Day 13

Oho, jäipäs yksi päivä välistä. Not a big deal. Ei sitä joka päivä jaksa.

THIS WEEK

Voi eeei, tuleepas taas lyhkäinen kirjoitus tästä. Tämän tehtävän syy...

No siis, yritän edelleen tällä (ja ensi) viikolla etsiä epätoivoisesti töitä, vaikkei nyt hirveän hyvältä näytä. Lisäksi koitan tehdä etukäteistehtäviä, joiden suhteen olo on nollassa... Jaksaa, jaksaa! Etukäteistehtävistä puheenollen, huomenna tai maanantaina laitan yhteishaun 3. asteen koulutuksiin hakemuksen menemään. Vihdoin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eh? Ja ei kai tässä muuta kummempaa.

Loppuun tämä piisi, joka on soinut päässä jonkin aikaa. Eksyin siihen youtubessa. En kuuntele nimittäin hirveästi Carrie Underwoodia, vaikka Ever ever after onkin tosi söpö biisi. Tämä toinen kappale oli alussa hieman tyhmän kuuloinen mielestäni, kunnes sitten tykästyin muutaman kuuntelukerran jälkeen kunnolla.

Day 12

YOUR FAVORITE PLACE

Hmm... Eiköhän se koti ole. Lapsuudenkoti. Se on rentouttavin paikka ikinä. Ei siitä mihinkään pääse.

Kuva googlesta kopsattu.

Day 11

A LIST OF ALL THE PLACES YOU'VE LIVED

Syntymästä 19- ikävuoteen asti Savossa pienessä, noin 2600 asukkaan kunnassa, keskellä metsiä ja luontoa.

Sitten tuli Amerikka ja siellä majailtiin 8 kuukautta.

Sitten tulin Savoon, sitten Helsinkiin hetkeksi... Ja taas Savoon, nyt olen taas Helsingissä.

Kuvat googlesta bongattu.

Another cooking video

Joo. Se on täällä nyt. Siinä on mahtava juoni alussa, mutta siihen se sitten lopahtaakin. Vai lopahtaako? Ainakin meillä oli taas harvinaisen hauskaa ja väsähtänyttä meininkiä kuvatessa, toivottavasti se välittyy muillekin katsojille. Ja toivottavasti teillä menee vähän paremmin kokkailut, jos momoja meinaatte itse tehdä joku päivä. Hihi.

En ole tosiaan varma, että tuleeko näitä kokkailuvideoita enää. Ja milloin seuraavan kerran, jos on tullakseen. Pitää nyt katsoa, että kuinka innostuu. Ensisijassahan me omaksi iloksemme näitä amatöörikotivideoita teemme, mutta totta kai on tosi kiva juttu, jos joku muukin niistä tykkää. Sitten joskus muutaman vuoden kuluttua voi nauraa näille vielä enemmänkin. Koska nauraminen pidentää ikää!

Sitten eiliseen palatkaamme hetkeksi...

Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa kuvataan Ilmalassa ja samassa studiossa kuin Korkojen keraa perjantaisin. Yleisön piti olla paikalla klo 16.15, ja me oltiin siellä klo 16.11 (joo tarkkaa haha). Mentiin ensin jonnekin infoon kysymään tietä oikeaan paikkaan jostain rakennuksesta ja sieltä sitten meille sanottiin, että oikea studio sijaitsee ihan nurkan takana.

Rimpautettiin ovikelloa ja meidät noudettiin sisälle. Heitettiin takit naulakkoon ja astuttiin studioon, joka ei ollut kauhean täynnä. Oltiin melkein viimeisiä saapuvia siellä. Suurin osa yleisöstä oli eläkeläismummoja.

Studio sinällään oli oikeastaan sellainen, minkälainen olin sen kuvitellutkin olevan. Kameroita ja valoja ja ihmisiä pienessä tilassa. Me istuttiin toiseen riviin, heti yhden kameramiehen taakse. Ihan hyvä paikka.

Kuvaukset alkoivat siinä klo 16.45, ja loppuivat vähän yli seitsemän. Lyhyitä taukoja oli ehkä kolme tai neljä.

