perjantai 31. toukokuuta 2013

Pink @ Hartwall Arena 28.5.

Voi P!nk, minkäs  tiistaina teitkään! Vedit upean show'n, josta ei puuttunut erikoistehosteita, akrobatiaa, kuumia miehiä (grraauuuu), ihanaa fan serviceä, energiaa... Eikä unohdeta sitä laulamista! Kaiken sen hyppimisenkin seasta jaksoit laulaa. Wooow. Respectii!

Olin Hartwall Arenalla ajoissa liikkeellä. Lähdin kahdentoista jälkeen kämpiltä ja olin joskus puoli yhden maissa (päivällä) paikalla. Siellä oli muutama hassu ihminen vasta odottelemassa. Jäin istumaan hetkeksi aurinkoon, mutta koska pelkäsin korventuvani, muutin majani varjon puolelle.

Joskus about parin tunnin päästä pari järkkäriä tuli ulos jakamaan jotkut pinkit rannekkeet. Eipä siitä tosin myöhemmin apua juuri ollut...

Jonkin ajan päästä joku tyttö tuli siihen kysymään, että odotanko jotakuta vai istunko yksin tms. Sanoin, että itsekseni. Tyttö sitten liittyi seuraani, ja esittäytyi Millaksi (moi Milla! et tosin taida lukea tätä mutta moi anyways...). Hengattiin siinä sitten ja juteltiin ja kohta päätettiin vähän työntyä eteenpäin "jonoon". Se sai aikaan jonkun joukkovyöryn, sillä kaikki muutkin työntyivät vähän eteenpäin. Törmättiin siinä samalla pariin lappeenrantalaiseen nuoreen (16-vuotias tyttö, 18-vuotias poika - moikka teillekin!), ja saatiin pari hengailukaveria lisää.

Aika pian me saatiin seuraa 3:sta nuoresta naisesta, jotka siinä lähellä oleilivat, ja porukka kasvoi. Saatiin myös hyviä sisäpiirin vinkkejä, jos vessahätä yllättää, että minne mennä Hartwall Arenalla. Siis vähän tällaiseen luonnon omaan vessaan. Hahah.

Paljon oli porukkaa, ja vielä lisää tuli... Sillä Millan 3 frendiä saapuivat iltapäivästä paikalle.

Suurin osa istuskeli, mutta päätettiin sitten jossain vaiheessa nousta seisomaan kun kello alkoi olla kuusi ja ovet aukesivat puolelta. Kuinka ollakaan - ilmeisesti muillekin oli tullut sama ajatus samaan aikaan, koska äkkiä kaikki olivat seisomassa ja tiivistymässä lähemmäs portteja. Huhhuh, meinasi tulla aika kuumat paikat.

Itse turvatarkastus ja lippujentarkastus oli aikamoista häslinkiä. Porukka tunki joka puolelta häikäilemättömästi toistensa ohitse, ja muistelin kaihoisasti Big Bangin keikkaa Lontoossa, missä tapahtuma oli organisoitu jotenkin paremmin. Mielestäni.

Pääsin kuitenkin melko hyvään kohti jonoa ja löysin Millankin sieltä. Ja lappeenrantalaiset. Odotettiin sitten, että ovet aukeaisivat areenalle ja kun ne aukesivat, niin se oli melko juoksua sitten.

Mutta päästiin melkein eteen! Tai no, meidän posse hajaantui aikalailla, mutta esim. minunkin edessäni oli vain kaksi lyhyttä tyttöä ja näin kaiken lavalle. Jesh!


Näytänpäs riutuneelta. Sellaista se odottaminen teettää.

Pinkin lämppärinä toimi Redrama, joka oli huhujen mukaan (mitä siis paikan päällä kuulin) värvätty, koska alkuperäinen amerikkalainen lämppäri oli peruuttanut esiintymisensä. Tai jotain sellaista. Anyways, Redrama veti tosi kivasti pienen settinsä siinä. Kokeilin kameraakin samalla, mutta taisi olla liian hämärää silloin. Koska materiaali on eriiiittäin heikkolaatuista. Yhyy.

Umm joo, siinä se Redrama on. Ihan oikeasti.

