keskiviikko 31. lokakuuta 2012

PARTY

Lauantaipäivä tuntuu näin jälkikäteen mietittynäkin toooodella pitkälle! Viimeisen työpäivän kunniaksi lentokone oli myöhässä, mutta mentiin silti muutaman kollegan kanssa hengaamaan paria tuntia aikaisemmin kentälle.

Vietettiin Starbucksissa aikaa, ja tilasin itseni ihan suklaaähkyyn kaakaolla ja suklaakakkupalalla... Uhhuh!

Työpäivän jälkeen kävin heittämässä työvaatteet ja ID:n toimistolle, ja sen jälkeen tuli vihdoin realistinen fiilis. Tässä se nyt sitten oli. Loppu tälle yhdelle aikakaudelle.

Ilta-seiskalta meillä alkoi loppubileet ravintola Namussa. En ollut aikaisemmin käynyt siellä, mutta ihan siisti paikka näköjään. Meille oli varattu salaattipöytä, ja jälkkäriksi kuului... SUKLAAKAKKUA! Meitsin toinen suklaakakun pala siis sille päivälle.

Ruokailun jälkeen ilmoitettiin, että meidän esimiehet olivat valinneet neljä työntekijää, joita halusivat muistaa erityisesti. Ja hei - minä olin toisena nimenhuudossa! Mitäs me parhaat, muahaha. Jokainen meistä neljästä sai 50 euron lahjakortin Stockmannille. Se on voimassa 2 vuotta, että onpahan ainakin aikaa miettiä, mitä haluaa.

Vietettiin hetki vielä Namussa, ennen kuin päätettiin lähteä muualle. Päädyttiin sitten Tivoliin, missä ei viivytty kauaa, koska ei sen meininki oikein iskenyt. Käveltiin lopulta Aussie baariin/klubiin, ja vietettiin siellä aikaa myöhään.

Kollega tarjosi taksikyydin, ja olin kämpillä viiden maissa (no okei, kelloja kun siirrettiin, niin oikeastaan neljän maissa). Olo ei ollut lainkaan hehkeä, väsytti hirveästi, ja juuri ja juuri jaksoin vaihtaa vaatteet. Yhdeksän maissa heräsin siihen, että päähän koski, ja kävin nappaamassa särkylääkkeen, ennen kuin palasin takaisin nukkumaan.

Kahdeltatoista oli herätys, ja kolmen tunnin päästä juoksin juna-asemalle, ja kerkesin kuin ihmpeen kaupalla oikeaan junaan kohti Savoa.

Ja täällä sitä ollaan. Luntakin on. Mahtavaa. Kohta on joulukin. Nopeasti se aika menee...

perjantai 26. lokakuuta 2012

Viimeistä viedään

Tässä oltaisiin niin kuin päivää vaille valmiita. Sitten olisi lentokenttähommat purkissa. Töitä on paiskittu valehtelematta lähes joka päivä kesäkuusta asti, ja vapaapäivistä on saanut taistella. Nimimerkki ei osaa sanoa ei kun pyydetään töihin.


Huomenna on vaatteiden palautus, ja tänään huomasin, että sukkahousuihin on tullut reikä - eikä olisi muuten parempaan saumaan voinut osuakaan. Kyllä noilla vielä huomisen pärjää. Sitten menee roskikseen. Nimimerkki ei jaksa ommella.

Minulle tulee ikävä ihania työkavereita, lentokentän tunnelmaa, erilaisten ihmisten tapaamisia ja... Okei, julkkisbongauksiakin. Vastaan on tullut niin ex-pressaa kuin myös monen tunnetun bändin edustajaa ja pääsinpäs joidenkin heidän kanssaan myös jutustelemaankin (siis työn kautta, en mennyt lörpöttelemään mitä sattuu hehe!), ja olihan se ihan siistiä. Nimimerkki tykkää bongailla julkkiksia.

Huomenna on loppuvilkutukset koneelle ja sitten ilmeisesti mennään juomaan. Ja toivottavasti ei mene liian myöhään. Nimimerkki sunnuntaina junailemaan Savvoon viikoksi.



P.S. Uhuhuhu! Marina And The Diamonds saapuu keikkailemaan Suomeen helmikuussa. Lippuja olisi ainakin tällä hetkellä tarjolla... Pitäisiköhän... Nimimerkki hankki jo liput yhden toisen ryhmän keikalle joulukuuksi.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lähisuunnitelmat

Aaaah, 10 päivän työputki takana ja vkl vapaa... Nice! Ja ihan hurjaa ajatella, että enää 6 työpäivää lentokentällä jäljellä.

Viikon päästä lauantaina on loppubileet, ja sunnuntaiksi varasin junalipun Savoon.


Olen viikon kotosalla ja vietän laatuaikaa perheen kanssa, ja sitten sitä seuraavana sunnuntaina junailen itseni takaisin tänne pääkaupunkiin ja aloitan maanantaina työt siellä toisessa paikassa, missä siis olin toukokuussa töissä. Kävin itse asiassa eilen sopparin allekirjoittelemassa ja näin samalla tuttuja työkavereita, ja vaihdettiin nopeasti kuulumiset. Mukava päästä sinne takaisin! Näillä näkymin olen siellä ainakin toukokuun loppuun saakka.