Minkälainen se sitten oli? Täytyy sanoa, että minulla oli pienet epäilykseni siitä, kuinka hauskaa se tulisi olemaan. Pitäisikö turvautua tekonauruun? Yllätyin positiivisesti. Tunnelma oli leppoisa ja mukava ja montakin kertaa sai hihitellä panelistien jutuille. Ja hei - siellä oli Maija Vilkkumaa, joka kruunasi homman täydellisesti. Ja jos joku nyt ei vielä(kään) sitä tiedä, niin Maija on mielestäni Suomen karismaattisin laulaja. Piste. Kyllä, tästä voidaan olla eri mieltä. Olisihan se outoa, jos kaikkien mielestä näin olisi.

Olin ollut todella huolissani nuhastani studiolla, mutta pahempi niiskuttaminen jäi siellä väliin. Korvissa tosin humisi sitten senkin edestä. Olo olisi kuitenkin voinut olla vieläkin pahempi.

Hyvät ja huonot uutiset -ohjelma tulee siis ulos huomenna klo 22.00 neloselta - eli samaan aikaan, kun olen itse bailaamassa opiskelijabileissä. Uusinta tulee torstaina klo 17.45. Lisäksi ohjelma on katsottavissa ruutu.fi:stä ilmeisesti. Ei mitään hajua, näynkö siellä. Pää ehkä. Takaapäin. Lisäksi meitä lopuksi kuvattiin kaikilla kameroilla taputtamassa (siis edestä päin), mutten ole varma, leikkaavatko he sitä ohjelmaan mukaan. Kuka tietää.

Sokkokokkiakin kuvataan nyt keväällä.

Jos joku muukin on kiinnostunut tämän ohjelman studioyleisöön pääsemisestä, niin menkööt nelosen sivuille - sieltä löytyy lisää tietoa! Piece and love.

Day 10

WHAT YOU WORE TODAY

Tähän varmaan pitäisi jokunen sexy kuva lytätä, häh? Vähän niin kuin päivä muotibloggaajana! Paitsi etten osaa pukeutua muodikkaasti, enkä seuraa muotia. Paitsi että punainen on kuulemma tämän kevään väri. Jostain luin.

Raahasin E:n kuvaamaan ja kyllä tulikin niin hottiksia kuvia, että ihan kuumottaa jo... Mmmmh. No olo ei ainakaan kuvaushetkellä ollut mitenkään kamalan hehkeä nuhan vuoksi. Silmätkin vedestää. Ei sitä onneksi kuvista taida huomata, koska yritin leikkiä terveen näköistä.

Kengät on ostettu Intersportista, olivat salessa nääs, 20€. Farkut on hankittu jenkeistä ja ovat varmaan takapuolesta jonkinmoisessa hajoamispisteessä... Lempparipääntsit! Paita on ostettu myöskin Amerikasta, H&M:n äitiysosastolta. Vahingossa sieltä ostin. Tajusin sen oston jälkeen, että hitto, tämä on äitiysvaate. Mutta se on kuitenkin ihan kiva, niin voin käyttää sitä.

...

Katossa on tuommoinen. Insidejuttu haha.

Nojoo, en nyt tiedä, olisiko pitänyt postata tämä vasta illalla, mutta haluan tämän pois alta. Kohta puoliin hipsitään katsomaan Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman kuvauksia ja MÄ OON NIIN FIILIKSISSÄ KUN SIELLÄ ON MAIJA VILKKUMAA VIERAANA! Ei olisi voinut paremmin käydä! Piti vähän hieraista silmiä sähköpostia lukiessani, että onko tämä todellista. Ja onhan se! Fiilarit voisivat tosin olla enemmänkin katossa, jos ei tätä pirun flunssaa olisi. Kiva niiskutella siellä sitten... Toivottavasti ei heitetä ulos studiosta. Yhyhy.

Preview

Hei onhan se ok tehdä ensin 10 minuuttia kestävä video ja vasta sen jälkeen minuutin preview/mokavideon, jonka jaksaa ladata yön pimeinä tunteina youtubeen ja linkittää tänne, kun ei sitä pidempää jaksa? Saiko tuosta nyt kukaan selvää? Saattaa olla, että tiistaina tulee se oikea video, joka on sitten kyllä niin magee ja hauskempi kuin viimekertainen. Kunnon mokavideo. Sitä odotellessa. Muahahaha.

Krooh pyyh.

Shampoo Free?

Moi!

No tulihan se flunssa sieltä. Osasin arvata oikein. Tosin haluaisin kovasti sysätä syyn äidin niskoille - hän soitti pari päivää sitten ja oli kauheassa flunssassa (jo äänestä sen vahvasti kuuli). Ehkä se tarttui sen puhelun kautta tänne...? Tuskinpa kevättakin käyttämisellä mitään virkaa siinä asiassa ollut... Kröhöm.

