskon, että se on sen arvoista. Uskon, että se parantaa elämänlaatuani ja minusta tulee tätäkin itsevarmempi. Sen leikkauksen aika ei kuitenkaan ole vielä. Ennen kolmikymppisiä kuitenkin olisi suunnitelmissa käydä operoitavana. Katsotaan, josko on samat fiilikset vielä silloin.

- Tavata tuleva mies jotenkin tosi romanttisesti. Esim. ruokakaupassa/kirjastossa koitan kurottaa jotain ylähyllyltä, mutta sitten horjahdan ja meinaan kaatua ja joku lähellä oleva söpis pelastaa minut siepaten käsivarsilleen ja aaaah, meidän katseemme kohtaavat ja se on siinä! Tai sitten törmätään kirjaimellisesti vaikka niin, että kumpikin tulee toisen nurkan takaa jostain ja mäts. Vähän sattuu, mutta rakkaus kestää kaiken. Hihi.

- Kirjoittaa se kirja.

- Voittaa lotossa ja matkustella maailman ympäri niin kauan kuin huvittaa.

Kuvat googletettu.

Day 14

A YOUTUBE VIDEO

Nyt ei ollut muuta videota mielessä, niin kaappaan youtubesta tämän... Vähän pohjustusta ensin:

Simon ja Martina ovat kanadalainen pariskunta, joka muutti Etelä-Koreaan opettamaan englantia kolme-neljä vuotta sitten. Tyypit alkoivat tehdä videoita youtubeen alun perin Kanadassa asuville sukulaisilleen, jotka olivat tietenkin huolissaan siitä, että miten he pärjäävät maassa, josta eivät juuri mitään tiedä.

Ei kestänyt kauaa, kun Eat Your Kimchi -nimistä show'taan pyörittävä pariskunta tuli tunnetuksi videomaailmassa ja nykyään he elättävät itsensä pelkästään videoita tekemällä. Videoita on ihan mielettömän hauska katsoa ja Simon ja Martina ovat aivan supersuloisia yhdessä! Joku lempparipariskuntani youtubessa evö!

Tämä video on Simon ja Martinan hauska pätkä siitä, mitä tapahtuu, kun he maistavat vähän suomalaisia herkkuja (siinä seassa on kyllä muunkin maalaisia nameja). Kyllä, joku Suomesta on lähettänyt sinne suomalaista namia! Mikä tarkoittaa siitä, etten ole ainut, joka heidän videoistaan tyksii. Video on kuvattu viime marraskuussa, eli muutama kuukausi sitten.

Day 13

Oho, jäipäs yksi päivä välistä. Not a big deal. Ei sitä joka päivä jaksa.

THIS WEEK

Voi eeei, tuleepas taas lyhkäinen kirjoitus tästä. Tämän tehtävän syy...

No siis, yritän edelleen tällä (ja ensi) viikolla etsiä epätoivoisesti töitä, vaikkei nyt hirveän hyvältä näytä. Lisäksi koitan tehdä etukäteistehtäviä, joiden suhteen olo on nollassa... Jaksaa, jaksaa! Etukäteistehtävistä puheenollen, huomenna tai maanantaina laitan yhteishaun 3. asteen koulutuksiin hakemuksen menemään. Vihdoin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eh? Ja ei kai tässä muuta kummempaa.

Loppuun tämä piisi, joka on soinut päässä jonkin aikaa. Eksyin siihen youtubessa. En kuuntele nimittäin hirveästi Carrie Underwoodia, vaikka Ever ever after onkin tosi söpö biisi. Tämä toinen kappale oli alussa hieman tyhmän kuuloinen mielestäni, kunnes sitten tykästyin muutaman kuuntelukerran jälkeen kunnolla.

Day 12

YOUR FAVORITE PLACE

Hmm... Eiköhän se koti ole. Lapsuudenkoti. Se on rentouttavin paikka ikinä. Ei siitä mihinkään pääse.

Kuva googlesta kopsattu.

Day 11

A LIST OF ALL THE PLACES YOU'VE LIVED

Syntymästä 19- ikävuoteen asti Savossa pienessä, noin 2600 asukkaan kunnassa, keskellä metsiä ja luontoa.

Sitten tuli Amerikka ja siellä majailtiin 8 kuukautta.

Sitten tulin Savoon, sitten Helsinkiin hetkeksi... Ja taas Savoon, nyt olen taas Helsingissä.

Kuvat googlesta bongattu.