Ennen yhdeksää alkoi tapahtumaan, kun jonkinmoinen sirkustirehtööri mikä lieneekään, tuli hauskuuttamaan yleisöä. Muun muassa neuvomaan ihmisiä paikoilleen, tuijottamaan ihmisiä, jopa nuolemaan jonkun random- miehen kaljua... Ja ei, se ei ollut yhtä ällöä kuin mitä tuo teksti antaa ymmärtää. No oli se ehkä vähän.

Sama tyyppi ilmestyi myös hostaamaan Pinkin show'ta. Joka muuten alkoi ihan vähän yli yhdeksän. Yaiks!



Kuinka ollakaan, keikka alkoi räväkästi Raise your glass -biisillä - toiveeni oli siis kuultu! Lähes kaksi tuntia kestäneen show'n aikana sain hikoilla ja kipeyttää jalka- ja käsilihakset hyppimisellä ja huitomisella.










HAHHAHA





hihihihi

Ah, mutta oli hauskaa. High fivea en itse artistilta saanut, vaikka ihan läheltä liippasi, mutta taustatanssijalta sain nopea ylävitosen. Ja tärkeintä oli minulle se, että sain seisoa siellä, nähdä ja kuulla kaiken läheltä ja pitää hauskaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... THANKS P!NK <3

maanantai 27. toukokuuta 2013

Raise Your Glass!

Tässä samalla kun pohdin, että mitä teen jääkaapin sacherkakulle, koska se on niin ISO, eikä meinaa mahtua mahaani - vaikka sinne yleensä mahtuukin paljon tavaraa -, niin en voi olla iloitsematta huomisesta P!nkin keikasta! Niin, se on jo huomenna! Daa, päivät menneet taas niin nopeasti että ihan pyörryttää... Mutta ei pyörtyillä nyt, ei!

Suunnitelmissa on, että nukun huomenna hyvin, herään kympiltä ja sitten puolenpäivän jälkeen lähden kohti Hartwall Areenaa ja toivon, että siellä ei vielä silloin ole hirmuisesti jonoa, ja että pääsen eturiviin - tai ainakin lähelle sitä. JEEEE!

Tämähän on siis toinen P!nkin keikka, minne olen menossa. Viimeksi olin vuonna 2009 Funhouse Touria katselemassa Hartwallilla. E:n kanssa. Se oli kyllä aivan mahtava. Istuttiin tosin Hartwallin toisessa päässä, joten näkymät eivät olleet kauhean terävät, eikä yleisö hyppinyt riemusta siellä, vaikka vähän mukana yrittikin laulaa. Tällä kertaa aion kyllä hyppiä ja laulaa (PALJON!) mukana, kun kerta seisomapaikka on.



Ahhh, muistan, kun tämä biisi tuli ulos. Se oli silloin, kun olin lähdössä jenkkeihin, ja tykkäsin siitä heti. Jenkeissäkin se soi paaaaaljon, ja tuo vieläkin muistoja mieleen siltä ajalta. Toivottavasti P!nk esittäisi sen huomenna keikalla. Hope so!

JEEEEE!

lauantai 25. toukokuuta 2013

World Village Festival

Aamupalani!


Tämä päivä meni festaroidessa, eli Kaisaniemessä (ja Rautatientorillakin vähän) Maailma kylässä -festareilla. Lähdettiin (kämppiksen kanssa - hän on täällä nyt siihen asti kunnes E palaa Koreasta vaihdosta) joskus kympin maissa kohti tapahtumien keskipistettä. PMMP:hän sen aloitti.









PMMP:tä en ollutkaan aiemmin livenä kuullut, ja täytyy sanoa, että erittäin hyvältä kuulosti! Eipä sitä turhaan ole sanottukaan, että heidän keikkansa ovat aina jotenkin tajunnanräjäyttäviä! .... Eikös niin sanotakin...? Öhh...

Anyways, PMMP:n jälkeen hiippailtiin päälavan viereen, missä sijaitsi teltta, missä oli toinen lava. Siellä oli joku toinen esitys, mutta missasin vähän, että mikä tarkalleen ottaen. Oltiin nimittäin vähän kauempana.