Njoo, sysään tosi tyylikkäästi day kympin huomiselle ja vaihdan aiheen yhtä styleesti ja smoothisti Shampoo Free Challengeeni! Kaikki muistaa sen, right?

Väsyin nimittäin jokin aika sitten päänahkani hilseilyyn. Yritin uskotella itselleni, että ei sitä nyt niin paljon ole, että älä ala nössöilemään ja valittamaan siitä. Sitten E leikkeli tämän kuun alussa latvojani ja kauhisteli hilseen määrää, ja tartutti kauhistelun minuunkin. Ei sitä hilsettä huomaa, jos ei sillä tavalla katso, mutta kun katsoo, niin KLUNKS.

Googletin apua ongelmaani, ja kiinnostuin yhdestä viestistä jossain keskustelupalstalla. Siinä kirjoittaja oli todennut palashampoon olevan apu hilseilyyn. Hän käytti sitä 1-4 krt kuukaudessa, ja hilse lähti kuulemma kerrasta pois.

Joku viikko sitten käytiin E:n kanssa keskustassa ja poikettiin Rautatieasemalle, jossa sijaitsee Lash -niminen shampookauppa. Ne shampoot tehdään siellä vissiin itse. Siis ne työntekijät tekee - ei asiakkaat. Tai mistäs minä tiedän, jos siellä joku sellainenkin itsepalvelupaikka on.

Enivei, löysin nopeasti shampoopalan, joka lupasi hilsepäivien olevan ohi sitä käyttämällä:

Hieman tyyriimpi ostos, mutta shampoopalasta löytynee iloa vähän pidemmäksi aikaa.

Olen käyttänyt tuotetta kolme kertaa. Alussa vähän vierastin, kun se tuoksui tervalle, mistä en hirveästi tykkää. Onneksi se haju ei kuitenkaan tarttunut tukkaan.

Ja mitä olen tykännyt? Noh, kyllä sitä hilsettä vieläkin on. Ei lähtenyt kerralla tällä pois. Mutta vähentynyt se kyllä on, huomattavasti. Enää ei tarvitse aamulla karistella ikuisuudelta tuntuvaa aikaa hiuksista valkoisia hiukkasia pois. Ja on se helpottanut oloa paljon. Olen lisäksi ollut erittäin iloinen siitä, että shampoopalan käyttäminen ei ole muuttanut hiusten tuuhautta yms. ominaisuuksia, mitä olen saanut shampoottomalla kuurillani. Ne näyttävät ja tuntuvat yhä ihanille, ja olenpas joskus tehnyt niin, että olen niiden antanut olla pesemättä kolmekin päivää, eikä näy missään. Ihan mahtavaa!

En minä tosin tiedä, että voiko tätä shampoottomaksi kuuriksi enää kutsua, jos käytän palashampoota hilseilyyni. Suunnitelmissa kuitenkin on, etten käyttäisi palaa joka ikinen suihkukerta - vain silloin, kun hilseongelma alkaa paisumaan tai on jotain menoa jonnekin jne.

Ei tässä muuta tästä aiheesta tällä kertaa. Palaillaan asiaan taas huomenissa! Moj!

Day 9

YOUR BELIEFS

Umm. Uskon, että...

- Jokaisella on kohtalonsa tässä maailmassa, eikä vääriä päätöksiä voi tehdä (vaikka joskus tuntuukin siltä). Ne on vaan polkuja, jotka valitsee kulkea. Jotkut on huonompia, jotkut parempia vaihtoehtoja. Ne määrää kohtalon. Tai jotain sellaista... En kyllä tiedä, että onko siinä mitään järkeä, mutta itseäni lohduttaa suuresti välillä miettiä näin.

- Ulkoavaruudessa on elämää. Oikeasti ne on tarkkailleet meitä vuosikymmeniä - ellei satoja -, mutta me ollaan niin tyhmiä, ettei tajuta sitä. Tai ne ulkoavaruuden elävät osaa olla näkymättömiä ja niillä on kehittyneempi elämä, jonka takia me urvelot ei tajuta yhtään mitään. Ne on kuitenkin ihan kivoja tyyppejä, jotka naureskelee meille apinoille jossain. Ehkä ne katsoo jotain reality show'ta meistä itseään huvittaakseen. Who knows?!