Minua pyydettiin ensi kesäksi taas lentokentälle töihin, kun lennot alkavat, mutta we'll see. Ajattelin nimittäin pitää kesällä hieman vapaata, kun on noita matkasuunnitelmia - ja sitten alkaakin koulu, joten se ei ehkä onnistu. Joten saattaapi olla, että ensi viikon viimeiset 6 päivää ovat viimeiset työpäivät kentällä! Vähän haikeaa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Nyyh.



Aaaah, tämä biisi on niin koukuttava! Kuunnelkaa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hear It! -11-

Nine Muses


Ryhmästä
Nine Muses on 9-henkinen korealainen tyttöryhmä, joka debytoi elokuussa 2010. Aikaisemmin samana vuonna heiltä ilmestyi hieman esimakua antava biisi Give Me, joka soi Prosecutor Princess- draamassa.

Alkujaan ryhmässä oli huimat 14 jäsentä, kunnes levy-yhtiö pudotti 5 vähiten potentiaalista ehdokasta ulos, kun ryhmän nimi julkistettiin. Kahden vuoden aikana 3 jäsentä on lähtenyt ryhmästä, ja heidät kaikki on replacetettu.

Nine Musesin faniryhmän nimi itse asiassa paljastettiin toissapäivänä ja sehän on... MINE. Jep, MINE. Luin netistä, että se tarkoittaa: "MY Nine Muses. MY NINE. MINE. Nine Muses will never end. They are forever."

Tämä tyttöryhmä on hiljakseen alkanut kerätä pientä faniryhmää ympärilleen, ja vaikkeivät he superdupersuosittuja olekaan (ilmeisesti) ihan vielä, niin potentiaalia on. Hiljaa hyvää tulee!


Video Review
Ticket one way, ticket one way - one way, one way, one way tickeeeettt!

Tämä kappale on tältä vuodelta, nimeltään One Way Ticket. By Nine Muses. Olkaapas hyvät!



Videosta

Nine Muses on näköjään aloittanut oman "One Way Ticket" -junavuoronsa. Aika cool, eh?

Ollaan juna-asemalla. Mies ostaa lippua. "You can forget sad memories" lukee ilmeisesti jossain lappusessa, joka mainostaa yhdensuuntaista junalippua. Kuvassa on... nainen.

Mies on ilmeisesti kiinnostunut tästä yhdensuuntaisesta lipusta, jonka mainoksessa koreilee vähäpukeinen nainen, ja lähtee ostamaan lippua todella tylsistyneen näköiseltä myyjättäreltä. Lipussa, jonka myyjä liu'uttaa pöytää pitkin miehelle, lukee: "Memories are not returnable" ja "from here to amnesia". Seeelvä.

Eli jos nyt saan analysoida, niin surulliset muistot voi unohtaa ja ne muistot, mitä junamatkalla tehdään, niin niitä ei voi palauttaa? Varmaan siis aika mielenkiintoinen junamatka tulossa!

Mies kohtaa lähtölaiturilla yhdeksän muusaansa... Siis Nine Muses -tyttöryhmän jäsenet. Kaikki tuijottavat toisiaan jotenkin todella odottavasti. Pian mies astuu junaan.

Tämä on aika spooky junamatka.
Junassa ei ole ketään muita matkustajia. Spooky.
Mies ikään kuin haihtuu paikaltaan ilmaan randomisti. Spooky.
Lipussa ei ole paikkoja, mutta tosi outoja lauseita, mitä ei ainakaan meidän VR:n lipuissa ole. Spooky.

Mitä tästä kaikesta voidaan tiivistetysti päätellä? Nine Muses on tyttöbändi, jolla on oma junavuoro, jolle pääsee, jos haluaa unohtaa surulliset muistot ja... Kaiken. Spooky!


Kappaleesta
Rakkaudestahan tämä kertoo, kun tutustuu biisin englanniksi väännettyihin lyricseihin netissä. Siitä, kuinka rakkaus satuttaa, ja haluat juosta pakoon ja unohtaa, mutta silti tuntuu, ettet voi. Ah, love is complicated sometimes.

Kappale on silti mukaansa tempaava ja jää soimaan päähän erittäin herkästi. En minä aluksi ajatellut, että se rakkaudesta kertookaan, vaan jammailin sen kertsin tahdissa, ja haaveilin ottavani yhdensuuntaisen lipun jonnekin kivaan paikkaan. Ei se nyt niin tarkkaa ole...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vapaapäivä

Tästä tuli toivetta tässä jokin aika sitten - että kertoisin päivästäni. Saamansa pitää siis, vaikken päivän kiinnostavuudesta nyt ihan varma ole...