Sen jälkeen palattiin takaisin päälavan eteen, minne Diandra saapui. Mentiin sinne, kun ei ollut muutakaan. Ja se oli niin lähellä.



Diandran jälkeen lähdettiin etsimään ruokaa. Siellähän oli vaikka minkälaisia ruokatelttoja, mutta päädyttiin sitten söpöjen aasialaispoikien kojulle ostamaan kiinalaista ruokaa. Hassua tai sitten ei, mutta huomasin, että poikien essut olivat täynnä korealaista tekstiä. Myivät kuitenkin kiinalaista ruokaa. Eli olivatkohan he kiinalaisia vai korealaisia nyt sitten? Mene ja tiedä.

Haahuiltiin siellä ja täällä ja ostin itselleni kelttikoru-kaupasta jonkun amulettikaulakorun. Lakukaupankin bongattuani oli pakko mennä ostamaan metrin lakuja - PAKKO! Ja sen jälkeen softis -jäätelö kioskilta. Herkuttelua siis. Nomnomnomnommmm!

Iltapäivästä tsekkailtiin Don Johnson Big Band, mikä oli ihan loistava - siis mikä meininki siellä lavalla! Pisti kovasti hymyilyttämään ja vähän heilumaankin mukana. Heistä en tosin kuvia ottanut, koska olin niin kaukana lavasta.

DJBB:n jälkeen toiselle lavalle (sinne telttaan) nousi etelä-korealainen (woot woot!) indie-metallibändi Jambinai. Bändi esiintyi ensimmäistä kertaa ulkomailla, ja pienoista jännittämistä oli lavalla havaittavissa. Mutta aww, se oli söpöä vain!





Aahhhahha tuota oluttölkkikasaa! Noh, korealaisethan tykkää juoda...

Saattaapi olla, että ihastuin pienesti tuohon mieheen... Oh crap, miten selviänkään Seoulin matkasta, joka koittaa tasan kuukauden päästä?? Joka puolella söpöjä korealaisia aaaaaaa! Onneksi en mene yksin... Tytöt hei, älkää jättäkö Emmaa sitten yksin, vaan pitäkää tarkasti silmällä, koska muuten en halua lähteä ikinä sieltä pois!

Jambinaita tuli katselemaan todella paljon porukkaa, ja valtavista suosionosoituksista ryhmä sai nauttia koko esityksensä ajan. Kuuntelin ihmisten puheita ympärillä ja todella moni oli erittäinkin impressed näiden aasialaisten musiikista. Suomea ei todellakaan kutsuta turhaan metallimusiikin maaksi.

Keikan jälkeen ryntäsin ostamaan levyjä myyvästä teltasta Jambinain levyn kympillä. Sinne tulikin paljon porukkaa ostamaan, mutta onneksi kerkesin hankkimaan omani, ennen kuin loppuivat. Ilmeisesti itse ryhmäkin olisi tullut sinne juttelemaan tms., mutta Kapu odotti lenkille pääsyä kämpillä, niin en yksinkertaisesti  voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, vaan lähdin levyn oston jälkeen festareilta pois.

Oli kyllä tosi kiva päivä, ja huomennahan festarit jatkuvatkin. En ole ihan varma vielä, menenkö sinne. Katsotaan.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Watch It! -14-

En jaksanut alkaa kuvailemaan nyt, joten mennään vaihteeksi tällaisella kirjoittelulla sitten. Vuorossaan 14. Watch It! ja tällä kertaa aikamatkustellaan yhdeksän suitsukkeen siivin!

Nine: Nine Times Time Travel


Draama sisältää 20 jaksoa, jokaisen kestäessä n. 52 minuuttia.

Juonesta

Nine: Nine times time travel kertoo uutisankkuri Park Sun Woosta, joka saa käsiinsä yhdeksän suitsuketta, joiden avulla hän pystyy aikamatkustamaan tasan 20 vuotta taaksepäin.

Mukana meillä on myös mm. ultimate positiivinen uutisreportteri Joo Min Young, joka on päähenkilömiehemme rakkauden kohde.

Draama seuraa Park Sun Woon aikamatkustelua, kun hän yrittää selvittää murhan, joka tapahtui 20 vuotta menneisyydessä. Niin, ja koittaa estää sitä tapahtumasta. Kuinkas muutenkaan.