- Tulevaisuudessa naisille aletaan antaa ilmaiseksi kuukautissuojia, sillä kaikki tajuaa, että haloo, ne on ihan sikakalliita, eikä naiset mitään periodeilleen voi. Ja että on se väärin, että meidän täytyy ostaa niitä - arvaa vaan, jos ei vaikka ole ylimääräistä, ja joutuu säästämään. Mites sitten suojaat itsesi? Ei kauhean miellyttävää. Niinpä päätetään antaa suojat ilmaiseksi naisille. On ne viisaita siellä tulevaisuudessa!

Olipas hienot uskomukset.

Töölönlahden ympäri

Saattaa olla, että huusin eilen illalla riemusta, kun Patrikki meni ja tappoi Red Johnin. Hurraa, jeejee. Nyt se tosin joutuu vankilaan siitä. Luultavasti. Patrikki siis. Uutta tuottista odotellessa... Mentalistista meinaan.

Okei, tällä kertaa ajattelin jakaa muutaman keväisen kuvan kanssanne. Käytiin E:n ja Kapu-koiruliinin kanssa lenkillä nimittäin, Töölönlahden ympäri. Oli sellainen lempeän pehmeä ilma, jos niin voi sanoa. Miksipä ei? Kiskaisin innoissani päälleni uuden kevättakkini, mutta ulos mennessä aloin miettimään, että olinkohan liian aikaisin liikkeellä sen kanssa. Ei minulle kylmä tullut, mutta silti... Toivottavasti en kipeäksi tule.

Osaan olla joskus tosi epäedustava. Ihan sama.

Totaah... Tämä sumea rakennus tässä on vissiin Finlandia-talo.

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Stay safe!

<3

Day 8

FAVORITE ATHLETE FROM YOUR FAVORITE SPORT

Ööööö, nyt mennään kuulkaas sellaiselle alueelle, mistä Emmalla ei ole aavistustakaan. En seuraa urheilua. Olen aika ulalla kaikesta siihen liittyvästä. Tai no, kyllähän jotain uutisia seurattaessa nimiä tulee tutuksi yms., mutta en fanita erityisemmin ketään. Olen tasapuolisesti iloinen kaikkien niiden puolesta, jotka työskentelevät urheilun parissa ja nauttivat siitä.

P.S. Arvatkaa vaan, kuka sortui eilen (tai oli se jo tämän päivän puolta...) luomaan itselleen Twitter -tilin, jotta pääsisi seuraamaan Taeyangia, meitsin poikaystävää. Se ei tosin ihan vielä tiedä, että se on Emman poikkis. Ei olla koskaan tavattukaan. Tuskin tietääkään, että olen olemassa. Yhyy. Mutta ei se haittaa, sydänkäpyseni! Jonain päivänä tiemme kohtaavat ja tiedät senkin, hanipöö.

<3

Argh, olen minäkin mahtava tyttöystävä, kun kirjoitin ensimmäiseen tweettaukseeni VÄÄRIN Taeyangin nimen!!

"hei mä liityin tänne et voisin niinku stalkkaa mun poikkista Tae Yangii. löl"

Ja se kirjoitetaan yhteen. Ehehe. Ehe.

En ole ihan varma, mistä innostun twitterissä kirjoittamaan tulevaisuudessa. Varmaan jostain muustakin kuin Taeyangista. Jostain randomista. Erittäinkin epätähdellisistä asioista. Kuten täälläkin.

Jos joku haluaa seurailla, niin löydyn sieltä nimellä BOMWEmma. Tosi hieno nimi. Tosi.

Kuvat kaapattu googlesta.

Day 7

GUILTY FOOD PLEASURE

Suklaa on helppo vastaus, vai mitä?

Mmm, ja varmasti ylipäätään kaikki karkit, sipsit sun muut rasvaiset kaverit.

Day 6

A PLACE YOU'VE NEVER VISITED BUT WANT TO

Eh, no day ykkösessä mainitsin Etelä-Korean jo. Niitä paikkoja on kuitenkin tuon lisäksi hirveästi.

Matkustelu-unelminani olisi ainakin kiertää sohvasurffaillen tyyliin vaikka Irlantia tai Australiaa ja Uutta-Seelantia. Nämä enkunkieliset maat juuri. En tiedä miksi, mutta ne kiehtovat. En tietenkään sohvasurffailisi kaikkia kerralla. Tai jos surffailisin, niin olisin voittanut lotossa tai jotain. Ja jos joku muu lähtisi matkalle mukaan, niin se olisi ihan mah-ta-vaa!