Tänään oli meitsin (tämän viikon ainut) vapaapäivä. Se saattoi vähän ärsyttää, koska jos olisin ollut tänään töissä, olisin saanut lentokentälle avattavasta uudesta Starbucksista ilmaista juomaa... Okei, ehkä pitäisi olla iloinen, että sain kuitenkin maanantaina ja tiistaina ilmaisia kaloripommeja maiskutella, ja olla tämä päivä ilman (tänään on viimeinen maistelupäivä). Niin, näitä lentokentällä työskentelyn etuja, että saa ID:llä ilmaisia maistiaisia. Hih!

Oho, palataas aiheeseen takaisin.

Heräilin puoli kympin maissa ja laitoin pyykit pesukoneeseen. Ihailin myös eilen E:n kanssa liimailemaamme söpöä tarraa kännykkäni takakannessa:

Tuo panda siis liikkuu tuolla sisällä. SÖPÖÖÖ!

Söin aamupalaksi leipää ja datailin. Kävin perussivut läpi (facebookit, sähkärit yms.) ja katselin pari jaksoa New Girliä sekä yhden k-draamajakson.

Puolenpäivän jälkeen E saapui koulusta ja päätettiin lähteä käymään kaupungilla. En edes halua laskea, kuinka paljon meni rahaa - ostin nimittäin talvitakin, kengät, pipoa ja kaulaliinaa, pari peruukkia (why? well, you'll see someday), alusasuja ja graaaaah vaikka mitä!

Kengät. Jospa sitä näillä tämä talvi läpi käppäiltäisiin.

Shoppailujen jälkeen käytiin vielä ruokakaupassa ja sitten suunnattiin pelaamaan sulkapalloa E:n koululle - siellä kun keskiviikkona on yleensä vapaata tilaa liikuntasalissa. VAAN eipäs ollutkaan tällä kertaa. Siellä oli sählyjoukkuetta ja korista pelaavia tyyppejä, eikä me mahduttu sinne. Blaaaaah. Käännyttiin sitten takaisin.

Ilta on mennyt myös tosi laiskasti. Olisi pitänyt huonetta siivota, mutta laiskuuttani en jaksanut. Siispä tehtiin vaan ruokaa ja datailtiin. Nyt vähän meinaa väsyttää, ja tarkoituksena olisi painua kohti unten maita pretty soon. Ja herätä huomenna kuudelta, että kerkeää töihinkin...

...Ainiin! Ne tiskit ensin!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Some good news


No joo, olihan se minunkin pakko käydä katsastelemassa Maaginen Maikki... Siis Magic Mike kröhöm (ei pitäisi aina alkaa vääntämään enkusta suomeksi - muuten menee nimen merkitys ihan piloille!, kun keskiviikkona oli myös superpäivä Finnkinossa, eli 6 egellä pääsi sitä katsomaan.

Mitenköhän sitä leffaa kuvailisi. Se oli visuaalisesti aika komea ja tuotaaaa.... Mitään valittamistahan ei ole, paitsi että se loppui vähän yllättäen. Hahah!

Ja sitten super-duperuutisiin!

SAIN NIMITTÄIN TÖITÄ!!


Olin tänään töissä ja huomasin, että paikasta, jossa olin toukokuussa töissä, oli soitettu. Soitin sitten takaisin, ja sieltä sanottiin, että jos haluan, voin tulla marraskuusta lähtien heille taas - niin kauaksi aikaa kun haluan!

Olin niin iloinen, että bussissa meinasin jäädä oikealta pysäkiltä pois, koska unohdin painaa stoppia... Huuups!

Ja niille, jotka ei siis tiedä, niin työt kentällä loppuvat tämän kuun lopussa, koska lennot loppuvat (ensi vuonna alkavat ilmeisesti taas).

Ah, kyllä on helpottunut olo, ai että! Miiiii laaaiiiiikkkssss!

P.S. Eiks ooki iha sallittuu ostaa kakku itelleen tän takii ja vähä celebrate it? Onhan... Joo, on se. Ihan pätevä syy.

Kuvat googlesta maagisesti haltuun saatu.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ei hyvää päivää...

Tänään oli huono päivä. Tai noh - miten sen nyt ottaa. Olen saattanut myös ylireagoidakin, voipi olla ladies days coming. FFUUUU-. Meinasin mm. purskahtaa itkuun, kun olin menossa ratikkaan ja ratikka lähti juuri nenän edestä, ennen kuin ehdin painaa "avaa ovi" -nappulaa. Vai mikä se nyt on. JA nyt olen hermoromahduksen partaalla, kun kävin äsken huvikseni katsomassa, että onko P!nk lisännyt Suomen konserttikiertuelistaansa ja HEMMETTI NE LIPUT OLI TULLU TÄNÄÄN MYYNTIIIIINNNNggggg!!

Ja se on loppuunmyyty. Of course.

En kestä. Ihan oikeasti.

Miksi, oi miksi... Huoh...

Taidan mennä nukkumaan, ja unohtamaan koko päivän, ja herätä huomenna kuvitellen, että se oli kaikki unta vaan. Sounds good.