Genret: aikamatkustus, romantiikka, fantasia, trilleri, mysteeri, melodraama


Emma's Opinion
Wow, mikä aikamatkustusdraama! Korealaiset sattuvat rakastamaan tällasia aikamatkustusdraamoja, ja viime vuonna niitä ilmestyikin roppakaupalla.

Tämä aikamatkustusdraama ilmestyi kuitenkin tänä vuonna - itse asiassa tällä viikolla ilmestyivät viimeiset pari osaa tästä sarjasta.

Syy, miksi kiinnostuin tätä alkaa kattomaan, johtui siitä, että se ilmestyi tvN -kanavalla, mistä tulee yleensä erittäin laadukkaita sarjoja, sekä tieto siitä, että sillä oli sama tuotantotiimi mukana kuin Queen In Hyun's Man -draamalla, mikä oli supersuosittu aikamatkustusdraama viime vuodelta (...katson itse sitä tällä hetkellä).

Ekan jakson alku oli vähän pläääh, mutta loppua kohti kiinnostus alkoi heräilemään, ja totesin, että voisi sitä toisenkin jakson katsoa. Why noooot? Juoni vaikutti mielenkiintoiselle, ja hei - jo ensimmäisessä jaksossa nähtiin pusu! Siis oh my god! K-draamoja katselleet tietänevät, että pusuttelu ekassa jaksossa on eriiiiittäin harvinaista. Barely ever happens.

Lähes jokanen jakso oli yllätyksiä täynnä. Oli jännittävää seurata, miten tulevaisuus muuttui joka kerta, kun Park Sun Woo matkusti menneisyyteen. Miten se muuttikaan ihmisten kohtaloita!

Lisäksi viimeinen jakso oli osittain hämmentävä, mutta tajusin sen pikku hiljaa, kun luin netistä muiden katsojien ajatuksia siitä. Ja olihan se looginen loppu. Jäihän se vähän ikään kuin kesken, mutta antoi katsojalle mahdollisuuden keksiä, miten se voisi siitä jatkua.

Näyttelijät olivat hyviä, vaikken itse hirveästi tykännyt duracell pupu päätytöstä. Ainakaan heti. Aloin kyllä lämpenemään joskus viimeisissä jaksoissa hänellekin.

Päämiehen paras ystävä Han Young Hoon oli ehkä hauskin ja sympaattisin hahmo sarjassa.


Tähdet, tähdet
9/10 Great
Alussa mietin, että voisin antaa 8 - ihan vain sen takia, että aloin lämmetä sarjalle vähän hitaasti, mutta loppua kohti olin kuitenkin niin koukussa, että pakko oli nostaa yhdeksään. Tämä aikamatkustusdraama on luokkansa parhaimmistoa!

Mistä voi katsoa?


Kuvat googlesta.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Toukokuu Update

Moi!

Aloin juuri seuraamaan Euroviisujen 1. semifinaalia, ja saas nähä, pystynkö samaan aikaan kirjoittamaan blogipostausta. Ahhhh söpö poikakuoro! Tv:ssä siis.

Kröhöm joo.

Missäs sitä Emma on huidellutkaan? Lähinnä auton ratissa maakuntamatkaillen. Kiitos töiden. Eipä tässä muuta kummempaa. Paitsi että...

1. 

Ehkä eniten tällä hetkellä odotan Korean matkaa. Sitä varten raapustin tuollaisen kalenterin, mistä high lighttaan aina yhden päivän veks joka päivä. Tällä hetkellä on vielä 42 päivää jäljellä. Ei se tosin paljoa ole, päivät kun liitelevät pois niin nopeasti, että juuri ja juuri laskuissa mukana pysyy. Kielenkin opiskelu on välillä vähän ollut jäissä, kun ei ole vain kerennyt. No mutta, yli puolen välin olen oppikirjassa jo päässyt, eli not bad!

2. Pitäisi ostaa tabletti. Se kone siis. Ei mitään syötävää random tablettia. Ajattelin, että olisi helpompi sellaista kanniskella mm. matkoilla mukana. Vielä kun tietäisi, että minkälainen olisi hyvä...