Kuvat googlesta. Surprise, surprise.

Day 5

FAVORITE TELEVISION PROGRAM

Tähän on maailman helpoin vastata...

Sellainen sarja, jonka jaksoja jaksan katsoa vuodesta toiseen, on tietenkin...

Gilmore Girls!

Se on sellainen ikuisuuslemppari. Ei siitä mihinkään pääse. Kaikki tuottikset omistan, enkä lähde tässä arvailemaan, kuinka monta kertaa olen ne läpi tuijotellut. Fanitus lähti liikkeelle varmasti heti jostain ensimmäisestä tuottiksesta aikoinaan. Pikkutyttö Emma käänsi Ylelle eräänä päivänä ja eksyi Gilmoren tyttöjen pariin. Eikä löytänyt tietään sieltä enää takaisin. Ei se edes ensimmäinen jakso tainnut olla, mutta olen varma, että se oli ensimmäinen tuotantokausi ja joku jakso... Ei ole tarkempaa muistikuvaa. Ihan sama.

Sarjassa rakastan erityisesti niitä pikkukaupungin ihania, värikkäitä asukkeja ja puhumisen nopeutta. Sitä saatan itsekin harrastaa toisinaan, eikä minusta tällöin tietenkään mitään selvää saa. Sori.

Jos pitäisi valita Lorelain ja Roryn välillä (mitä en tietenkään mielelläni tee, sillä ilman jompaa kumpaa sarjaa ei voisi katsoa), valitsisin Lorelain. Hän on vahva, itsenäinen ja itsevarma nainen, jolta eivät nokkelat sutkautukset lopu kesken. Ihailen suuresti. Ihan siis Rorya yhtään väheksymättä, sillä hänkin on niin suloinen ihminen.

<3

Day 4

THIS MONTH

Tätä kuukautta ei ole enää hirveästi jäljellä, että öö öö. Loppukuukausi menee varmaan yllättämättömästi.

Kirjoitan blogia, lenkkeilen, koitan väsäillä ennakkotehtäviä ja hakea 3. asteen koulutuksiin... Nothing special. Lisäksi käyn vielä yksissä opiskelijabileissä kuokkimassa tuossa puolentoista viikon kuluttua, ja 26.3 studioyleisöksi Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaan.

Kuva googlesta. Kuva ei liity mitenkään aiheeseen...

Day 3

Hei ihanat ihmiset, huomatkaa oikeassa laidassa kummitteleva kysely! Ei vie paljon aikaanne vastata. Thanks! :)

A HOBBY OF YOURS

Öh, en harrasta mitään. Haha.

Okiiii, jos mainitsen tähän vaikka postcrossingin. Olen siellä tosin inactivena tällä hetkellä.

En nyt jaksa selittää tästä mitään sen kummempaa. Kortteja lähetetään ympäri maailman ja kortteja tulee takaisin jostain päin maailmaa. Jos kiinnostaa, niin käykööt tutustumassa postcrossingin nettisivuille.

Kuva googletettu.

Maria Monnn... Siis kuka?

"Keskipäivällä kauppakeskus Forumissa nimikirjoituksia jakanut, meikkiyhtiön vieraana ollut Ruotsin miljonääriäiti Maria Montazami aiheutti paikalle yleisöryntäyksen.

Paikalle oli saapunut useampi sata uteliasta fania, ja kaikki eivät ehtineet saada Hollywood-tähden nimikirjoitusta. Make Up -Storen tilaisuuden vuoksi Suomessa oleva Montazami toi aimo annoksen Hollywood-glamouria Suomeen. Pitkä ja hoikka nainen erottui selvästi väkijoukosta."

By Ilta-Sanomat nettisivuillaan tänään.

Siellähän se Emmakin huiteli mennä. Luin joskus pari päivää sitten netistä, että joku tunnettu ruotsalainen Hollywoodmiljonääriäiti on tulossa visiteeraamaan Suomessa, ja ajattelin mennä paikan päälle haistelemaan tunnelmaa ja tiirailemaan, että onko siellä paljonkin väkeä. Ja olihan siellä ihan tarpeeksi.

Tulin Forumille puoli kahdentoista aikaan, ja koska siellä ei näkynyt mitään jonoja tms., niin päätin mennä Seppälään. Löysin aivan ihanan takin, ja menin sovittelemaan rauhassa sitä sovituskoppiin. VIRHE. Kun saavuin maksamaan ostostani kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, oli kaupan ulkopuolella nimmarijonoa toiselle ulko-ovelle asti. Buaaaah!