3. Lisäksi olen himoinnut järkkäriä.... Vaikken otakaan niin hirveästi kuvia (koska harvemmin tulee syytä ottaa), niin olisihan se kiva, jos olisi tuollainen "jämerä" kamera special occasionseja varten.

4. Koulusta tuli postia. Sain vihdoin ja viimein ilmoitettua itseni käsnäolevaksi ensi lukuvuodelle. JIPPII!

Eli tässä erittäin lyhyehköt kuulumiset. Jatkan viisujen katsomista. Jos hyvin käy, niin Suomi pääsee torstaina finaaliin ja voittaa lauantaina koko kisat. Jos ei käy niin hyvin, niin eiköhän me aika hyville sijoituksille päädytä. I think.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Hear It! -18-


Ryhmä
A-JAX
... on 7- henkinen poikaryhmä
... tunnettiin aivan uransa alkuvaiheilla nimellä DSP Boyz
... ryhmän poikien iät liikkuvat 18-24 välillä
... debytoi vastikään, viime vuonna
... faniklubin nimi on A-LIGHT

Biisi
Hot Game

Fiilistelypäivä
Torstai. Että jaksaa sitten siitä viikonloppuun.




Musiikkivideosta
A-Jaxin pojat ovat lumoutuneet Karan Nicolesta, joka pyörittää poikia pikkusormensa ympärillä.
Ja hei, mikä tanssi! Sisältää siivoustanssinkin! Alkaen mm. kohdasta 0:38


Haluaisin tietää
... Hmm. Kuinkahan awkwardia on ollut kuvata poikien ja Nicolen väliset kohtaukset? Just wondering. Ehkä ei ole ollut awkwardia lainkaan, mutta hitsit - why, oh why minulle tulee sellaiset vibat silti videota katsellessa?

Videon tärkein oppi
Älä luota Karan Nicoleen, jos sen näköinen tyyppi tulee harhailemaan epämääräisen näköisenä huoneeseesi. Juokse pois! Koska she's playing a hot game!

Kuvat lainattu googlesta - tietoja myös.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Melkein kesä!

"Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu, oon turhhh-..."

Heeetkonen! Keltainen toukokuuhan on jo täällä! Oh yeah!

Mitäs onkaan viime päivinä tapahtunut?

Noh, Vapun vietin yllättäen Savossa, kun jouduin työmatkalle Kuopioon (firma laajentaa sinnekin päin. Yrittää ainakin). Lähdin tiistaina ja menin viettämään porukoille Vappua. Oikeastaan Vappu meni Pepin kanssa ulkoillen, koreaa opiskellen ja ilmapalloja puhallellen. Mikäs siinä.





Ahahaha, ja eksyinpä eksyin lukemaan lapsuusajan päiväkirjojakin! Hilarious! Tuo taitaa olla 11-vuotiaan Emman ajatusmaailmaa. Aloin tässä tosin miettimään, että eipä sieltä varmaan kauhean pitkälle olla kehitytty...

Jees! Keskiviikkoiltana lähdin Kuopioon kummitädin luokse, ettei tarvitsisi herätä torstaiaamuna hirvittävän aikaisin. Kestää sinne kuitenkin vähän päälle tunnin ajaa meiltä.

Torstaina kävin muutaman asiakkaan luona ja lähdin sitten 4½ tunnin paluumatkalle Helsinkiin. Very nice. Olin jotenkin ihan puhki ja väsynyt ja aaaaargh, ja kämpille palatessani odotin näkeväni meikäläisen 115 euron ylinopeussakon pöydällä (koska olen odottanu sitä nyt viikon), mutta siellä odottikin jotain paljon, paljon parempaa!




Olen maininnutkin Eat Your Kimchistä ja Simonista ja Martinasta jotain joskus, mutta eniveis, osallistuin heidän fundraiseriinsa silloin joskus kauan aikaa sitten 100 dollarin voimin, ja tittidii, sain paketissa takaisin hauskan cd-levyn, magean polaroid-kuvan, siistejä tarroja ja tosi söpön viestin. ME LIKES!

Kapu says HI !

P.S. Tänään 53 päivää! Seouliin lähtöön! Yayyyyy!