No tuossa ylemmässä picturessa olen jo vähän päässyt lähemmäksi (Mariakin siinä hämärästi taitaa näkyä vasemmassa kulmassa). Anyways, the story continues...

Miljonäärirouva itsehän saapui vartin tyylikkäästi myöhässä nimmarikeikalleen. Yllättäen (not). Ei siinä mitään, en kokenut hirveitä ahdistuskohtauksia, koska en ole mikään fani. Joku muu taisi tosin tunteakin jotain ahdistusta... Kuulin, että jotkut olivat hieman kiilailleet jonossa ja saaneet näin nimmarit aikaisemmin. Lisäksi, jos osti jonkun meikkipussin 49 eurolla, pääsi "rehellisesti" kiilaamaan jonon ohi ja tapaamaan oitis Mariaa. Se meikkipussi sisälsi kaksi huulipunaa ja yhden rajauskynän... En ollut tarpeeksi epätoivoinen ostaakseni sitä.

Jonossa tapasin pari muuta naista, jotka olivat kumpainenkin yksin liikkeellä. Juteltiin siinä ja oli kivaa. Tykkään jutella randomien ihmisten kanssa tuollaisissa tilanteissa.

Aika pian Marian ilmestymisen jälkeen (haha kuulostaa kuin suoraan Raamatusta konsanaan) meille kuuluteltiin, että yhdeltä rouva lähtisi johonkin lehdistötilaisuuteen, ja nimmareiden jakaminen jäisi siihen. Koska olin jonon häntäpäässä, alkoi siis vaikuttaa sille, etten saisi nimmaria. Meille kyllä jaeltiin jonoon tosi coolit kuvat Mariasta. Siinä vaiheessa olin jo ihan tarpeeksi tyytyväinen.

Maria on tuo pitkähiuksinen blondi edessä, posettamassa jonkun kanssa.

Valuin hitaasti jonon mukana eteen päin, ja katselin, kuinka kameramiehet juoksentelivat edestakaisin. He ilmeisesti kuvasivat jotain matskua johonkin tapahtumasta. Myöhemmin selvisikin, että jossain vaiheessa tulisi joku special puoli tuntinen jakso tv:stä, koskien kokonaan Marian vierailua Suomessa. Sehän on siis nähtävä, jos itse vaikka olisi onnistunut vilahtamaan siellä jossain. Ja muutenkin.

Tarina (=wikipedia) kertoo, että vuonna -87 Maria matkusti Los Angelesiin tapaamaan sisartaan. Hän jäi Losiin ja alkoi työskennellä Au pairina siellä. Myöhemmin hän vaihtoi lastenhoidon ravintola-alalle, ja ryhtyi tarjoilijaksi. Samaisessa ravintolassa hän tapasi paikan omistajan, Kamran Montazamin, ja he menivät naimisiin vuonna -90. Sitä seuraavina vuosina herra Montazamista tuli menestyvä kiinteistönvälittäjä ja pari muutti Laguna Nigueliin (Kaliforniassa). Siellä he kasvattivat 4 lastaan. 90-luvun puolivälistä alkaen rouva Montazami on ollut kotiäitinä.

Siinä haastateltiin jotain Marian fanityttöjä.

Kyllähän siinä vähän ehkä ketutti, kun nenän eteen vedettiin punainen köysi esteeksi. Hyvästi nimmari. Nojaa. Whatsoever. Jono muuttui nopeasti toisiaan töniväksi apinalaumaksi, kun ihmiset koittivat päästä Marian ympärille saadakseen nimmarin ja kuvan. Minä hinauduin myös massan mukana ja sain kuin sainkin muutaman feissikuvan paskalla kamerallani. Ou jee.

Marian lähdessä liikkeelle turvamiestensä kanssa, ihmismassa seurasi epätoivoisesti hetken perässä rullaportaisiin, ennen kuin luovutti ja antoi tilaa kameramiehille.

Että sellainen reissu. Lähdin sieltä sitten Mariankin häippästyä pois, etteivät räikeät ja houkuttelevat ALE -laput olisi enää imaisseet minua ja rahapussiani mukaansa.

Kämpillä naurettiin E:n kanssa Marian kuvalle, jonka olin saanut mukaani. Laitettiin se jääkaapin oveen kiinni. Sitä ennen tietysti oli posetettava hänen kanssaan - koska ei paikan päällä päässyt, niin käyhän se näinkin: